PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE – MITEN OMAT LAPSET OVAT SUHTAUTUNEET?

sijaisperhe blogi

Kun kerroin, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, sain paljon hyviä kysymyksiä tähän työhön liittyen. Vastailinkin jo aikaisemmin osaan näistä kysymyksistä ja nyt olisi luvassa lisää vastauksia.

Miten omat lapset ovat suhtautuneet?

Onneksi ihan hyvin! Tätä työtä olisi aivan mahdotonta tehdä, jos omat lapset olisivat tätä vastaan. Tämä työ kun tulee luonnollisesti osaksi ihan koko perheen elämää.

Ja vaatiihan tämä kyllä omilta lapsilta aika paljon. Täytyy hyväksyä se, että joku aivan vieras lapsi (tai lapsia) astuu osaksi meidän perheen elämää aivan tasavertaisena perheenjäsenenä. Täytyy jaksaa tutustua, kiintyä ja luopua. Täytyy jakaa oma koti ja omat vanhemmat. Ja osata ottaa huomioon vieraan lapsen erilaiset tavat ja mahdolliset haasteet. Mä oon tehnyt töitä kotona siitä lähtien, kun meidän esikoinen syntyi, joten siinä mielessä tämä työ ei ole tuonut muutosta meidän lasten arkeen, mutta onhan tässä työssä myös se hyvä puoli omien lasten kannalta, että olen aina kotona.

Välillä olen miettinyt sitä, onko jatkuvasta kiintymisestä ja sen jälkeen luopumisesta meidän lapsille jotain haittaa, mutta toisaalta lapset kyllä ymmärtävät hyvin sen, että vieraat lapset tulevat meille vain hetkeksi (on tuo hetki sitten viikkoja tai vuoden) ja sen jälkeen heidän on aika jatkaa matkaa. Ollaan pidetty aina meiltä lähteville lapsille läksiäiset ja sijoituksen päätyttyä lähdetty omien lasten kanssa vaikka kylpylään, joten ajatukset on kyllä saanut nopeasti jo aivan muihin juttuihin.

Ollaan muutenkin koitettu tehdä tämä työ omille lapsille mahdollisimman mukavaksi. On tietenkin supertärkeää muistaa antaa huomiota ja aikaa jokaiselle myös erikseen ja tehdä välillä kivoja juttuja ihan vain oman perheen kesken, kun siihen on mahdollisuus. Meillä on kummallekin omalle lapselle oma huone ja sen lisäksi myös sijoitetuille lapsille on oma huone (toki ihan pikkuiset lapset eivät vielä omaa huonetta edes tarvitse, vaan nukkuvat meidän vanhempien makkarissa, ja leikkinurkkaus pystytetään olohuoneeseen). Oma huone on jokaisen omaa aluetta, eikä leluja ole pakko jakaa, kun jokaisella on omat lelut omassa huoneessa. Useimmiten noissa huoneissa kyllä leikitään puolin ja toisin yhdessä, mutta silloin kun ärsyttää (ihan varmasti näitäkin hetkiä on!), on mahku touhuilla omassa huoneessa aivan itsekseen tai omien kavereiden kanssa.

Täytyykö lasten olla perheen nuorimpia?

Usein näin suositellaan ja meilläkin on suurin osa lapsista ollut meidän lapsia nuorempia. Sijoitettujen lasten ikähaarukka ja lukumäärä suunnitellaan aina yhdessä perheen oman sosiaalityöntekijän kanssa.

Kuinka monta lasta meillä voi olla yhtä aikaa?

Tämäkin sovitaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Me voidaan ottaa kaksi lasta yhtä aikaa.

Mitkä ovat vaikeimpia hetkiä sijaisperheenä toimimisessa?

Vaikeinta on varmasti ne tilanteet, kun täytyisi löytää oikeat sanat. Aivan pikkuisten lasten kanssa on siinä mielessä helpointa, että vauva kyllä solahtaa osaksi meidän perheen arkea helposti. Isommilla lapsilla taas saattaa olla monenlaista huolta, haastetta, surua tai ikävää, joihin kaikkiin täytyisi löytää ne oikeat lohduttavat sanat. Onneksi näiden asioiden kanssa ei olla yksin, vaan aivan kaikkeen saadaan myös apua.

Kuinka käytännössä prosessi etenee?

Kun lapsi on sijoitettu kiireellisesti päivystysperheeseen, selvittää lapsen sosiaalityöntekijä lapsen ja hänen perheensä tilannetta. Voiko lapsi palata takaisin biologiseen perheeseen, tarvitaanko sinne tukitoimia, mitä tukitoimia perheelle voidaan tarjota, onko niitä ollut jo käytössä, vai aloitetaanko huostaanoton valmistelu?

Mutta meidän näkökulmasta koko tuo prosessi pyörii jossain taustalla, sillä meidän tehtävänä on vain huolehtia lapsesta ja elää tavallista ja turvallista perhe-elämää. Toki meidän tehtäviin kuuluu myös tiettyjen havaintojen teko, mutta niidenkään tulkitseminen ei kuulu meille. Me ei siis tehdä mitään päätöksiä siitä, kauan lapsi meillä asuu tai mistään muustakaan, vaan kaikista päätöksistä vastaa lapsen sosiaalityöntekijä tiimeineen.

Lue myös:

Meistäkö lastensuojelun kriisiperhe?
Päivystävä sijaisperhe – Mitä päivystäminen tarkoittaa?

MUN MAANANTAI

Uusi viikko ja edelleen totutellaan tähän arkeen kesälomien jälkeen! Kouluhommat ja sellaiset kyllä jo sujuvat, mutta mun täytyisi vielä itse oppia aikatauluttamaan omia hommiani arkirytmiin . Olen siinä ehkä maailman surkein, mutta eiköhän tämä taas tästä, hah! Nappasin Char and the city -blogista maanantain listan ja mun maanantai näyttää nyt tältä:

Päivän suunnitelmat?

No suunnitelmissa olisi ainakin yrittää pysytellä hereillä koko päivän, sillä en tykkää ollenkaan ottaa päiväunia. Meidän pian 15 vuotta täyttävä koiravanhus piti mut hereillä puoli kuuteen asti herättelemällä noin kymmenen minuutin välein… Krooh pyyh. Toisaalta vähän kyllä huolettaakin ja päivän suunnitelmissa on myös varata eläinlääkäri. Muuten suunnitelmissa on tehdä pari rästihommaa ja käydä etsimässä varastosta sinne jemmaan viety sadetakki. Onneksi noiden parin tunnin unien jälkeen ei mitään sen kummempaa ole tälle päivälle tiedossa.

Millainen viikostasi on tulossa?

Usein vietän viikot kotona, mutta juuri tälle viikolle osuu useampikin tapaaminen ja palaveri. Tiedossa on myös vanhempainiltaa ja harrastuksiin kuskaamista, eli perus lapsiperheen arkijuttuja. Pääsen myös viemään kuopuksen kaverisynttäreille, mikä on tällä kertaa aivan erityisen mukavaa, sillä lapsi aloitti juuri uudessa päiväkodissa ja on saanut sieltä jo monta uutta kaveria!

Mitä sulla on päällä?

Vuosia vanha pitkä farkkupaita ja mustat farkut. Nämä siksi, että osuivat kiireisessä aamussa ekana käteen! Tiedättehän, koko aamun laittaa lapsille aamupalaa, katsoo säänmukaiset ja päivän puuhiin sopivat vaatteet, tarkistaa reput ja laittaa ulkovaatteet valmiiksi. Ja sitten, kun lapset ovat ne ulkovaatteet päällä valmiina hyppäämään auton kyytiin, oletkin itse vielä aamutakissa?

Millaisella tuulella oot tänään?

Meillä oli viikonloppuna kovin odotettu vieras, mistä olen edelleen tosi iloinen ja sen vuoksi hyvällä tuulella.
Tänään sain myös lyötyä lukkoon esikoisen kaverisynttärisuunnitelmat ja sekin hymyilyttää. Suunniteltiin aikaisemmin lapsen kanssa, että pidettäisiin Harry Potter -synttärit, mutta loppujen lopuksi tuo teema taisi olla tuttu vain yhdelle tai kahdelle lapsen kavereista, joten vaihdettiinkin suunnitelmia ja ulkoistettiin tänäkin vuonna koko synttärikemut. Huh. Tykkään kyllä aivan hurjasti suunnitella ja toteuttaa kaikenlaisia teemasynttäreitä (ehkä nuo Harry Potter juhlatkin saadaan pidettyä jonain toisena vuonna?), mutta toisaalta on mukava päästä helpolla ja joku muu saa leikittää 11 enemmän ja vähemmän vilkasta lapsokaista ja itse voin saapua paikalle vain tarjottavien kanssa.

Onko jotain erityistä, mitä haluat tällä viikolla tehdä?

No ne synttäritarjottavat (joissa ajattelin niissäkin mennä nyt helpoimman kautta) täytyy hankkia, mutta sen kyllä ehtii hyvin ensi viikollakin. Tällä viikolla haluaisin vihdoin saada päätettyä millä sävyllä keittiön seinä maalataan. Tämän piti olla jo ihan selvä homma, mutta aloin nyt vielä sittenkin empimään kahden parhaan vaihtoehdon välillä! Niin ja toki toivon myös, että päästäisiin jo aloittamaan maalaushommat.

lifestyleblogi

Mukavaa viikkoa!

ONKO HAAVEILIJA TYYTYMÄTÖN ELÄMÄÄNSÄ?

lastenhuone sisustus

Mä olen aika kova haaveilemaan kaikenlaisesta. Luulen, että haaveita on monella muullakin, mutta välillä myös törmään ajatukseen, että elämä on juuri silloin hyvää, kun mistään ei tarvitse haaveilla.

Olen kyllä onnellinen juuri nyt ja juuri näin, mutta silti mulla on tälläkin hetkellä ehkä tsiljoona haavetta!

Haaveilen esimerkiksi uudesta isommasta sohvasta ja uusista verhoista olohuoneeseen.
Haaveilen myös keittiöremontista, tai edes uusista kaapin ovista vanhoihin runkoihin.
Haaveilen vessarempasta ja keittiön seinien maalauksesta.
Haaveilen ulkoporealtaasta ja terassin laajennuksesta. Ja isommasta (lasten) uima-altaasta ensi kesälle (4 metrinen allas näyttää aika ahtaalle, kun siellä on samaan aikaan 7 lasta uimassa, hah!).
Haaveilen Amerikan-matkasta ja road tripistä Briteissä.
Haaveilen täydellisestä pöytävalaisimestä olohuoneeseen (sellaisesta olen haaveillut jo vuosia!).
Haaveilen paremmasta itsekurista suklaahyllyn edessä ja lenkkeilyinnosta, joka kestäisi pidempään, kuin kolme lenkkikertaa.
Haaveilen kahdenkeskeisestä lomamatkasta miehen kanssa, vaikka en olekaan varma malttaisinko lähteä reissuun ilman lapsia.
Haaveilen paremmista kokkaustaidoista ja siitä, että oppisin menemään ajoissa nukkumaan.
Haaveilen 8 kk sitten aloitetun olohuoneen minirempan loppuun viemistä, eli listojen ja taulujen saamista paikoilleen.
Haaveilen myös lämpöisestä alkusyksystä ja aikaisin tulevasta talvesta, että kurapukuaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi!

Enkä malttaisi odottaa, että pääsen toteuttamaan osan näistä haaveista, mutta en myöskään pety tai ole tyytymätön elämääni, vaikka kaikki jutut eivät toteudukaan.

Nyt taidan kuitenkin haaveilla jo ensi viikosta ja koulujen alusta (vaikka niihin aikaisiin ja nopeatempoisiin aamuihin onkin aikamoinen totuttelu!), että päästään miehen kanssa vaikka kaksin lounaalle ekaa kertaa aikoihin, haha!

Pst. Kurkkaa edellinen postaus, jos haaveilet superedullisesta toppahaalarista tai muista edullisista lastenvaatteista!

vuodekatos

Mistä sä haaveilet just nyt?