Me tehtiin viime kesänä eka reissu Muumimaailmaan, tuolloin pian kolmevuotiaan lapsen kanssa, ja koska matkaa on ”vain” parisen tuntia suuntaansa, hurautettiin me tuo matka saman päivän aikana mennen tullen. Ihan hyvin se sujui niinkin, mutta silti me päätettiin jo tuolloin, että seuraavana vuonna otetaan sama reissu vähän rennommalla aikataululla, ja jäädään yhdeksi yöksi Turkuun.
Mä vähän suunnittelin, että lähdetään lauantaiaamusta ajelemaan Turkuun päin, jossa vietetään rentoa päivä seikkaulupuistoa koluten, rauhassa syöden ja kaupunkiin tutustuen. Jossain vaiheessa mennään hotelliin, käydään kylpylässä pulikoimassa ja suunnataan seuraavana aamuna virkeinä kohti Naantalin Muumimaailmaa.
Kun Veikko kuuli, että me ollaan yötä Sokos Hotel Caribiassa, eli kylpylähotellissa, laitettiinkin suunnitelmat uusiksi, ja tuosta kylpyläosuudesta tulikin vähintään yhtä tärkeä osa reissua, kuin Muumimaailmasta.
Niinpä me kannettiin matkatavarat Caribiaan melkein heti, kun sisäänkirjautuminen alkoi, heilutettiin pikaiset heipat Onni Oravalle, joka oli vastaanottamassa hotellivieraita ja avaimet saatuamme kipaistiin huoneeseen vaihtamaan uikkareita päälle.
Veikkoon teki suuren vaikutuksen huoneen suuri kylpyamme, sekä sängyn päällä odottaneet pikkuiset kylpytossut. Tossut löytyi myös aikuisille, samoin kylpytakit ja lapsille olinkin ottanut kotoa omat kylpytakit mukaan (Veikolle otin myös Crocsit, sillä en arvannut, että huoneesta löytyy sopivan kokoiset tossut).
Satuttiin varmaan yhteen kesän vilkkaimmista päivistä, tai ainakin allasosasto oli keskellä lauantaipäivää tupaten täynnä, mutta hyvin me silti sekaan mahduttiin. Vietiin tavarat pukuhuoneisiin, käytiin pesulla ja mentiin koko porukka superlämpöiseen lastenaltaaseen pulikoimaan. Mun piti ottaa Veikolle kotoa mukaan puhallettavat käsikellukkeet, mitkä unohdin, mutta kylpylästä löytyikin monenlaista kelluketta niin myynnistä, kuin lainattaviakin.
Lastenaltaasta löytyi pieni likumäki, hauskoja eläinpatsaita mistä ruiskusi nappia painamalla vettä, sekä leluja, joiden parissa pojilla kului hyvin aika. Jossain vaiheessa Veikko ja issee lähtivät käymään ulkoaltaassa ja muissakin aikuisten altaissa, ja me meinattiin vauvan kanssa lähteä mukaan, kunnes totesin, että satakolmekymmentä senttiä vettä on sittenkin aika paljon mun satakuusikymmentäsenttiselle varrelleni, jos meinaan kantaa vauvaa mukana, haha. Mutta ei meitä haitannut yhtään, käytiin välillä vauvan kanssa vähän kävelemässä ja kiertelemässä kylpylää, kunnes taas pulahdettiin lastenaltaaseen touhuamaan.
Allasalueelta löytyi Hesburger ja Kotipizza (ja hauskaan merirosvolaivaan tehty baari, joka oli nyt kiinni), ja etukäteen oltiinkin puhuttu, että uinnin lomassa käydään sitten jätskillä, mikä on yleensä Veikon ykkösherkkua, mutta nyt pojan sai suorastaan anella pitämään pientä herkkutaukoa.
Muutaman tunti uiskenteluakaan ei meinannut olla Veikolle riittävästi, ja saatiin lopulta lapsi suostumaan poislähtöön sillä ehdolla, että pääsee vielä omassa huoneessa kokeilemaan sitä ihastelemaansa jättisuurta kylpyammetta, hah!
Käytiin vielä illalla hotellin alakerrassa syömässä ja leikkipaikassa leikkimässä ja takaisin huoneeseen päästyä ei mennyt kauaa, kun molemmat pojat jo vetelivät sikeitä. Me miehen kanssa juotiin pimeässä huoneessa hipihiljaa vielä lasilliset viiniä ja hengähdettiin hetki ennen nukkumaanmenoa.
Aamulla koitti vielä yksi mun kovasti odottama juttu, hotelliaamiainen! Mä rakastan aamiaisia, ja voisin elää pelkästään niillä, eikä mikään ole parempaa kuin päästä valmiiseen aamiaispöytään, joka notkuu toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä herkkuja.
Caribian aamiainen oli kyllä justiin niin hyvä, mitä toivoinkin, ja kaiken kruunasi vielä suklaaputous, missä sai käydä dippaamassa jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja ananaksen paloja.
Sunnuntaiaamuna kylpyläosasto aukesi hotellivieraille jo kahdeksalta, mutta me ei silti ehditty enää uiskentelemaan, koska aikaa piti jättää myös Muumimaailmaan.
Kahden pienen lapsen kanssa kylpyläloma sujui mun mielestä tosi kivasti, Veikko jo toivoi, että voitaisiinko mennä samaan hotelliin uudelleen, ja me miehen kanssa taidettiinkin vähän innostua ajatuksesta, että tehtäisiin joku viikonloppu retki ihan vaan kylpylähotelliin, ilman muita ohjelmanumeroita.
Me ollaan käyty Caribian lisäksi vain Flamingossa, joten ehdotuksia muistakin mukavista lapsiystävällisistä kylpylöistä otetaan mielellään vastaan!
Oletteko te käyneet lasten kanssa kylpylöissä?
Yhteistyössä Sokos Hotel Caribia
TÄYDELLISET MUSTAT HOUSUT JA TALVITAKIN SOVITTELUA (SIS. ALEKOODIN)
Mulla on ollut pitkään hakusessa täydelliset mustat housut, siis sellaiset, jotka paitsi näyttävät superhyvälle, ovat myös mukavat päällä. Niissä tulisi olla kapeat hyvin istuvat lahkeet ja tarpeeksi korkea vyötärö. En muuten tiedä, onko se iän mukanaan tuomaa mukavuudenhalua, vai lapsista johtuvaa käytännöllisyyden arvostamista, mutta tykkään, että voin huoleti liikkua vaatteissani, ilman että tarvitsee miettiä tai muistella, voiko nyt näissä vaatteissa kumarrella, kantaa tai kyykkiä. (koska mut tuntien mä en edes muistaisi tuommoisia miettiä, hah)
Kivan näköisiä ja kriteereihin sopivia vaihtoehtoja löytyi niin Dr. Denimiltä, Cheap Mondaylta, kuin Piecesiltäkin, mutta päätin nyt kokeilla näitä Vilan housuja, ja nämä osui kyllä kerrasta ihan nappiin! Mä oon koko kevään ja kesän viileät ilmat hiihdellyt (revityissä) farkuissa ja tämmöiset mustat housut on kyllä ihanan skarpin ja raikkaan näköiset pitkästä aikaa. Luulenpa, että näistä tulee mun syksyn luottohousut!
Vaikka nämä taitaakin nyt kerrasta olla ne täydelliset mustat housut, mitä olen etsinyt, jäi nuo Dr. Denimin Plentytkin vähän vaivaamaan. Mulla on Dr. Denimiltä matalavyötäröiset Kissyt, jotka on aivan ihanat päällä (lähes täyttä puuvillaa, pienellä määrällä elastiinia), ja tuo Plenty on vastaava housu korkeammalla vyötäröllä.
Koodilla: PREFALL2015 saa koko House of Brandonin valikoimasta -20% alennuksen, ja tuo alekoodi käy todella myös juuri saapuneisiin syksyn ja talven uutuuksiin!
Loistava tilaisuus tehdä vaikka talvitakkihankinnat tulevalle talvelle, sillä juuri saapuneista uutuuksista löytyy nyt vielä hyvin kokoja ja valikoimaa.
Näissä kuvissa mulla päällä tämä ihana Vilan hupullinen talvitakki tummansinisenä. Arvatkaa muuten harmittiko, kun koneella vasta huomasin, että repsottaa tuon takin nappilista ihan miten sattuu, kun unohdin laittaa napit kiinni. Ihan perus, mulla taitaa aina olla jotain vähän rempallaan, haha.
Takin vyötäröllä on kätevä kiristysmahdollisuus, ja mä tykkäsinkin vähän kiristää vyötäröä esiin, mutta takkia voi pitää myös suorana, jolloin se on taas vähän eri näköinen. Samaa takkia löytyy myös mustana, beigenä ja vihreänä.
Mitäs tykkäätte housuista ja takista?
Ja koodilla: PREFALL2015 saa tosiaan -20% alennusta House of Brandonin valikoimasta, ja kaikki ostokset kerryttävät myös bonuksia omalle asiakastilille, josta niitä voi sitten käyttää seuraavan tilauksen yhteydessä. Kotimaisessa verkkokaupassa on myös supernopeat toimitukset, mulle on usein tullut tilaus jo seuraavana päivänä!
Sis. mainoslinkkejä.
Takki ja housut saatu.
9 KK
Meidän vauva alkaa olla jo lähempänä kymmentä, kuin yhdeksää kuukautta, joten otetaanpas tähän väliin vähän 9kk raporttia, ennen kuin siirrytään uusille kuukausille.
Yhdeksän kuukautta täytettyään vauva edelleen liikkui kierimällä paikasta toiseen, mutta ihan parasta oli, kun äiti nappasi kainaloista kiinni ja vauva sai sipsuttaa ympäri huushollia. Tätä huvia olisi jaksanut vaikka kuinka, ja turhaantui kun ei omin avuin päässyt yhtä hienosti viilettämään paikasta toiseen.
Ostettiin kokeeksi paikalliselta facebookkirppikseltä vaaleanpunainen kävelytuoli kympillä, ja johan aukesi uusi mielenkiintoinen maailma! Tottuneesti vauva purjehtii vekottimellaan pitkin kotia, ja ekaksi aina kurvaa katsomaan, olisiko isoveljen huoneen ovi auki, samalla olan yli iloinen virne kasvoillaan kuikuillen, että huhuu, huomaako kukaan mihin kielletyyn paikkaan olen menossa!
Mä oon pitänyt kävelytuoleja aikamoisina turhakkeina, mutta se olikin tosi kiva kapistus.
Nyt vauva nousee seisomaan tukea vasten ja osaa kontata. Ulkona konttaaminen on helpompaa, kuin sisällä liukkaalla laminaattilattialla, ja sisällä monesti vaihdetaankin lennosta vanhaan hyväksi havaittuun tyyliin ja edetään kierimällä, jolloin määrämpää tavoittuu nopskempaa. Ryömiminen meillä muuten skipattiin kokonaan!
Lempparihommia on taputtaminen. Alkuun aplodeja ei koskaan jaeltu pyydettäessä, vaan ainoastaan harkitusti kun siihen oli aihetta, kuten ruokailun jälkeen, tai silloin kun vauva sai jonkin tahtomansa asian läpi. Nykyään innostuu taputtamaan pyydettäessä, tai nähdessään muidenkin taputtavan, ja samalla taputusta tahditetaan ”ta ta ta” tai ”pa pa pa”.
Ei ole saanut vielä yhtään hammasta ja hiuksiakin on vähemmän puoleisesti, mutta taakse on alkanut kasvaa ihanaa valkoista haiventa hassuun pappatyyliin.
Tää tuntuu taas mun mielestä ihan parhaalta iältä, vauva osaa jo olla hienosti touhuissa mukana, mutta toisaalta on edelleen ihana pieni vauva.
Jos edellisellä vauvakierroksella kaikki oli uutta ja kaiken sai kokea ensimmäistä kertaa, on nyt kaikessa mukana pieni haikeus. Saan viimeistä kertaa imettää, tai nukkua pieni tuhiseva pötkäle kainalossa. Ajoittain mulle iskee kamala vauvakuume, jonka ymmärrän olevan vain haikeutta siitä, että tämä kaikki tapahtuu meille nyt viimeistä kertaa.
Ehkä sen takia en ole vielä edes miettinyt imetyksen lopettamista tai vauvan siirtämistä omaan pinnasänkyyn.
Aion nauttia tästä vauvavuodesta niin kauan kuin sitä kestää, ja pikkupötkylä (tai pökäle, kuten isoveljensä on sanonut, haha) saa nukkua meidän vanhempien välissä vielä pitkään. Siitäkin huolimatta, että välillä viereiseltä tyynyltä löytyy pienen nassun sijaan pikkuiset varpaat, ja toisinaan suurinta osaa sänkyä valloittaa poikittain keskellä parisänkyä tuhiseva vauva, samaan aikaan, kun itse koittaa mahtua johonki pieneen koloseen sängyn reunalle.
