Me päätettiin maanantai-iltana lähteä ihan extempore ilta-ajelulle Särkänniemen Koiramäkeen.
Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuvasta satumaailmasta löytyy superihanan miljöön ja houkuttelevien putiikkien lisäksi myös maatilan eläimiä, aina suloisista mirkopossuista lehmiin ja aaseihin. Koska me ollaan käyty Koiramäessä monta kertaa aikaisemminkin, laskettu mäkeä uuninluukusta Koiramäen talossa ja nähty Tassuteatterin esityksiä, ajattelin että lähdetään tällä kertaa ihan vain niitä eläimiä katsomaan. Eläimetkin toki tuli kierrettyä, ja Veikko käväisi poniajelullakin, mutta illan hitti oli ehdottomasti vesimylly, jossa sai laskea pieniä puisia veneitä ylhäältä myllyyn, josta ne sitten myllyn rattaita pitkin tipahtelivat luruun ja jatkoivat siitä matkaansa. Siis periaatteessa ihan yksinkertainen juttu, mutta lumosi kolmevuotiaan ihan täysin, ja varmaan sadannen veneen, ja kainaloon saakka märkien hihojen jälkeen sai pojan kantaa väkisin myllyltä eteenpäin.
Ja se vinkki! Koiramäkeen maksaa nyt vain viisi euroa sisään, kun normaalisti lipusta saa pulittaa viisitoista euroa. Tarjous on voimassa 19.6 asti. Mun mielestä aika kiva etu, varsinkin jos on isommalla porukalla liikenteessä, ja tuohon rahaan viitsi lähteä ihan vain pariksi tunniksi paikanpäälle.
Koiramäestä olen postannut aikaisemminkin, tästä pääset kurkistamaan meidän reissua parin vuoden takaa.
Oletteko te käyneet Koiramäessä?
ALKUKESÄN LEMPIJÄLKKÄRI
Me saatiin eilen iltapäivällä nostaa patja sairaalan lastenosaston lattialta takaisin kaappiin, pakata muutaman päivän aikana hiljalleen kotoa raahatut tavarat laukkuihin ja hurautettiin kotiin. Ihan parasta!
Ja parasta oli myös nukkua omassa sängyssä, tietenkin oma pieni toipilas kainalossa tuhisten. Ilman, että kahden tunnin välein herätettiin lääkkeenottoon. Paitsi taisin kyllä ainakin viisi kertaa yön aikana käydä komentamassa talon toisella puolella haukkuvaa koiraa… Meillä tapaa tytöt (koirat) nukkua talon toisella puolella omassa huoneessaan, ja vanhimman oikeudella meidän neljätoistavuotias papparainen on nukkunut aina meidän makuuhuoneessa. Nyt kuitenkin jatkossa, vaikka allergista astmaa ei edes epäillä, saa Topi nukkua tyttöjen huoneessa, ihan varmuuden vuoksi. Toivotaan, että vanha koirakin oppii uusia temppuja, ja uni alkaa maistumaan uudessa huoneessa.
En tiedä, onko teillä muilla tätä samaa ongelmaa, että päivät vaan jotenkin hujahtavat jonnekin? Musta tuntuu, että aika menee ihan hullua vauhtia, enkä ehdi tehdä puoliakaan mitä pitäisi. Mutta jos jotain, niin ainakin herkutella olen ehtinyt, vaan minkäs teet jos kasvimaa puskee raparperinvartta ennätysvauhtia!
Yksi mun lempparijälkkäreistä on uunikuuma raparperihyve vaniljajätskillä.
Kuten kuvista näkyy, ei ehkä mikään kaunein jälkkäri, mutta sitäkin herkullisempaa.
Ohje on varmasti suurimmalle osalle tuttu omenahyveenä, eli tämä tehdään samoin, mutta omppujen tilalle pilkotaan vain raparperia.
Raparperihyve
noin 5 iiisoa raparperinvartta, tai useampi pieni
75g margariinia
1dl sokeria
2dl kaurahiutaleita
vaniljajätskiä
Kuori ja pilko raparperit, laita ne voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vähän sokeria ja laita uuniin 200 asteeseen. Sulata margariini kattilassa, lisää sokeri ja kaurahiutaleet ja sekoita keskenään. Laita seos raparperien päälle ja jatka paistamista uunissa niin pitkään, että raparperit ovat pehmenneet (ehkä puolisen tuntia) Jos raparperit ovat vielä kovia, mutta kauraseos alkaa tummua liikaa, niin peitä astia foliolla.
Tarjoile kuumana kylmän vaniljajätskin kanssa, ja ei muuta kuin luskoimaan herkku parempiin suihin!
Loppuun vielä alevinkki, Elloksella on meneillään Summer sale, ja tuotteita on jopa -60% alennuksella. Itse meinaan tsekata ainakin lasten, naisten ja kodin osastot, onkos teillä jotain mielessä mitä haluaisitte löytää?
Maistuukos hyve mieluummin raparperilla ja perinteisemmin omenoilla?
Sis. mainoslinkin
KOTIIN
Neljäs yö takana Sairaalassa lastenosaston lattialla patjamajoituksella, kovin tutuksi tulleiden seinien sisällä. Enpä olisi arvannut tiistaina aamupäivällä, kun lähdettiin rohisevan vauvan kanssa käväisemään päivystyksessä, että reissusta tulee näin pitkä. Eilen oli kotiinlähtö jo aika hilkulla, joten toiveikkaana odottelen tämän aamun lääkärinkierrosta.
Kieltämättä, kaipaan jo vähän aika paljon:
- Omaa sänkyä. Tai ihan vaan sitä, että saisi nukkua sängyssä.
- Omaa peittoa ja tyynyä. Tai ihan mitä tahansa paksua peittoa.
- Omaa jääkaappia ja sitä, että sinne voi kävellä koska tahansa.
- Ulkoilua.
- Sitä kotona olevaa osaa perheestä.
Vaikka puolensahan täällä olossakin on:
- Ei tarvitse itse kokata, ei edes omaa voileipäänsä. Kunhan vaan kävelee sairaalan kahvioon. Myös kahvia löytyy jatkuvasti valmiiksi keitettynä. Sieltä samasta kahviosta.
Ja ettei nyt kenelläkään tullut tästä väärää kuvaa, niin oikeasti täällä sairaalassa on asiat ihan mallillaan. Henkilökunta on ollut tosi mukavaa, vauvalle on tuotu leluja leikittäväksi, leikkitäti on käynyt pitämässä seuraa ja sairaalaklovnitkin ovat käyneet viihdyttämässä vauvaa saippuakuplineen. Isoveljelle on löytynyt vierailujen ajaksi pinkka dvd-elokuvia ja aina on joku ehtinyt pitämään seuraa vauvalle sillä välin, kun olen kipaissut sairaalaan kahvioon evästä hakemaan.
Toiveikkaana kuitenkin odotellaan, että vauva olisi jo terve ja me päästäisiin jatkamaan viikonlopun viettoa omaan kotiin.
Aurinkoista viikonloppua!