Esikoista odottaessa me tehtiin vauvalle hoitonurkkaus kodinhoitohuoneen tasolle. Tyhjättiin oikeastaan koko taso vauvantarvikkeita varten, ostettiin kiva hoitoalusta ja muutamia koreja vaipoille, harsoille ja muille tarvikkeille. Tuo ratkaisu oli oikein sopiva, varsinkin kun vesipistekin oli samassa tilassa.
Tällä kertaa en halunnut kuitenkaan vaipanvaihtopaikkaa kodinhoitohuoneeseen, ehkä eniten siksi, että täällä uudessa kodissa meillä on sieltä yksi uloskäynti, joka on ihan jokapäiväisessä käytössä, tavallaan meidän arkieteinen josta kuljetaan koirien kanssa lenkille ja lähdetään lasten kanssa ulkoilemaan. Halusin vauvan oman hoitopaikan jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan, ja luonnollisesti se tehtiin vauvan omaan huoneeseen.
Samaan aikaan sisustettiin Veikon huonetta uusiksi, ja tuo Ikean Hensvik-hylly jäi sieltä tarpeettomaksi. Siihen saa parillakympillä lisäosan jolla se muokkaantuu hoitopöydäksi, joten mikään iso sijoitus ei vauvan hoitopöytä ollut.
Periaatteessa vaipat nyt voi vaihtaa missä vaan, mihin saa hoitoalustan laskettua, tai vaikka ihan pyyhkeenkin päällä, mutta tykkään, että noille kaikille vauvanhoitotarvikkeille on kätevästi oma paikka tuossa hoitopöydällä.
Mitä siellä hoitopöydällä sitten säilytetään?
Ylimmällä hyllyllä on laatikoissa ja korissa vauvan tutteja ja tuttinauhoja, niistokone (maailman p-a-r-a-s keksintö on imuriin liitettävä niistokone! Ei oltaisi pärjätty ilman sitä, kun vauvalla oli nuha), harja ja pumpulilappuja. Toiseksi ylimmältä hyllyltä löytyy suolatippoja nuhan jäljiltä, talkkia, pumpulipuikkoja, Sophie la Girafe monitoimivoidetta*, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja.
Hoitotason alla ylemmällä hyllyllä on laatikoissa Veikon vanhoja vauvaleluja säilytyksessä, odottamassa, että pääsevät uudelleen leikittäviksi. Alimmalla hyllyllä on toisessa laatikossa vaippoja, toisessa harsoja.
Vaikka yleensä en innostu liimailemaan mainostarroja mihinkään (varsinkaan huonekaluihin!), niin pankin kirjeestä löytyneet tarrat lätkin hoitopöydälle vauvan iloksi, ja kyllä niitä onkin tapitettu ja hymynaamalle väläytelty hurmaavia hymyjä. Nuo tarrat on kyllä onneksi sellaisia, mitkä lähtevät helposti irti, ihan huonekaluihin vissiin tarkoitettujakin.
PikkuVaniljasta saatu ihana pehmeä Baby’s Only soittorasia* sopii niin täydellisesti vauvan huoneeseen, että se päätyi roikkumaan hoitopöydälle vauvaa ilahduttamaan. Myöhemmin, kun hoitopöydällä ei ole enää käyttöä, voi soittorasian siirtää vauvan pinnasänkyyn.
Hoitopöytä – turhake vai hyödyke?
Varmasti ilmankin pärjäisi, mutta mä oon kyllä tykännyt tosi paljon! Koska hoitopöydällä on käyttöä vain muutamasta kuukaudesta vuoteen (toki toiset saattavat käyttää pidempäänkin), kannattaa mahdollisuuksien mukaan hankkia hoitopöytä, jolla on muutakin käyttöä, esim. siitä saa jatkossa tavallisen kaapin tai hyllykön.
Etukäteen vähän mietitytti, onko haittaa, että vesipiste ei ole ihan vieressä (eteisestä on käynti sekä vessaan, että vauvan huoneeseen), mutta ei ole kyllä haitannut yhtään.
Vähän sovittelin tuota hoitoalustaa sängynpäälle, siinäkin voisi myöhemmin vaihtaa vaipat, jos hoitopöydästä haluaa luopua. Ihanaa on sitten myöhemmin päästä sisustamaan huonetta taaperon huoneeksi, mutta nyt kyllä nautin täysillä tästä vauva-ajasta, tämä kun menee ihan käsittämättömän nopeaa!
Löytyykö teiltä hoitopöytä, hoitonurkkaus, vai vaihtuuko vaipat milloin missäkin?
Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka innokkaasti ja odottavaisesti Veikko suhtautui tulevaan pikkuveljeensä raskausaikana. Kirjastosta lainatuista aiheeseen liittyvistä lastenkirjoista päätellen, kaikki ainoat lapset inhoavat ajatustakin pikkusisaresta, joka vie vanhempien huomion ja tulee sekoittamaan elämää. Olisi vähän hassulle tuntunut noita kirjoja lapselle edes lukea, joten me skipattiin ne ja iloittiin siitä, miten ylpeä tuleva isoveli oli pian syntyvästä vauvasta.
Toki todellisuus vauvan synnyttyä voi olla toista, millaiseksi kolmevuotias on sen mielessään kuvitellut, varsinkin kun vauvasta ei ihan heti ole paljon odotetuksi leikkikaveriksi.
Mutta vauvan synnyttyä sama innokkuus ja ylpeys pikkuveljestä jatkui. Oma pikkuveli, jota olisi tehnyt mieli esitellä jokaiselle vastaantulijalle kaupassa ja leikkipuistossa! Tietty välillä on niitä hetkiä, jolloin isoveli painaa kädet korvilleen ja tuhahtaa, ettei jaksa kuunnella tuommoista itkua, mutta mitään oikeaa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ei ole ollut, ei ainakaan sellaista, että pikkuveljelle olisi tehnyt mieli tehdä pientä kiusaa.
Huvittavia ja hymyn huulille nostavia tilanteita pienestä veljeskateudesta kyllä syntyy, kuten vaikka viikonloppuna saunapuuhissa. Veikkohan ei koskaan suostu saunaan, me vanhemmatkaan ei olla mitään kovia saunojia, että johtunee varmaan siitä. No, nyt kuitenkin lämmiteltiin saunaa, että saataisiin pesuhuoneen lämpöisen höyryisessä tilassa vauvan nuhaista ja tukkoista oloa helpotettua. Issee istui saunassa löylyä heitellen, samalla kun molemmat pojat kylpivät pesuhuoneen puolella. Kun vauva oli kylpenyt, kiedoin pikkuisen pyyhekeen sisään ja menin vielä vauva sylissä saunan oven suuhun seisomaan, ja tuumasin vauvalle, tehdäänkös sinusta iskälle saunakaveri? Siltä istumalta Veikolle tuli kamala kiire saunaan, ja nökötti tiukasti isseen vieressä saunanlauteilla niin pitkään, kuin issee siellä saunoi. Ja nyt on sitten tilattu saunaa Veikon toimesta jälleen viikonlopulle, hahah!
Kyselin muutamia kysymyksiä Veikolta, mitä hän nyt ajattelee pikkuveljestään. Täytyy kyllä nämä laittaa talteen pojille ja näyttää sitten isompana :)
Miltä tuntui tulla sairaalaan katsomaan omaa pikkuveljeä ensimmäistä kertaa? Hmmm… Mitä jälkkäriä otin sairaalan kahviossa? Olikohan se kääretorttua?
Kun näit pikkuveljen siellä sairaalassa ensimmäisen kerran, niin miltä vauva näytti? Sairaalta.
Miksi on mukavaa, että on pikkuveli? Sen takia, kun minä tykkään siitä kovasti.
Onko ikinä tuntunut kurjalta, että on pikkuveli? Ei oo!
Kun V vähän kasvaa, mitä aiot opettaa sille? Muovailuvahojen tekemistä.
Saako vauva sitten isompana leikkiä sinun leluilla? V saa leikkiä kaikilla minun leluilla! Minä näytän sille mitä niillä tehdään. Minun ikäisenä se saa leikkiä pikkuhelmillä (Hama-helmet, toim. huom.). Kaksivuotiaana se saa leikkiä isoilla helmillä. Ne on tarkoitettu kaksivuotiaille.
Mitäs olisi kiva tehdä V:n kanssa kesällä? Minä aion viedä V:n uimaan, V on silloin likainen. V voi uida minun sylissäni! Ja sitten me mennään huvipuistoon. V voi tulla vauvalaitteeseen mun kanssa. Siihen vauvalaitteeseen ei saa tulla aikuiset, saa tulla vain lapsi ja vauva.
Mitähän vauva tykkää sitten syödä, kun se syö muutakin kuin maitoa? Pekonia. Vauva tykkää pekonista. Vauva tykkää kaikista minun lempiruuista.
Minkälainen pikkuveli V on? Ihan hyvä. Ihan kiltti. Mutta raapiminen ei ole kilttiä. Äiti, minä rakastan sitä!
Eilen julkaistiin uuden Mini Rodini malliston eka droppi, tässä erässä tuli mm. Pico-takit ja -haalarit, hauskoja ja sopivan hurjia krokotiileja, kaloja ja karttoja. Kaikki Mini Rodinin uutuudet löydät Babyshopista. Joko teille löytyi omat suosikit uudesta mallistosta?
Miten teillä on suhtauduttu pikkusisaruksen syntymään?
Moni on varmaan vuoden vaihtuessa aloittanut kuntokuurin, elämäntaparemontin, tai ainakin luvannut syödä jatkossa terveellisemmin.
Mulla ei oikeastaan ole ollut tapana laittaa ruokavaliota uusiksi uuden vuoden kunniaksi, ainoastaan vähän parempia, siis maistuvampia, ruokia lupasin opetella tänä vuonna tekemään (ihan vain siksi, että olen välillä lopen kyllästynyt omiin keitoksiini). Meillä syödään aika perusruokaa, perusterveellistä, mutta voi apua meillä herkutellaan! Ehkä se elämäntaparemontti, tai edes lupaus terveellisemmistä herkuista olisi sittenkin paikallaan?
Taidan olla herkuttelija ihan pahimmasta päästä. Siinä missä lapsi saa viettää karkkipäivää kerran viikossa, rapisee äitin karkkipussi lähes joka ilta. Kahvikuppi kaipaa kaverikseen pullaa ja lapsikin tietää jo kysyä, ”äiti mitä meillä on tänään jälkkäriksi?”.
Välipalat me ollaan vaihdettu sokerisista maustetuista jugurteista hedelmiin ja itse tehtyihin smoothieihin jo viime vuonna, mutta nyt hiljalleen ollaan mietitty terveellisempiä vaihtoehtoja myös herkkujen tilalle.
Koska vauva saa masuvaivoja suklaasta, olen joutunut keksimään itselleni suklaankorviketta (koska eihän nyt kukaan voi elää ilman suklaata!).
Ehkä paras korvike on netistä joskus bongattu taateli-maapähkinävoi-combo, eli kuivattu taateli, johon on sipaistu reilu kerros maapähkinävoita! Maku muistuttaa kovasti snickersiä, ja tällä herkulla saa takuulla taltutettua makeanhimon. Ja extraa tietty kiireisessä arjessa, että tämä herkku ”valmistuu” ihan yhtä helposti kuin keksipaketin avaaminen. Löysin muutamia muitakin kahden aineen herkkuohjeita, joissa käytetään maapähkinävoita, ja meillä menee ekana testiin maapähkinävoista ja kaurahiutaleista tehdyt kaurakeksit! Maapähkinävoi ei tietty ole mikään kalorinlaskijan herkku, mutta taatusti terveellisempi vaihtoehto kuin lisä- ja väriaineilla kyllästetyt valmiskeksit ja karkit.
Makeita herkkuja on korvattu erilaisilla pähkinäsekoituksilla, ja varsinkin Veikko napostelee mielellään pähkinöitä ja rusinoita. Mulle pähkinät maistuvat lähinnä salaattien seassa, enkä saa huijattua niillä itseäni pois karkkipussilta. Seuraavaksi ajattelinkin testailla erilaisia raakapatukoita (joita löytyi kattavasti ainakin täältä), olisiko niistä karkin korvikkeeksi. Ainakin taateleista, omenoista, rusinoista ja pähkinöistä tehty kanelilla ja vaniljalla maustettu omena-kaneli-patukka kuulostaa herkulta, joka ansaitsee mahdollisuuden!
Imetyksen päätyttyä, kun saan taas syödä suklaata, aion testailla myös raakasuklaat (no okei, ihan ekana upotan hampaani ihan tavalliseen maitosuklaaseen…) ja testattavien listalle pääsevät myös raakakakut. Ainakin karpalo-karamellikakku tai tiramisu raakakakkuna kuulostavat kokeilemisen arvoisilta herkuilta!
Aika alussa taidan olla vielä matkalla kohti terveellisempiä herkkuja, mutta alussa on tämä vuosikin. Katsotaan vuoden lopussa millaiset on meidän herkuttelutavat silloin, toivottavasti jotain ihan muuta kuin tähän asti!
