Kun kuukausi sitten pojalle tuli ikää mittariin kolme vuotta, mahdollisti se myös ensimmäisen oman harrastuksen lapselle. Siis sellaisen, jossa käydään ihan itse, ilman vanhempia.
Kovasti oltiinkin syksyllä starttaavaa liikuntaleikkikoulua odoteltu, ja ensimmäiselle liikkarikerralle lähdettiin ilman suurempia jännittelyitä, vaikka ilmassa olikin muutamia kysymyksiä, ”Käydäänkö me ostamassa koulutarvikkeita?” ”Pitää ottaa pulpetti mukaan!”, niin olihan kyse liikuntaleikkikoulusta…
Ensimmäisen kerran jälkeen myös kovasti ihmetytti, että miksi äitikin oli siellä, saako seuraavalla kerralla mennä ihan yksin.
Lapsen ihan eka harrastus oli muskari, jossa käytiin yhdessä joko äitin tai isseen kanssa. Muskari aloitettiin vuoden ikäisenä ja hyvillä mielin ja innoissaan sinne aina lähdettiin. Kun siitä vuoden päästä muutettiin, ei uudella paikkakunnalla muskari enää innostanutkaan, ei sitten ollenkaan. Koko muskariin ei ekan kerran jälkeen oltaisi haluttu enää edes lähteä, ja kun me kuitenkin muutaman kerran lähdettiin, oltaisiin sieltä haluttu lähteä kesken pois. Eipä me väkisin viitsitty jatkaa epämieluisaa harrastusta, joten siitä syystä alettiin katsella ihan muita vaihtoehtoja.
Tuskin kolmevuotias, saati nuorempi, varsinaista harrastusta tarvitsee, ja tuo muskari me aloitettiinkin aikanaan lähinnä, koska itse kaipasin meille jotain kivaa yhteistä tekemistä. Nyttemmin tuota liikkaria miettiessä taas tuumin, että haluaisin lapselle mielekkään harrastuksen jo pienestä pitäen, sellaisen mistä mahdollisesti syttyisi kipinä tulevaan ehkäpä kouluvuosien harrastukseen. Missään nimessä mitään harrastuspakkoa ei ole, mutta todella toivoisin lapsen löytävän aikanaan sen oman juttunsa, jonkin kivan harrastuksen, jonka parissa aika kuluisi teinivuosinakin lähikaupan edessä notkumisen sijaan…
Minkä ikäisenä teillä on aloitettu harrastukset, ja mitä teillä harrastetaan?
YKSI LOISTAVA ALENNUS JA MONTA SYKSYISTÄ KUVAA, ELI SUURI RACOON-POSTAUS!
Maanantaiaamun taivaalta leijailevat lumihiutaleet säikäyttivät, että joko se talvi tulee, nythän on vasta syyskuu, ja vielä muutama päivä sitten sai riisua välikausitakkia kesken ulkoilun ettei tullut liian kuuma! Onneksi taisi olla vielä väärä hälytys, ja saatiin tähän väliin muutama ihanan aurinkoinen, vaikkakin ihan jäätävän kylmä päivä. Eräänä aurinkoisena päivänä käytiin kameran kanssa tallentamassa syksyä muistikortille, ja kuvailtiin samalla superihania Racoonin uutuuksia, joita me saatiin testiin.
En ehkä kestä, miten suloinen on tuo tähtineuletakki! Tähdet vaan toimii aina, eikä tuo värityskään ole yhtään hullumpi. Veikko on 95,5cm pitkä, ja kaikki Racoonit tuli meille 104cm koossa, joka on ihan nappi tämän mittaiselle. Juuri oikea koko jo heti pidettäväksi, mutta kuitenkin sen verran reilu, että menee varmasti pitkään. Pikkuisille tästä ihanasta tähtineuleesta löytyy aivan ihana haalariversio, ja tytöille vastaavat löytyvät sydämillä.
Tuo neuletakki on muuten 50% villaa ja 50% puuvillaa, joten se on ihan oikeasti lämmin ja sopii vaikka ulkovaatteiden alle lämmittämään.
Tänä talvena Racoonin haalareista löytyy paitsi merkille tunnusomaista tähteä ja sydäntä, myös hauskaa lumileopardia, sekä oma suosikkini ihana nordic-kuosinen haalari! Nordicista löytyy pojille sinistä, jonka voi kuvissa Veikon päältä bongata, ja tytöille ihanan raikasta pinkkiä.
En voinut vastustaa kuvata tuota haalaria nyt samalla reissulla, mutta tähän kyllä palataan vielä uudemmankin kerran. Kunhan kaikki talvikengät ja -asusteet on hommattu, on luvassa vielä postaus meidän talvitamineista uusine sovituskuvineen.
Nordicista on myös isommille lapsille takkia, kurkkaa ihmeessä myös ne, kuten muutkin talven topat Jeriikan sivuilta!
Nyt kun aamuisin on ollut tosi kylmä, mutta päivällä auringon lämmittäessä on saanut riisua enimpiä vaatteita pois, on tuo pörröfleecetakki ollut ihan superkätevä välikausitakin alla. Takki on myös kovasti lapsen itsensä mieleen, joten varmaankin mukavan tuntuinen päällä. Samoin on muuten tuo reppu, joka kulkee kuin liimattuna lapsen selässä… Tänään sinne pakattiin pieniä tärkeystavaroita kun lähdettiin kaupunkiin asioille, ja repusta löytyi ainakin kiikarit, tarravihko ja tarroja, sekä pino nenäliinoja :D
Nyt on loistava tilaisuus hankkia Racoonin uutuudet Jeriikasta, sillä kaikki Racoonin uutuudet ovat nyt -20% alennuksessa 2.10 asti!
Ja mikäli kiinnostuit Racoon-tuotteesta, jota et Jeriikan sivuilta löydä, niin kaikkia tuotteita voit kuitenkin tiedustella Jeriikan asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@jeriika.fi!
Mikäs on sinun suosikkisi Racoonin uutuuksista?
Postauksessa kuvatut Racoon-tuotteet saatu, ja postaus toteutettu yhteistyössä Jeriikan kanssa.
LÄHESTYVÄ RASKAUSMYRKYTYS, VAI SITTENKIN SYNNYTYS?
Tänään oli jälleen neuvolakäynti, nyt ekaa kertaa vain viikko edellisen jälkeen. Tähän mennessähän käynnit ovat olleet noin neljän viikon välein, mutta nyt viimeisillä viikoilla käynnit tihenevät. Viime kerralla tämä jäi vipaksi neuvolakäynniksi, saa nähdä kuinka käy tällä kerralla… ;)
Jo viikko sitten huomattiin verenpaineiden nousseen, mutta ihan maltillisella tasolla ne olivat vielä kuitenkin. Tänään saatiin jälleen suuremmat lukevat aikaiseksi, ja vaikka niitä verenpaineita mittailtiin useampaankin otteeseen, eivät ne siitä matalammiksi muuttuneet. Koska alapaine hipoo sitä kriittistä sataa, ei terveydenhoitaja voinut olla väläyttelemättä raskausmyrkytyksen mahdollisuutta. Mitään muita raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ei ole, mutta ihan varmuuden vuoksi sain verenpainemittarin kotiin lainaan, onhan se hyvä kuitenkin seurata, ihan varmuuden vuoksi.
Ihan kaikkia lukemia kun vertaa kolmen vuoden takaiseen neuvolakorttiin, huomaa näiden kahden raskauden olevan lähes identtiset! Ja tismalleen samanlailla ovat verenpaineetkin nousseet edellisellä kerralla, joten siksi itse uskon paineiden enteilevän ennemminkin lähestyvää synnytystä, kuin raskausmyrkytystä… A-P-U-A! Vaikka se itse synnytys ei olekaan jännitellyt, sain kamalan paniikin tänään ajatuksesta, että kohta saattaa tulla lähtö synnyttämään! Enhän mä edes ehdi ainakaan viikkoon mihinkään, ihan kamalasti on kaikki kesken, sittenkin…
Jo viime viikkoisella neuvolakäynnillä terveydenhoitaja tunnusteli vauvan painuneen jo kovin alas, ja siellä oltiin edelleen. Ainoastaan sillä erotuksella, että nyt vauva oli myös kiinnittynyt lähtökuoppiinsa.
Viikkoja on nyt kasassa 36+2, mutta terveydenhoitaja ei ollut huolissaan, vaikka vauva päättäisi syntyä vaikka jo tulevana viikonloppuna. Kuulema aivan valmis vauva siellä jo köllöttelee, nuo viikot kun ovat kuitenkin vaan ohjeellisia, ja kriittiset viikot on jo ohitettu.
Nyt kun täällä panikoin ja jännäilen lähestyvää synnytystä, niin katsotaan vaan, niin olen täällä vielä muutaman viikon päästä kiroamassa tukalaa oloani ja odottelemassa lähetettä yliaikaiskäynnistykseen :D
Koska mitään tuoretta kuvaa tältä päivältä ei nyt löydy (paitsi Instagramista voi käydä kurkkaamassa @annikakarkkipurkki), niin lätkäistään tähän vanha kuva parin viikon takaa. Sitäpaitsi, ihan samoissa vaatteissa on tullut huideltua tänäänkin, leggarit ja tuo collarimekko on vaan ihan parhaat nyt :D
Onko jollain muulla korkea verenpaine enteillyt synnytystä?
Entä onko vauvan kiinnittyminen tiennyt teillä lähestyvää synnytystä, vai oletteko odotelleen sen jälkeen vielä pitkään?