Vihdoinkin me ollaan saatu meidän unelmien makuuhuone -projekti alkuun! Ei tosin paljon alkua pitemmälle, mutta tänään käytiin tilaamassa sänky joten siitä se lähtee.
Vielä kun saataisiin isoin päätös tehtyä, eli mitä me tehdään seinille. Yleensä saan idean helposti ja sillä mennään (ja usein vielä ollaan tyytyväisiä lopputulokseen ;) ) mutta nyt mielessä pyörii sata vaihtoehtoa. Välillä olin jo maalin kannalla, mutta taidetaan kuitenkin kallistua tapettiin, se vaan tuntuu niin paljon omemmalta vaihtoehdolta. Eikä enää tarvitse kuin päättää niistä sadasta tapettivaihtoehdosta. Heti kun väri on päätetty…
Me ollaan vuosia haaveiltu muhkeasta jenkkisängystä, ja nyt vihdoin meille sellainen tulee. Makuuhuone on melko pieni, joten paljon muuta sinne ei mahdu, yöpöydätkin haluan mahdollisimman kevyet ja lähdinkin googlettamaan löytyisikö läpinäkyviä yöpöytiä. Ja löytyihän niitä, arvatenkin Kartellilta.
Eniten miellyttäisi Jolly-pöytä (eikä yhtään haittaisi myös se, että on näistä vaihtoehdoista edullisin…) mutta sen korkeus, tai mataluus, vähän mietityttää. Pöytä on vain 40cm korkea, kun sänky on jotain 50-60cm väliltä, joten onkohan se vähän hassua jos yöpöydät ovat sänkyä matalammat…?
Small Ghost Buster on kyllä kiva vaihtoehto myös, siinä olisi tarvittava korkeuskin, mutta hintaa on tuplasti Jollyyn verrattuna.
Hauska vaihtoehto olisi myös Hayn tarjotin pöytä, sitä kun saisi myös mintunvihreänä, joka tulee olamaan makkarin yksi väreistä. Mutta Hayn pöytä on myös matala.
ELÄMÄN PIENIÄ OIVALLUKSIA, ELI MITÄ PUKEA OUTOON HELMIKUUHUN
Olen nyt jonkin aikaa pähkäillyt mitä ihmettä pukea ulkoleikkeihin näillä oudoilla helmikuun keleillä. Tähän mennessä ollaan menty toppapuvulla, mutta se on tuntunut nollakeleillä ihan liian kuumalta, kun taas kevääksi ostetut välikausivaatteet ovat vielä ihan liian ohuet…
Tänään toppapuvun ollessa kuivumassa eilisen rapaa-korviin-asti -ulkoilun ja pesun jäljiltä mietin mitä puettaisiin päälle, toppatakki ja housut vai jotain muuta. Ja ta-daa! Silmäni osuivat viime syksyn kevyesti topattuun Pico-takkiin. Ihan täydellinen vaate näille nollakeleille!
Meillä on ulkoiluun ja siistimpään menoon eri vaatteet, ja syksyllä Pico kuului näihin siistimpiin takkeihin. Nyt on kuitenkin kevään mallistosta uusi Pico odottamassa kevätkelejä ja olinkin miettinyt myydäkö camokuosinen Pico pois, vai tulisiko sitä pidettyä uuden takin ohella. Mutta sehän onkin nyt omiaan ulkoilutakiksi ja taas on yksi ulkoiluasuongelma ratkaistu.
Alaosana on toppahousujen sijaan merinovillaiset pitkikset ihoa vasten, kuorihousut päällä ja vielä uudet Reiman kurikset keräämässä isoimmat ravat.
Nuo kurahousut tuntuvat nyt vaan olevan aina väärässä paikassa väärään aikaan…
Eilen ne olivat sisällä, kun lapsi innostui pomppimaan kuralätäkössä ja läträämään hiekkalaatikkoon tuleeseen mutakuoppaan, lopputuloksena korvia myöten ravassa oleva lapsi ja toppahaalari. Kurassa pomppininen on toki sallittua, onhan se superfanituksen kohteen Pipsa Possunkin lempparipuuhaa, mutta kätevämpää toki huuhtaista kurikset suihkun alla kuin heittää koko toppahaalari pesukoneeseen.
Tänään vahingosta viisastuneena kurikset puettiin jalkaa, eikä sitä rapaa sitten löytynytkään.
Mutta onneksi nuo kurahousut ovat ihanan pehmeät, eivätkä ollenkaan sellaista kovaa matskua mitä jotkut kurahousut, joten ei varmasti menoa haitanneet vaikka vähän turhaan puettiinkin.
UUTTA LELUHYLLYYN
