Sen nimistä Muumien tanssiesitystä me käytiin Veikon kanssa eilen katsomassa Viikinsaaressa.
Mulla olikin viimeisimmästä Viikinsaaren retkestä yli kymmenen vuotta aikaa. Silloin seilattiin saarelle picnikille, picnikeväiden mukana pullollinen viiniä sekä meidän silloin vielä ainoa koira Topi. Nyt näytti olevan sekä viinin, että koirien vienti saarelle kielletty, joten ehkä muistan vääri tai sitten on vaan säännöt muuttuneet… ;)
Oltiin eilen niin hyvissä ajoin Laukontorilla laivalippuja ostamassa, että meinattiin jäädä torille vielä hörppäämään kahvit ja pillimehut ennen paatin lähtöä, kunnes huomasin, että laivanlähtöpaikalle alkoi muodostua jonoa. Niin mekin sitten mentiin jonon jatkeeksi, vaikka lähtöön oli vielä puolituntia aikaa. Ja onneksi mentiin, ihan kaikki eivät nimittäin mahtuneet laivaan mukaan!
Tanssiteatteri MD:n muumiesitys oli kyllä tosi kiva, huomasin vasta jälkeenpäin, että se oli yli kolme vuotiaille tarkoitettu, mutta hyvin sitä jaksoi tuommoinen pian pari vuotiaskin seurata :)
Alkuun lavalla kävi tanssahtelemassa jokin ötökkä, tässä vaiheessa alkoi pikkuyleisön seasta kuulua ihmettelyä, missä ne muumit on! Sitten mukaan tuli Nuuskamuikkunen, jonka moni tunnisti, mutta edelleen niitä muumeja kuului moni odottavan ;) Pian odotus palkittiin kun muumipeikko liittyi joukkoon, ja saatiin se muumimammakin mukaan tanssin pyörteisiin.
Nuuskamuikkusen, Muumipeikon ja Muumimamman lisäksi lavalla kävivät tanssahtelemassa myös Tuutikki, Ninni, Pikku Myy ja hurja Mörkö.
Tämä oli tämän kesän kolmas muumiesitys Viikinsaaressa, ja kaksi on vielä jäljellä! Eli vielä ehtii :)
Itse esitys ei maksanut mitään, ainoastaan laivamatkasta piti pulittaa se normaali laivamatkan hinta, taaperokäisiltä ei edes laivamatka maksanut mitään. Lisäksi lipunmyynnistä sai mukaan vielä ilmaisliput Tampereen taidemuseon Muumilaaksoon, jotka olivat voimassa samana päivänä.
Ja ihan vinkkinä, että kannattaa tosiaan mennä ajoissa jonottamaan laivaan, ja samaten perillä suunnata heti valkkaamaan istumapaikat esitykseen. Me jäätiin haahuilemaan ulos hetkeksi, eikä ainuttakaan penkkipaikkaa ollut enää jäljellä, mutta lattiapaikka kelpasi meille ihan hyvin sekin ;)
Meidän kannalta ainut huono puoli oli ajoitus, sillä laivaan piti hypätä puoliltapäivin, juuri niihin aikoihin kun meillä yleensä suunnitellaan päikkäreille menoa.
Unen puute ilmenee tietenkin hypersuperenergiana, mutta tarvittaessa taaperon voi aina lahjoa pysymään paikallaan rusinapaketin ja pillimehun voimin, mistä seuraa tietenkin ihana sokerihumala ja meno on entistä vauhdikkaampaa… :D
Hienosti Veikko jaksoi istua ja seurata esitystä, kunnes…
Jossain vaiheessa muumit kehottivat kaikkia seisomaan, että voitaisiin opetella yhdessä yksi tanssi. Yksi innokas muumifani käsitti tämän tietenkin kehoituksena liittyä muumien seuraan ;) Ihan jokusen kerran sain hakea pojan pois lavalta, kunnes lopulta lahjoin sillä pillimehulla pysymään taas paikoillaan :D (Rusinat me syötiin jo esityksen alkua odotellessa ;) )
Muumeja (ja Nuuskamuikkusta ja Pikku Myytä) sai halailla esityksen jälkeen. Ihan huippua! ;)
Eihän siitä meinannut tulla loppua millään, vaan lopulta sain napata lapsen kainaloon, että muillekin riitti halattavaa :)
Koska seuraavan laivan lähtöön oli vielä tunti aikaa, lähdettiin me puuhailemaan leikkipuistoon. Ihan tosi hieno leikkipaikka Viikinsaareen oli tehtykin, monenmoista hienoa vempainta, ihan erilaisia kuin tutuissa puistoissa, joten tekemistä ja tutkimista riitti.
Toisella oli niin kivaa, että aloin jo miettiä jos siirrettäisiin lähtöä veilä tunnilla, mutta päätettiin kuitenkin lähteä kotiin päin.
Nopskaa meillä aika Viikinsaaressa meni, eikä me ehditty edes leikkipuistoa enempää saarta tutkimaan, joten ajateltiinkin mennä sinne joku päivä uudelleen.
Poikettiin vielä Kauppahalliin haukkaamaan lohipiirakka ja pulla puokkiin, ja jatkettiin hernepussin kanssa Arboretumiin ruusuja ihailemaan.
Koska näitä kuvia tuli tähän postaukseen jo tsiljoona, niin niitä lupaamiani parempia kuvia Lipfishin mäyräkoirateepparista nähdäänkin vasta huomenna! :D
Onko joku teistä käynyt katsomassa saman esityksen? Mitäs piditte?
Aurinkoista päivää!
Retki Korkeasaareen (ja melkein muffinsilla murrettu varvas!)
Täytyy heti tähän alkuun kertoa, että melkein mursin varpaani eilen muffinsilla! Siis viattomalla, pehmoisella, herkullisella muffinsilla! No, se muffari oli tosin jäinen, jota olin ottamassa pakkasesta sulamaan, ettei ehkä juuri sillä hetkellä niiin pehmoinen… Mutta pitäisiköhän tämä nyt ymmärtää kaikkien muffareiden vihjeenä, että herkuttelua olisi syytä jo vähän rajoittaa…? :D
No, muffareista Berberiapinoihin ja muihin eläimiin.
Isseellä oli työjuttuja Hesan suuntaan perjantaina, ja mepä lähdettiinkin Veikon kanssa seuramiehiksi mukaan. Ihan koko päivää meillä ei aikaa ollut reissussa huidella, koirulit kun jäivät meitä kotiin odottamaan, mutta kyllä sitä muutamassa tunnissakin aikas paljon ehtii :)
Hassu sattuma muuten, että juuri perjantaiaamuna oli aamulehdessä juttua Korkeasaaren uusista Berberiapinoista :D Sielä on aikaisemmin ollut Vaippapaviaaneja, jotka eivät olleetkaan sopeutuneet Suomen ilmastoon (no en kyllä oikein yllättynyt…) ja näiden apinoiden tilalle on tuotu lauma näitä hassun kuuloisia Berberiapinoita. Laji on tosi uhanalainen, kantaa on jäljellä enää 10000 kappaletta, ja nämä Korkeasaaren yksilöt on takavarikoitu sirkuksista ja yksityisiltä ihmisiltä, sillä näiden pitäminen lemmikkinä on laitonta.
Taaperolla: Paita/ Name it // shortsit/ KappAhl // Kengät/ Crocs // Aurinkolasit/ Babiators
Äitillä: Pitsimekko/ FAV // Kengät H&M // Aurinkolasit/ Rayban
Korkeasaaresta tehtiin vesibussiristeily Kauppatorille, jossa haarukoitiin perinteiset lohitoriannokset, ja muutamassa kaupassakin ehdittiin poiketa.
Me ollaan kyllä koluttu melkoisesti kotieläinpuistoja, joista jokainen on ollut kyllä tosi kiva reissu taaperolle. Melkein kaikki Veikon kirjat, joissa on eläinten kuvia, kertovat kotieläimistä. Myös leluista saa perustettua kelpo maatilan, ja tuttujen kotieläinten ääntelyä osataan matkia.
Siksi nämä kotieläinpuistot onkin olleet niin kivoja, ne eläimet kun ovat tavallaan jo tuttuja. Eikä sitä lajien kirjoakaan tarvitse olla monen montaa, on elämys nähdä ne muutamatkin tutut eläimet, joita saattaa jopa saada syöttää!
Täytyykin nyt sanoa, että niin kiva retki kun meillä Korkeasaareen olikin, niin ehkä meidän kohdalla tästä ei taapero saanut niin paljoa irti. Suurin osa eläimistä oli vielä vieraita, ja onhan se aikas vaikeaa hakea katseellaan isosta häkistä vaikkapa leijonaa, jos ei ole hajuakaan mikä se leijona edes on! :D
Vaikka osaa eläimistä sai etsiä tarkkaan häkistä, eikä kaikkia nähnyt senkään takia, että saattoivat olla sisätiloissa nukkumassa, oli sielä paljon myös niitäkin eläimiä jotka olivat aivan aidan vieressä poseeraamassa, joten toki lapsikin niitä eläimiä näki :)
Mä kyllä valitettavasti alan aina miettimään näissä eläintarhoissa, miten loppujen lopuksi pienissä tiloissa villieläimet joutuvat elämään… Kotieläinpuistoissa sitä fiilistä ei tule, mutta ovathan ne nimensä veroisestikin kotieläimiä, ja tarkoitettu niihin olosuhteisiin elämään.
Kiva silti että näitä eläintarhoja on, ja kyllä me varmasti tehdään retki Korkeasaareen lapsen kanssa toisenkin kerran ;)
Hei, sielähän tiikeri vetelee sikeitä!
Äitiii… saanks mä kiivetä sinne?
No jos ei kerran saa kiivetä, niin kai sulla äiti on tähän lukkoon avain, niin me päästään katsomaan sitä tikrua ihan läheltä….?
Leppoisaa sunnuntaita!
Kesän idyllisin pizzapaikka
Juhannuspäivänä tehtiin Ilolan lisäksi pari muutakin retkeä. Napattiin hiekkalapio ja ämpäri, sekä uikkaripuku ja pyyhe mukaan ja ajeltiin Seikkailupuistoon leikkimään ja rannalle lutraamaan.
Puolentunnin pulikoinnin ja pillimehutauon jälkeen kuivateltiin ja puettiin, ja kulutettiin vielä toinen puolituntinen Seikkailupuiston puolella.
Nälkäkin alkoi jo päivän ulkoiluista olla, mutta kun ruokainspis on loistanut poissaolollaan jo jonkin aikaa, ajateltiin etsiä masun täytettä muualta kuin kotikeittiöstä.
Ainut vaan, ettei juhannuspäivänä kovin moni paikka tuntunut olevan auki, kriteerinä kun vielä oli, että saisi syödä ulkona. Mutta onneksi muistin ihanan Pizzeria Makasiinin, jossa ollaan kerran aikaisemmin käyty, muistaakseni viime kesänä!
Isseekin oli jo palannut jussin vietosta kotiin, joten koukattiin kodin kautta ja ajeltiin Vesilahteen.
Vaikka en ole mikään pizzan suurin ystävä, niin tuo paikka on kyllä niin ihana, että sinne on ilo mennä pizzaa puputtamaan. Pizzeria on vanhassa rakennuksessa, jossa samassa on myös pikkuinen lahjatavaramyymälä. Rakennuksen sisällä on pöytiä joissa ruokailla, mutta idyllinen pihapiiri houkuttelee jäämään ulos syömään.
Myös palvelu on molemmilla kerroilla ollut niin hyvää ja ystävällistä, että pelkän palvelun takiakin paikkaa voi suositella!
Jälkkäriksi otettiin jätskiä, joka oli mun kesän eka! :D Niin perso makealle kuin olenkin, niin en ole kyllä jätskinkään suurin ystävä… Tai oikeastaan en pidä niistä tiiliskivijätskeistä, joita jätskikojuissa yleensä myydään. Kermaiset, kuohkeat jätskit sattumilla on sitten asia erikseen ;)
Nämä olikin onneksi Carte d’or jätskejä, eli juuri sellaisia kermaisia ja kuohkeita ;)
Hauska idea tarjoilla jätksi perinteisen kipon sijaan vanhasta posliinikupista!
Jos vaan satutte joskus ajelemaan Vesilahdella, niin suosittelen poikkemaan! Tai vaikka ette sattuisikaan, niin ehkä kannattaa tehdä pieni kesäretki pizzalle :)
Paljon on tullut höpistyä juhannuksen vietosta viime päivinä, ja yksi juttu on vielä tulossakin… Ehkäpä väliin kuitenkin kurkistus meidän alesaaliiseen, jos vaan ehdin pussin sisällöt kuvata ;)
Ihanaa uutta viikkoa!