Kevät o-hoi

Aamutoimien jälkeen pakkasin koko sirkuksen autoon, tarkoituksena viedä koiralauma trimmattavaksi. Perillä meitä odotti hieman hämmästynyt trimmaaja ”öö, ootko trimmiin tulossa… mutta justiinhan te olitte.. teidän aika on vasta kolmen viikon päästä!” Jaa on vai! :D

No, kieltämättä eilen koiria trimmausta varten kammatessa mietinkin, että onpas ne tällä kertaa aikas siistissä kunnossa näin juuri ennen trimmausta… 

Ehkäpä kunnon yöunet tekisi terää ;) Niin, viime yönä ei taas nukuttu meillä ihan koko yötä putkeen, eikä se aamukaan tainnut vielä kaikkein kirkkaimmillaan sarastaa kun herätys tuli.

Aamuinen hengityksenkin salpaava pakkanen onneksi lauhtui päivän mittaan, ja koirien lenkityksen jälkeen jäätiin vielä ulos leikkimään.

Alkaa muuten toppahaalarin lahkeista pituus loppumaan! Syksyllä poika olisi hukkunut 86cm haalariin, joten päädyttiin 80 senttiseen, joka onkin palvellut hyvin läpi talven. Ja kyllähän tuo vielä jotenkuten menee, varsinkin kun kengissä on korkeat varret.

Mutta kevät o-hoi, tule jo!

Joulutunnelmissa

Pienenä sitä aina joskus mietti, kuinka kivaa olisi olla aikuinen. Ei tarvitsisi mennä aikaisin nukkumaan, vaan voisi valvoa vaikka koko yön. Tai saisi syödä karkkia vaikka ruuaksi ja sitä rataa.
No tänään oli kivaa olla aikuinen, ja leikkiä joulua! :D
Paistettiin yöllä joulukinkku, josta tosin tuli vähän ylikypsä, syystä että meidän joka aamu kahdeksalta herättävä herätyskello nukkuikin tänä aamuna yli yhdeksään… Kinkku kun laitettiin yöllä uuniin niin, että sen saisi ottaa pois silloin kasilta ;) No, ei se nyt ole niin justiinsa, ja tosi hyvä siitä tulikin.
Kinkun kaverina oli sitten perinteisiä joululaatikoita (Kymppimaukkaan laatikot menee lähes kotitekoisista, ainakin vähän voilla ja kermalla tuunaten. Saarioisten äitien laatikot jätetään suosiolla muille laiskoille kokkaajille), joululimppua ja ei niin jouluista fetasalaattia.
Tokihan tähän olisi vielä illaksi sopinut juustotarjotin punaviinin kanssa, tai vähintään suklaakonvehtirasia, mutta irtokarkkipussi siideritölkillisellä alashuuhdottuna ajoi kyllä asian myös oikein hyvin.

Pikkumiehen piirrusteluhetki, päätyiköhän Vuokko tässä malliksi…? ;)

Koiranluukku

Kun aikanaan muutettiin tähän pikkuiseen taloon, alettiin samana päivänä aitaamaan pihaa koiria varten. Meidän siihen asti kerrostalossa asuneet koirat olivat arvatenkin innoissaan omasta pihasta, ja ovelle kaivattiinkin portsaria vähän väliä kipakoiden haukahdusten saattelemana.
Pian ulko-ovesta sahattiinkin pala pois, ja tilalle asennettiin kaikkien elämää helpottava heiluriovi.
Luukku ovessa onkin käytössä varmaan kymmeniä kertoja päivittäin, mutta nyt siitä on kiinnostunyt myös taaperomme. Kun yksi koirista näkee jotain kiinnostavaa ulkona, juoksee koko neljän lauma matot jalkojen alla pöllyten pihalle. Toki viides vähän hitaammin liikkuva perässään… Vielä ei ole ehtinyt livahtaa ulos asti, aina on viimeistään nilkoista saatu vedettyä sisälle ;)