Marraskuu ei ehkä ole suosituin lomailukuukausi, mutta mulle osui nyt juuri keskelle marraskuuta pieni muutaman päivän loma. Mutta tällaista päivystysperhetyö on, lomien ajankohtaa ei oikein voi itse valita, vaan lomaa pidetään aina silloin kun se on sopivasti mahdollista. Toisaalta päivystysperhetyö mahdollistaa sen, että voin olla kotona ympäri vuoden ja tehdä kaikenlaista aika vapaasti mihin vuodenaikaan vain, joten tällainen marraskuinen loma sopii mulle oikein hyvin.

Me käytiin parin yön kylpylälomalla rentoilemassa, ja vaikka tuolla reissulla kaikki ei mennytkaan aivan putkeen, oli miniloma silti ihana ja juuri niin rentouttava kuin toivoinkin. Nyt kun ei voi matkustaa ulkomaille, on lomilla mun mielestä tärkeintä se, että ehtii tehdä kaikenlaisia kivoja loma-asioita kotona ja tässä lähiseudulla, puuhailla rauhassa omien lasten kanssa (muulloin arjessa huomion jakaa usein myös meille sijoitetut lapset) ja tehdä sellaisia asioita, joihin ei muuten ole ollut aikaa. Ja juuri kaikkea tällaista on tämän viikon aikana tullut tehtyäkin. Vielä näin loman vipana päivänä maalattiin yhden lastenhuoneen yhtä seinää ja tästä myös lisää myöhemmin, kun huoneessa alkaa olla valmista!

Mutta nyt on tämän viikonlopun lastenkirjavinkin vuoro!

Tällä kertaa kirjavinkkinä ei olekaan mikään satukirja tai lastenromaani, vaan tällä kertaa loilotellaan. Nimittäin Prinsessa Pikkiriikin astetta parempia loilotuksia*. (*saatu kustantajalta)

Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat loilotukset

Meidän kuopus on suuri Prinsessa Pikkiriikki fani. Prinsessasadut ehkä mielletään usein tyttöjen jutuiksi, mutta meidän poika on aivan lumoutunut Pikkiriikin tuhmuroinneista. Eikä ihmekään, sillä Pikkiriikki ei todellakaan ole mikä tahansa lälly prinsessa. Onhan Pikkiriikki muun muassa taikonut vanhempansa Himskattiin määräilemästä (mikä ei lopulta ollutkaan kovin hyvä idea, sillä Himskatissa oli karkkia ja vanhemmat viihtyivät siellä oikein hyvin) ja Pikkiriikillä on myös taikavääkylöitä kakkaava taikakoira Makkara.

Aikaisemmin Prinsessa Pikkiriikki on pistänyt monet tutut klassikkosadut uuteen uskoon. Ja ihan syystäkin. Olen nimittäin miettinyt aivan samaa kuin Pikkiriikkikin, miksi ihmeessä prinssi saa pussata Ruususta ilman lupaa? Ja mihin prinssinpälikkää edes tarvitaan, kun on keksitty herätyskellot?

Nyt Prinsessa Pikkiriikki on tuhmuroinut vanhat tutut lastenlaulut ja jos meidän kuopukselta kysytään, on Pikkiriikin tyyli näissä lauluissa ainakin tuhat kertaa alkuperäisiä lauluja parempi. Kukapa nyt tahtoisi laulaa mistään elefanttimarssista jos kerran voi laulaa taikakakkojen marssistakin!

Pii, pii, prinsessa pieni (Pii, pii, pikkuinen lintu)

”Pii, pii, prinsessa pieni, pakottaako koipias? Karkumatkalla ollessas, karkkikätkölle juostessas?
Pii, pii, prinsessa pieni, juostasko jo kotia? Siellä saat sinä pottuja, jälkiruoaksi kakkuja.
Pii, pii laulaja pieni, en minä tahdo pottuja. Vedä sinä vaan niitä pottujas, minä kun syön mieluummin kakkua.”

Pienessä laulukirjassa on 14 tuttua lastenlaulua pikkiriikkimäisin sanoituksin. Tämä kirja sopii hyvin vaikka joulupakettiin.

Että ei muuta kuin loilottelemaan vaan Pikkiriikin tyyliin!

Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä ja sisustusvinkkinä sellainen, että tuota alla näkyvää ihanaa pupulamppua löytyy Boho Kidsiltä!

Mukavaa sunnuntaita!

Taas olisi vuorossa viikonlopun lastenkirjavinkkiä ja tällä kertaa vinkkaan vähän erilaisesta kirjasta. Tämä Helgan ja Helmerin viikonloppuveli -kirja onkin aika osuva juuri meidän perheen lapsille, mutta sopii toki luettavaksi kaikenlaisille muillekin perheille. Jokaisesta myydystä kirjasta myös lahjoitetaan 7 euroa sijaisperhetoiminnan tukemiseksi. *kirja saatu kustantajalta

Terhi Kangas & Anna Aalto: Helgan ja Helmerin viikonloppuveli

Helga ja Helmeri kuulevat, että he saavat veljen. Helga on innoissaan, heille tulee vauva! Mutta kyse ei olekaan vauvasta, vaan Helmerin ikäisestä pojasta. Vanhemmat kertovat, että Myrsky-niminen poika tulee heille yhdeksi viikonlopuksi joka kuukausi. Lapset saavat viikonloppuveljen.

Vanhemmat kertovat, että kaikki lapset eivät voi asua omien vanhempiensa luona, vaan jotkut lapset asuvat sijaisperheissä. Sijaisperheetkin tarvitsevat vapaata ja silloin sijaisperheessä asuvat lapset pääsevät lomaperheeseen.

Helgaa suututtaa. Helmerikin osaa olla rasittava, eikä hän halua toista samanlaista. Helmeri puolestaan on innoissaan ja suunnittelee jo yhteisiä leikkejä Myrskyn kanssa.

Kun Myrsky sitten saapuu Lehmusvirran perheeseen, saa Myrsky Helgan mielestä epäreilua erikoiskohtelua. Lopulta Helga kuitenkin oivaltaa asiota, jotka auttavat hyväksymään Myrskyn osaksi perhettä.

Meidän perhe on toiminut jo usean vuoden ajan päivystävänä sijaisperheenä, eli meidän perheeseen voidaan sijoittaa kiireellisesti tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia. Meidän perheessä onkin näiden vuosien aikana asunut meidän omien poikien lisäksi kymmenen muutakin lasta, aina viikosta reiluun vuoteen. Ja aivan kuten kirjassa Helgalla ja Helmerillä on viikonloppuveli, on meidänkin lapsilla viikonloppusisko, joka on ollut meidän elämässä jo monen vuoden ajan.

Se, että perheeseen tulee asumaan muita lapsia ei ole aina helppoa ja mutkatonta ja kirjassa käydäänkin hyvin läpi niitä tunteita ja ajatuksia, joita perheen omat lapset saattavat käydä läpi.

Myrskyn kaltaisia lapsia, jotka eivät voi asua omassa kodissaan on paljon. Vuonna 2018 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 18 544 lasta ja nuorta. Huostaan otettuja heistä oli 10 861. Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista vain alle puolet oli saanut sijaisperheen.*

Sijaisperheistä ja tukiperheistä onkin jatkuvasti aivan hurja pula. Ymmärrän hyvin, että sijaisperheeksi ryhtyminen ei monestakaan syystä ole kaikille sopiva vaihtoehto, mutta saan tosi paljon aiheeseen liittyviä viestejä ja tiedän, että hurjan monella olisi kiinnostusta lähteä mukaan johonkin vastaavaan toimintaan. Tukiperhetoiminta onkin loistava vaihtoehto, sillä se ei sido niin paljon kuin sijaisperheenä olo. Lapsi käy yleensä tukiperheessä yhden viikonlopun kerran kuussa ja tuolloin puuhaillaan yhdessä aivan tavallisia juttuja. Näistä asioista saa lisätietoa oman kunnan sosiaalityöntekijöitä, joten kannattaa olla heihin yhteydessä, jos tällainen toiminta kiinnostaa.

*Lähde: Perhehoitoliitto

Kurkkaa lisää lastenkirjavinkkejä täältä!

Koska me ollaan oltu nyt ihan halloweentunnelmissa viime päivät, halusin valita tämän viikon lastenkirjavinkiksikin aiheeseen sopivan zombietytöstä kertovan kirjan. Tämän jälkeen voinkin kaivatua täältä hämähäkinseittien alta pois, keräillä luurangot takaisin kaappeihin ja palata takaisin tavalliseen harmaaseen marraskuiseen arkeen.

Meidän kuopus pitää kovasti kaikenlaisista kummitustarinoista, siis sellaisista vähän hassuista eikä ollenkaan pelottavista, joten arvelin lapsen ihastuvan myös Mortina-lastenkirjasarjaan.

Barbara Cantini: Mortina, Kuoliaaksinaurattava juttu

Mortina on ihan oikea zombietyttö, joka asuu aavemaisessa Villa Tuonelassa Tuoni-tätinsä ja albiinovinttikoira Kaihon kanssa. Mortinalla on tilaa leikkiä Villa Tuonelan lukuisissa huoneissa ja lääniä peuhata talon pihalla ja sen takana olevassa metsässä. Eniten maailmassa Mortina kuitenkin toivoo saavansa leikkiä ja ystävystyä lasten kanssa, mutta tämän Tuoni-täti on ehdottomasti kieltänyt. Täti nimittäin arvelee, että muut lapset säikähtäisivät Mortinaa ja heidät häädettäisiin talostaan.

Eräänä päivänä syksyn saapuessa Mortina kuulee lasten puhuvan juhlapäivästä, jolloin kaikki lapset pukeutuisivat joksikin kamalaksi. Mortina saa oitis loistavan idean. Nyt hän voisi mennä muiden lasten luo ja tekeytyä zombieta esittäväksi tytöksi! Näin hän ehkä saisi kovasti toivomiaan ystäviä.

Kirjasarjaan on ilmestynyt kolme osaa ja tämä Mortina, Kuoliaaksinaurattava juttu on kirjasarjan ensimmäinen osa. Nämä kirjat sopivat hyvin eskari-ikäisen kanssa yhdessä luettavaksi ja ainakin meidän kuopus viihtyy kirjojen parissa myös vain niiden yksityiskohtaista kuvitusta lumoutuneena tutkien. Kirjat ovat sopivan pituisia iltasatukirjoiksi ja runsaasti kuvitetut kirjat sopivat loistavasti myös juuri lukemaan oppineille.

Tällaista kirjavinkkiä tälle viikonlopulle ja vaikka kirja olikin nyt osuvasti halloweenaiheinen, sopii tämä toki luettavaksi ihan milloin vain.

Me taidetaan syödä nyt viimeiset mokapalat (onneksi ei olla suuremmin mokailtu, vaikka rohkelikkoina ollaankin ahmittu mokapaloja pian pellillinen!) ja aletaan sitten sunnuntai-illan viettoon. Kuullaan taas ensi viikolla!

Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä.

Mukavaa sunnuntaita!