Yleensä keväisin iskee kauhea sisustuskuume, enkä siltä ole välttynyt tänäkään vuonna. Tosin enemmänkin taidan kärsiä tällä hetkellä muuttokuumeesta!
Kun aikanaan tähän kotiin muutettiin, olin aina haaveillut asuvani kaksikerroksisessa talossa, ja jo pitkään unelmoinut rintamamiestalosta. Tykkään kyllä tästä kodista edelleen, mutta perheen kasvettua kaipaisi tilaa enemmän, ja elämä taaperon ja koiravanhuksen (joka ei pääse itse portaita alas) kanssa kahdessa tasossa ei välttämättä ole kaikkein paras idea.
Toisaalta tykkään edelleen vanhan talon hengestä, yläkerran vinoista katoista, alkovista pojan huoneessa ja pienen talon mökkimäisestä tunnelmasta. Mielellään sen sijaan jättäisin muuttokuormasta vetävät lattiat, ainaisen takan lämmittämisen paukkupakkasilla ja ravaamisen kahden kerroksen välillä.
Jos nyt saisin muuttaa unelmien kotiin, olisi se kaikesta epäkäytännöllisyydestä huolimatta edelleen kahdessa tasossa, sielä olisi erkkereitä ja muita kivoja yksityiskohtia. Tämä talo olisi itse rakennettu (tai siis rakennetettu…) ja se olisi tietenkin järven rannalla, toisella puolella peltoa, toisella metsää. Ja ihan kaupungin laidalla! Tietenkin ;)
Todellisuudessa (vuokra)tontti varmaankin löytyisi pellolle kyhätyltä asuntoalueelta kaukana kaupungista, budjettisyistä talo olisi yhdessä tasossa, ja taitaa ne erkkeritkin hintaa nostaa turhan paljon…
Kun mietin mistä tykkään meidän kodissa eniten, on ne asiat loppuviimeksi sisustuksella toteutettuja. Vaikka sitä vanhan talon henkeä ei mukaansa saisikaan, niin sisustuksen voi tieteenkin uuteenkin kotiin tehdä mieleisekseen.
Tosin niitä muuttosuunnitelmia ei ole kuin haaveissa, eiköhän me tässä pikkutönössä mahduta asumaan vielä jatkossakin.
Jotain pientä ja kukkaroystävällistä kevätpäivitystä meidän sisustus nyt silti kaipaisi. Mutta *kröhöm*, olohuoneesta löytyy vielä jouluksi laitetut tuikkukipot ja yksi valosarjakin lasikulhosta… Tontut on sentään kerätty jo pois! :D Johan sitä saa keväistä ilmettä kotiin pelkästään keräämällä ”joulukoristeet” pois…
Taidetaankin lähteä ulkoilemaan ja hakemaan pajunoksia maljakkoon. Ensiapua kevätpäivitykseen hintaan nolla euroa, ja kaupan päälle saa vielä annoksen auringonpaistetta :)
Onhan tuola ulkona kaunista, kun aurinko paistaa ja puhdas lumi kimaltaa. Mutta en oo kuullut kyllä kenenkään toivovan, että näistä kauniista talvipäivistä ja lumisateista saataisiin nauttia vielä pitkään… Taitaa kaikilla mieli olla enemmänkin kevään, ja jo kesänkin puolella.
Kuitenkin ihana auringonpaiste houkutteli meidätkin pulkkalenkille koirien lenkityksen päälle. Malttia istua pulkan kyytissä ei kauheasti ole, mieluumminkin pikkumies on itse narun päässä pulkkaa hinaamassa… Välillä kuitenkin tulee lepotauon paikka, ja pulkkakyyti taas maistuu. Aina muutaman metrin matkan ;)
Auringonpaiste saa kyllä säpinää aikaan sisätiloissakin. Tänään sai pölyt ja sotkut kyytiä, kun koti on taas puunattu taaperon innokkaalla avustuksella. Tosin siitä voi olla monta mieltä onko se apu siivousta nopeuttavaa vai hidastavaa, mutta ainakin toinen saa olla tärkeänä osallistumassa ;)
Lakananvaihdon lomassa voi vaikka kietoutua täkkiin peuhaamaan, ja pyykkikasastakin saa tarvittaessa aikaseksi hauskan piilopaikan. Siinä vaiheessa kun haetaan moppi jonka varsi on tuplasti oman pituuden verran, joutuu äiti kyllä toppuuttelemaan siivoushirmua, ihan vaan säästääkseen enimmät koriste-esineet hurjasti viuhtovalta mopinvarrelta…
Vaikka oon periaatteessa ollut sitä mieltä, ettei 1,5 vuotiaan tarvitsisi vielä tietää peleistä mitään, niin kuitenkin pelisovelluksia on tullut ladattua puhelimeen jo aikamoinen kasa.
Ja kieltämättä, on tilanteita jolloin on näppärää tuupata lapselle kännykkä käteen, ja saada taaperon huomio keskittymään hetkeksi yhteen asiaan, siihen peliin…
Veikko ei telkkarin ääressä juurikaan viihdy, pikkukakkoset ja muut lastenohjelmat eivät vielä jaksa kiinnostaa. Jokin menevä lasten musiikkileikkiohjelma saattaa naulita pojan telkkarin ääreen muutamaksi minutiksi, mutta siinä kaikki.
Telkkari ei meillä ole koskaan taustalla pauhaamassa, joten passiivista telkkarin katseluakaan ei lapselle tule.
Joten eikö silloin voi sallia vähän pelailua hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin? Eikös..?
Kännykkää tulee käytettyä viihdykkeenä lähinnä liikenteessä ollessa, esim kauppareissulla tylsistyneen taaperon kiukutteluhetken voi välttää pelihetkellä. Kotona äiti saa pienen hetken keskittyä vaikka ruuan tekoon, jos lapsi on uppoutunut iPhonen räpeltämiseen.
Aika taitavasti Veikolta kännykän käyttö jo sujuu, nopeasti löytyy ”oma sivu” jonne on pelit kasattu, ja taitavasti pelejä osaa käyttää. Rohkeana ja pelottomana kännykän tutkijana ei myöskään epäröi tutkia äitin iPhonea tarkemmin, joten tarkkana saa olla, ettei puhelimesta lähde tarpeettomia sähköpostiviestejä maailmalle…
Kännykkään on ladattu monet ilmaiset Fisher Pricen pelit, ja ihan Ok pelejä niiden joukosta löytyy.
Tänään kuitenkin löydettiin tosi kiva peli, jonka uskon nousevan ihan suosikiksi! Peli oli suomalainen Kapun Metsä, jossa seikkaillaan metsässä eri eläinten parissa.
Kapun metsässä eläimet johdattavat eri peleihin, joista muutamaa jo ehdittiin tänään kokeilla :)
Syötettiin mm kettua marjoilla, kasvatettiin porkkanoita vesisateen avulla ja autettiin majavaa padon rakentamisessa… ;)
Pelailun lomassa alkoi tehdä herkkuja mieli, ja me lähdettiinkin leipomaan iltapalaksi omenapiirakkaa. Eikä kännykkä lähtenyt mukaan viihdykkeeksi, vaan Kapun metsän eläimet saivat jäädä odottelemaan seuraavaan kertaan… ;)
