Mä olen aika kova haaveilemaan kaikenlaisesta. Luulen, että haaveita on monella muullakin, mutta välillä myös törmään ajatukseen, että elämä on juuri silloin hyvää, kun mistään ei tarvitse haaveilla.
Olen kyllä onnellinen juuri nyt ja juuri näin, mutta silti mulla on tälläkin hetkellä ehkä tsiljoona haavetta!
Haaveilen esimerkiksi uudesta isommasta sohvasta ja uusista verhoista olohuoneeseen. Haaveilen myös keittiöremontista, tai edes uusista kaapin ovista vanhoihin runkoihin. Haaveilen vessarempasta ja keittiön seinien maalauksesta. Haaveilen ulkoporealtaasta ja terassin laajennuksesta. Ja isommasta (lasten) uima-altaasta ensi kesälle (4 metrinen allas näyttää aika ahtaalle, kun siellä on samaan aikaan 7 lasta uimassa, hah!). Haaveilen Amerikan-matkasta ja road tripistä Briteissä. Haaveilen täydellisestä pöytävalaisimestä olohuoneeseen (sellaisesta olen haaveillut jo vuosia!). Haaveilen paremmasta itsekurista suklaahyllyn edessä ja lenkkeilyinnosta, joka kestäisi pidempään, kuin kolme lenkkikertaa. Haaveilen kahdenkeskeisestä lomamatkasta miehen kanssa, vaikka en olekaan varma malttaisinko lähteä reissuun ilman lapsia. Haaveilen paremmista kokkaustaidoista ja siitä, että oppisin menemään ajoissa nukkumaan. Haaveilen 8 kk sitten aloitetun olohuoneen minirempan loppuun viemistä, eli listojen ja taulujen saamista paikoilleen. Haaveilen myös lämpöisestä alkusyksystä ja aikaisin tulevasta talvesta, että kurapukuaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi!
Enkä malttaisi odottaa, että pääsen toteuttamaan osan näistä haaveista, mutta en myöskään pety tai ole tyytymätön elämääni, vaikka kaikki jutut eivät toteudukaan.
Nyt taidan kuitenkin haaveilla jo ensi viikosta ja koulujen alusta (vaikka niihin aikaisiin ja nopeatempoisiin aamuihin onkin aikamoinen totuttelu!), että päästään miehen kanssa vaikka kaksin lounaalle ekaa kertaa aikoihin, haha!
Pst. Kurkkaa edellinen postaus, jos haaveilet superedullisesta toppahaalarista tai muista edullisista lastenvaatteista!
Mietin joskus viime talvena, että voikohan ekaluokkalaisen antaa lukea aika jännittäviä ja vähän isommille lapsille suunnattuja Harry Pottereita. Tuolloin lapsi oli jo lukenut kirjasarjan ensimmäiset osat ja malttamattomana olisi halunnut ahmia kirjasarjaa eteenpäin. Toisaalta pelkäsin, että kieltämällä teen hallaa lapsen hurjalle lukuinnolle, mutta toisaalta taas hirvitti antaa luettavaksi kirjoja, joissa on aika jännittäviä ja pelottavia tapahtumia.
Sain aika paljon mielipiteitä asiaan, ja suurin osa oli sitä mieltä, että antaa mennä vaan! On aivan eri asia lukea jännittävää kirjaa ja kuvitella kirjan tapahtumat itse, kuin katsoa elokuvaa, jossa kaikki asiat tuodaan suoraan silmien eteen. Niinpä annettiin lapsen jatkaa suosikkikirjojensa lukemista.
No mitenkäs kävi, kannattiko lapsen antaa lukea kaikki Harry Potter kirjat? No kannatti! Vaikka kirjoissa oli välillä aika jännittäviä juttuja, ei mikään osoittautunut kuitenkaan liian pelottavaksi. Joistain jännittävistä asioista juteltiin yhdessä, mutta mikään kirjan tapahtuma ei kuitenkaan jäänyt kummittelemaan lapsen mieleen.
Sen lisäksi, että Harry Potter kirjojen lukeminen aivan varmasti kasvatti jo ennestään hurjaa lukuintoa, toivat kirjat paljon muutakin mukavaa, innotuksen ihanaan velhomaailmaan! On ollut aivan huippua yhdessä bongailla kivoja Harry Potter juttuja, haaveilla uudesta Harry Potter matkasta (aikaisemmasta lapsi ei muista mitään) ja suunnitella yhdessä Harry Potter synttäreitä.
Jos mietitte, miten koukutatte omat naperonne Tylypahkan velhomaailmaan, niin itse ostin kirjasarjan ensimmäisen osan kuvitettuna versiona (se on tuon pinon alimmaisena, mutta päiväpeiton uumeniin uppoutuneena, heh) ja luin sen silloiselle eskarilaiselle ääneen. Lapsi oli jo tarpeeksi vanha kuuntelemaan pitkää tarinaa, joka mun lukutahdilla taisi kestää ääneen luettuna pari kuukautta ja kirjojen sivuilla olevat kuvat olivat lapsen mielestä tosi kiinnostavia. Sen verran kovasti lapsi kirjaan hurahti, ettei malttanut enää kuunnella mun verkkaiselle lukutahdilla seuraavaa osaa, vaan halusi lukea sen itse. Aivan ensimmäisiksi itse luetuiksi kirjoiksi näitä ei kyllä kannata hankkia, vaan suosittelen näitä jo sujuvasti lukeville, sillä sivuja kirjoissa on aivan hurjan paljon.
Nyt pitäisi sitten malttaa odotella vielä tovi, että saan aloittaa lukemaan sitä samaa ensimmäistä osaa kuopukselle, hih!
Me muutettiin kuusi vuotta sitten kaupunkiin, josta ei tiedetty etukäteen juuri mitään, eikä tunnettu ketään. Muutettiin tänne vähän vahingossa monen sattuman kautta, mutta se olikin yksi parhaita vahinkoja, sillä Valkeakoski on osoittautunut vallan mainioksi paikaksi asua.
Parasta kaupungissa on sen koko, pienessä kaupungissa kaikki on lähellä. Täältä löytyy mukavasti palveluita, ja jos jotain puuttuu, hurauttaa Lempäälän Ideaparkiin vain vartissa ja Tampereellekin puolessa tunnissa. Yksi parhaita juttuja onkin Valkeakosken huippuhyvä sijainti, sillä täältä on lyhyt ajomatka Tampereelle, eikä Helsinkiinkään aja kuin reilun tunnin.
Mutta tiedättekö mikä tekee tästä kaupungista mulle kodin? Kaikki ne mukavat ja mielenkiintoiset paikat, joita täältä löytyy! Haluattekos tietää mitkä nämä paikat ovat? No, lähtekääpäs minun ja OP Kodin kiinteistönvälittäjien kanssa pienelle Valkekoski-kierrokselle. No niin, lähdetään!
RAPOLANHARJU
”Sääksmäeltä löytyy ainutlaatuinen Rapolanharjun alue, jossa on muinaislinna hautoineen sekä luontopolku. Rapolanharjun laella kulkee kävelyreitti ja näköalapaikoilta on huikeat näkymät Vanajaveden yli naapurikuntiin. Rapolanharjun juurella on Voipaalan kartano, josta löytyy viehättäviä vanhoja rakennuksia, taidekeskus ja kahvila. Kartanon pihapiirissä vietetään erilaisia tapahtumia aina muinaismarkkinoista ja konserteista venetsialaisiin.” -Tuija Kyyhkynen, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Valkeakoski
Olen kyllä tismalleen samaa mieltä siitä, että Rapolanharjun alue on todellakin ainutlaatuinen. Täällä muuten järjestetään kesäsunnuntaisin ilmaisia opastettuja kierroksia, ja mekin käytiin esikoisen kanssa eräänä sunnuntaina ihan muina turisteina kiertämässä oppaan johdolla Rapolanharjun reilun kilometrin mittainen luontopolku. Olipas muuten mielenkiintoista kuulla tuon paikan historiasta oppaan kertomana! Rapolanharjulla on eri mittaisia lenkkejä, mutta lyhin kilometrin mittainen on juuri sopiva kiertää myös pienten lasten kanssa. Mukaan kannattaa ottaa eväitä ja keitellä vaikka termariin kahvit, sillä parhaalta näköalapaikalta löytyy pari pöytää penkkeineen, sekä huikeat näkymät Vanajaveden ylle.
VALMARINNIEMI
Jos haluaa eräjormailla enemmän, kannattaa suunnata Valmarinniemen retkeilyalueille. Täällä me ollaan käyty tsiljoona kertaa paistamassa makkarat ja viety varmasti kaikki meidän viikonloppuvieraat retkeilemään. Aivan ihana paikka! Parkkipaikalta on ihan lyhyt matka ensimmäiselle retkipaikalle, josta löytyy grillikatos, polttopuita ja vessa. Justiin sopiva paikka siis retkeillä lastenkin kanssa. Kun jatkaa matkaa luontopolkua pitkin, löytyy nuotiopaikka polttopuineen ja retkeilypaikkoja on lisää saarissa, joihin pääsee veneellä.
APIA
”Valkeakosken keskustassa on ainutlaatuinen kesäteatteri Apianlahden rannalla, jossa näyttämö on lähes vesirajassa ja laineet liplattavat upeasti taustalla. Väliaikakahvit juodaan Palviljongissa. Vieressä on Apian uimaranta ja lapsille oma seikkailupuisto. Kokonaisuuden täydentää vielä urheilukenttä.” – Juha Väistö, myyntipäällikkö, OP Koti Valkeakoski.
Kun kuusi vuotta sitten me muutettiin Valkeakoskelle, oli Apia ainut paikka, jonka täältä tiesin! Oltiin autoiltu parivuotiaan esikoisen kanssa muutaman kerran Seikkailupuistoon leikkimään, sillä Seikkailupuisto oli naapurikuntalaiselle mainio päiväretkikohde. Esikoinen täyttää kohta jo kahdeksan, ja edelleen me tykätään käydä Seikkailupuistossa touhuamassa. Seikkailupuiston toisella puolella, Apian uimarannalla on hauska pieni laguuni, joka on aivan ihanteellinen uimapaikka pienille lapsille.
LIIKENNEPUISTO
Seuraavaksi lähdetäänkin liikennepuistoon! Aivan huippua, että Valkeakoskelta löytyy oma liikennepuisto, jossa saa huristella polkuautoilla pitkin ja poikin katuja, opetella tunnistamaan liikennemerkkejä ja kurvailla välillä liikennevalojenkin kautta. Liikennepuistosta löytyy polkuautojen lisäksi myös muutakin kivaa, nimittäin tosi hauska köysiratakeinu, sekä perus leikkipuistotelineitä.
VISAVUORI
”Sääksmäellä Vanajaveden rannassa sijaitseva Visavuoren alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa on Emil Wikströmin taiteilijakoti ja museo. Wikström rakennutti ateljeensa vuosina 1893–1912. Alueelta löytyy lisäksi Kari Suomalaisen piirrosnäyttely ja ihastuttava Visavuoren Valimokahvila. Laiturista pääsee laivalla niin Tampereelle kuin Hämeenlinnaan.” – Veli Helpiö, kiinteistönvälittäjä, OP Koti Valkeakoski.
Emil Wikströmin pientä linnaa muistuttava ateljeerakennus on täynnä mielenkiintoista tutkittavaa! Sieltä löytyy veistosten lisäksi mm. pikkuruinen talvipuutarha, pimiö ja tähtitorni. Fun fact: Wikströmin suunnittelemien Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajapatsaiden kasvomallinan on tarinan mukaan saanut toimia Visavuoren puutarhurina toiminut paikallinen Jalmari Lahtinen. Visavuoreen on hauska hurauttaa vaikka ihan vain kahville ja jäätelölle, mutta jos paikassa ei ole käynyt aikaisemmin, kannattaa ehdottomasti kurkistaa Emil Wikströmin ateljeeseen ja sympaattiseen kotitaloon. Lapsille saavat halutessaan lipunmyynnistä ensimmäisen vihjeen, joka johdattelee hauskaan seikkailuun!
MYLLYSAARI
Aivan kaupungin keskustasta löytyy aivan ihana tehdasalue kanavineen. Myllysaaresta löytyy myös mm. Suomen ainoa jalkapallomuseo, mutta mulle paikka toimii useimmiten kuvauslokaationa, kun otetaan blogiin asukuvia! Paikka on nimittäin tosi kaunis ja sijaitsee juuri sopivasti matkan varrella, kun liikutaan keskustan tuntumassa.
Olipas mukava kiertää omaa kotikaupunkia! Aika hyvin tuntevat myös OP Kodin kiinteistövälittäjät alueensa, niin nappiin menivät heidän vinkit omien suosikkipaikkojeni kanssa.
