”TEILLÄ OLI NIITÄ ONGELMIA MAKUUHUONEESSA?”

Tiedätkö sen tunteen, kun olet töissä sanomassa asiakkaalle jotain, ja siinä hetkessä, kun sanat soljuvat suustasi ulos, tajuat möläyttäneesi tahattomasti jotain aivan hassua?

Olen hihitellyt hiljaa itsekseni, ja välillä purskauttanut kahvit nenästäni ääneen nauraen, kun olen lukenut Facebookista hauskaa ketjua, jossa ihmiset ovat kertoneet töissä sattuneista hauskoista möläytyksistä.

Sain luvan julkaista sutkautuksia täällä blogissani, joten tässäpä muutama perjantain kevennykseksi:

Käskin asiakkaan pitämään pään kiinni… Tarkoitin tietenkin, että niska pysyisi hiustenpesun ajan altaan reunassa kunnolla, eikä vesi valu selkään.

Itselläni on repertuaarissa intialainen ylävartalohoito. Olen jollekin miehelle möläyttänyt, että alavartalohoidot on sitten erikseen.

Jokunen vuosi sitten selitin taxarille, kuinka nautinnollista työtä teen asiakkaitani palvellen. Että, ”Tervetuloa studiolle, teen kyllä käsihoidot miehillekin!”

Sairaanhoitajana vein potilasta leikkaussaliin ja lähtiessäni sanoin: ”Toivottavasti nähdään vielä!” (Oli oma potilaani, ja minulla seuraava päivä vapaa…) No, nähtiin me ja yhdessä tuolle naurettiin.

Asiakas kysyi kauanko suunnilleen siivouksessa menee. Katsoin kelloani ja sanoin: ”Noin vuosi.” Tuntia tarkoitin.

Soitin miesasiakkaalle. Kävin puhelimessa laskutusta läpi, kun tokaisin ajattelematta: ”Me nähdään aina järjestelmästä, milloin asiakas on saanut.” Asiakas repesi täysin, ai näätte semmoisetkin asia…

Kaupassa töissä ollessani pääsin myymään lasten kellukkeita, ja siinä sitten perheenisälle näytin vaihtoehtoja, oli sellaisia kelluntahaalareita ja vaikka mitä. Viimeisenä näytin sitten nämä peruskellukkeet ja tokaisin: ”Tää on sit se malli, kun voitte vetää käteen”

Olin aikanaan näkövammaisen henkilön avustajana kaupassa. Etsimme piparjuurta, mitä ei oikein meinannut löytyä, niinpä tokaisin: ”Olenko tosiaan näin sokea, että en löydä sitä!” Onneksi avustettavallani oli tilannetaju kohdallaan, kun totesi: ”Toivottavasti meitä ei ole kahta.”

Olin työntekijänä ja pomolla oli aika usein migreeni. Soitti sitten jälleen eräänä aamuna ja kuulosti ihan kauhealta. Totesin siihen sitten hyvin empaattisesti: ”Lepää rauhassa.” Työkaverit eivät meinaanneet tuoleillaan pysyä.

Asiakkaana kampaamossa vanhempi rouva, pesupaikalla ei voi pitää kuulolaitetta. Niinpä kailotin kuuluvalla äänellä: ”Rouva pitää vaan sen pään kiinni siellä!”

Tapahtui kaverille, joka työskentelee erään ison firman teknisessä tuessa. Hänelle oli tullut soittopyyntö, jossa alustavasti kerrottiin makuuhuoneen digiboksin temppuilevan. Ystäväni soitti sitten asiakkaalle avaten keskustelun lauseella: ”Teillä oli niitä ongelmia makuuhuoneessa.”

Aikanaan autokoulussa vaihdekeppiä tavoitellessani kouraisin miesopettajaani reidestä tai jostain… ”Anteeksi, minä vain sitä keppiä hapuilin.”

Omalle näkövammaiselle asiakkaalleni tokaisin, kun vein kaloja: ”Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa!” Onneksi hänellä tilannetajua oli, ja vastasi: ”Sanoppa muuta.”

Eräs meidän siivoojista aikoinaan imuroi vanhan rouvan luona. Rouva koitti nousta tuolistaan, mutta siivooja sanoi reippaasti: ”Istukaa rouva siinä ihan rauhassa vain, niin minä imen täältä jalkojen välistä!”

Yritin asiantuntevana myyjänä pitää hyvän myyntipuheen juhlahousuista rouva-asiakkaalle tyyliin: ”Tää on tosi laskeutuvaa kangasta ja tähän kuuluu vielä samaan hintaan tämä kaunis vyöruusu!”

Hiustenleikkuun jälkeen kysyin mieheltä: ”Laitetaanko vahaa perään?”

työhuone blogi

 

Ihanaa viikonloppua!

NYT HAAVEILEN…

karkkipurkki blogi

…Aurinkoisista pakkaspäivistä ja kaakaontuoksuisista metsäretkistä (no onneksi tuo jälkimmäinen on kyllä aika helppo toteuttaa).

…No vähän keväästä myös…

…Itsekurista. En taas käsitä, miten mun kädet aivan väkisin kahmii kaupassa herkkuja ostoskärryyn, vaikka kuinka koitan vastustella!

…Viinietikkasipseistä ja limusta. Hmmm…. Katso edellinen kohta.

…Matkasta, joka vie kauas ja kestää kauan. Mun kauan on siis sellaiset kaksi viikkoa, viimeksi olen pitänyt niin pitkän loman putkeen, ööö, neljä vuotta sitten!

…Että mun Laa Laa Living suunnitelmat toteutuu! Vaikka oikeastaan koko Laa Laa Living on yksi iso toteutunut haave, mistä olenkin kyllä tosi tosi iloinen!

…Siisteistä kaapeista. Miten tuo kaappien järjestäminen onkin niin hiiiidasta puuhaa. Ja kuka kumma niitä kaappeja täyttää, lisääntyvätkö ne tavarat keskenään siellä kaapeissa?

…Että saisin ihan pikkuisen lisätunteja mun vuorokausiin. Koska mulla olisi niin paljon kivoja juttuja, joita haluaisin tehdä!

perheblogi

perheblogi

yrittäjyys blogi

Kivaa viikkoa!

JA SITTEN SE TAPAHTUI…

perheblogi

Aika kauan sitä oli jo odotettu. Ehkä jo vuoden päivät. Tai ainakin viime kesästä asti. Toisille se oli tapahtunut jo kauan sitten, toisille vasta ihan hiljattain, ja varmasti osa kavereista vielä odotti tuota samaa jännittävää tapahtumaa. Mutta miten mahtavaa olisi päästä jo itsekin kokemaan tuo ihmeellinen asia. Olisihan se myös valtavan merkittävä tapahtuma, vähän kuin kasvaisi samalla monta senttiä isommaksi ja vanhemmaksi. Monenmoisia konsteja asian avittamiseksi oli mietitty, mutta toisaalta ehkäpä olisi parasta antaa sen tapahtua ihan itsestään. Paitsi mitä jos sen vahingossa nielaisisi, tai se vain häviäisi jonnekin!

 

Ja sitten se tapahtui…

perheblogi

Ensimmäinen maitohammas irtosi! Ja sitten vähän rumpujen pärinää ja fanfaareja tähän kohtaan!

Illalla tietenkin pidettiin pienet juhlat, sillä aina kannattaa juhlia, kun on hyvä (ja mikä tahansa) syy. Paistettiin iso kasa vohveleita ja mutustettiin niitä hillon, kermavaahdon ja mehun kanssa, ja syötiin vielä loput vohvelit iltapalaksi.

Illalla hammas aseteltiin tarkasti hammaskeijua odottamaan, ensimmäistä kertaa ikinä! Mahtaisikohan hammaskeiju sen löytää, ja voisikohan aamulla hampaan tilalla olla sata euroa, pohti kuusivuotias. Ja miten taianomaista olikaan, kun aamulla hammas oli todellakin poissa ja pikkuisen hammashiirulaisen puseron taskusta löytyi kahden euron kolikko. Juu, ei näkynyt sataslappusia, mutta se ei tunnelmaa latistanut, sillä asialla oli ollut aivan oikea hammaskeiju! Miten ihmeellistä!

perheblogi

Ihanaa viikonloppua!