Meillä viisivuotias Veikko on aika innokas lautapelien pelaaja, ollut oikeastaan ihan siitä asti, kun on joskus parivuotiaana ensimmäisen lautapelinsä saanut.
Mun mielestä ne taaperoille suunnatut lautapelit on aikas tylsiä (siis näin aikuisen näkökulmasta), ja nyt onkin kivaa, kun viisivuotiaan kanssa voi pelata jo pelejä, joiden parissa aikuinenkin viihtyy! Tosin yhteen lapsen lemppariin, Kimbleen, ei musta pelikaveria saa (onneksi iskä kuitenkin jaksaa nakuttaa kimblellä), en vaan kestä miten puuduttavan tylsä peli se on, hah! Onneksi lapsella on muitakin lemppareita, ja tästä postauksesta löytyykin viisivuotiaan tämänhetkinen lautapelien top kolmonen.

Joululahjaksi Veikko toivoi lasten Aliasta, ja kummeiltaan sellaisen saikin. En ollut edes tiennyt, että vielä lukutaidottomille lapsille löytyy Aliaksesta oma hauska versio! Junior Aliaksessa on sanojen tilalla kuvat, joita sitten pelikaverille koitetaan selittää.

College Makia*// Housut Dr. Denim*
Huppari Kukukid // Housut Kukukid

Veikko sai viime vuonna syntymäpäivälahjaksi toisilta kummeiltaan Muuttuva Labyrintti -pelin, joka oli mulle ihan uusi juttu, mutta kuulema tämä peli on ollut jo vuosikaudet lasten hitti. Tässä pelissä pelaajille jaetaan kortit, joissa on labyrintista löytyviä esineitä, ja näitä sitten koitetaan metsästää puikkelehtimalla labyrinttia pitkin aarteiden luo. Aina ennen omaa pelivuoroa labyrinttiin liu’utetaan uusi palanen, jolloin labyrintti menee aina vähän uuden näköiseksi, ja tässä pelissä pääseekin jo vähän taktikoimaan, että miten niitä siirtoja kantsii tehdä.

T-paita Makia* // Collegehousut Nike*

Yksi lempparipeleistä on joulupaketista yllärinä löytynyt Arvaa kuka?, joka oli munkin lemppari lapsena. Pelilauta on muuttunut tässä vuosien varrella ihan toisen näköiseksi, ja ihmishahmojen lisäksi pakkauksessa tuli mukana myös hauskoja eläimiä. Idea on mukavan simppeli, pelaajat valitsevat ensin omat hahmot, ja sitten vuorotellen kysytään kysymyksiä, joihin voi vastata vain joko kyllä tai ei, ja samalla koitetaan arvuutella pelikaverin hahmoa. Tämä on siitä kiva peli, että tähän ei kulu paljoa aikaa, joten tämän pelin voi ottaa esiin, jos on vain pikku hetki aikaa pelailuun. Tämä on muuten kiva ottaa vaikka automatkallekin mukaan, sitten kun molemmat pojat osaavat tätä jo pelata!

Tykätäänkö teillä lautapeleistä?

*Merkityt tuotteet saatu
Sisältää mainoslinkkejä

Täällä meillä päin (niinkuin varmaan monessa muussakin paikassa) tavataan käydä virpomassa palmusunnuntaina, eli viikkoa ennen pääsiäistä. Mun on ollut jotenkin vaikea oppia tuota päivää, kun Etelä-Pohjanmaalla, mistä olen kotoisin, käytiin aina vasta pääsiäisenä trullittamassa. Niin, meillä tosiaan virpomista kutsuttiin trullittamiseksi, ja pieniä virpojia trulleiksi, eli pääsiäisnoidiksi.

Vissiin kai edelleenkin on useimmilla tapana pukeutua noidiksi tai vaikka pääsiäispupuiksi, mutta meiltä lähti viime vuonna elämänsä ekalle virpomiskierrokselle pieni pääsiäis-Batman, ei kai se ole niin tarkkaa, hah!

Tänään meillä onkin vielä edessä oksien koristelu ja huomenna sitten pääsee pikkuvelikin ekaa kertaa kiertämään muutaman naapurin ovelle pääsiäispuuhissa. Arvatkaapas muuten odotetaanko meillä jo malttamattomana huomista, saa nähdä mahtaako tämä kaksikko malttaa edes nukkua jännitykseltään.

Myös omat karkkivarastot on täytetty, joten toivottavasti saadaan muutama pieni virpoja myös meidän ovelle!

Mukavaa lauantaita!

Veikko ehdotti viikonloppuna, että pakattaisiin vähän eväitä mukaan ja lähdettäisiin pienelle retkelle hakemaan pajunkissoja. No, eipä ollenkaan pöllömpi ajatus ajattelin, ja niinpä me oltiin kohta pyöräilemässä reput selässä pikkuiselle retkelle.

Koska vähän arvelin, että takaisinpäin saan sitten kantaa pienimmän retkeilijän potkupyörä ja paluumatka taitetaan jalkaisin, pysähdyttiin jo ekan pellon kohdalle, josta bongattiin pajunkissoja. Saksittiin muutamat pajunkissat mukaan ja asetuttiin pellolle evästauolle.

Kotona tökättiin pajunkissanoksat tulppaanien joukkoon maljakkoon, ja tulipas aika pääsiäisfiilis! Nyt Veikko jo kovasti odottaa, että tehdään uusi pajunkissojenhakureissu, että päästäisiin virpomisoksia askartelemaan.

Viljami katseli seuraavana päivänä maljakossa töröttäviä pajunkissoja, ja tuumasi, ”Lähdetään taas retkelle, hakemaan kissanpentuja!”

Joten ei kai tässä muu auta, kuin pakata taas pikkuiset eväät ja lähteä uudelle kissaretkelle, hih!

Mukavaa päivää!