- Omaa sänkyä. Tai ihan vaan sitä, että saisi nukkua sängyssä.
- Omaa peittoa ja tyynyä. Tai ihan mitä tahansa paksua peittoa.
- Omaa jääkaappia ja sitä, että sinne voi kävellä koska tahansa.
- Ulkoilua.
- Sitä kotona olevaa osaa perheestä.
- Ei tarvitse itse kokata, ei edes omaa voileipäänsä. Kunhan vaan kävelee sairaalan kahvioon. Myös kahvia löytyy jatkuvasti valmiiksi keitettynä. Sieltä samasta kahviosta.
Ja ettei nyt kenelläkään tullut tästä väärää kuvaa, niin oikeasti täällä sairaalassa on asiat ihan mallillaan. Henkilökunta on ollut tosi mukavaa, vauvalle on tuotu leluja leikittäväksi, leikkitäti on käynyt pitämässä seuraa ja sairaalaklovnitkin ovat käyneet viihdyttämässä vauvaa saippuakuplineen. Isoveljelle on löytynyt vierailujen ajaksi pinkka dvd-elokuvia ja aina on joku ehtinyt pitämään seuraa vauvalle sillä välin, kun olen kipaissut sairaalaan kahvioon evästä hakemaan.
Toiveikkaana kuitenkin odotellaan, että vauva olisi jo terve ja me päästäisiin jatkamaan viikonlopun viettoa omaan kotiin.
LUMOAVAT UUTISET!
Lumoblogit
Keitä me ollaan?
Ehkä osa lukijoista päätyy tänne nyt ihan ekaa kertaa Lumoblogien kautta, joten ajattelin vähän esittäytyä, keitä me ollaan ja mistä Karkkipurkissa kirjoitellaan.
Eli heipä hei, olen Annika, 30+, kahden pienen pojan äiti. Veikko on kolme ja puolivuotias, vauva, joka myös Viljami-nimellä täällä blogissa kulkee, on pian kahdeksan kuukauden ikäinen. Meidän perheeseen kuuluu myös lasten isä, eli aviomieheni, sekä neljä pientä valkoista terrieriä, jotka myös satunnaisesti saattavat blogissa vilahtaa.
Olen superoptimisti, yksi mottoni voisi olla: elämän kuuluu olla hauskaa!
Meillä eletään tietenkin ihan tavallista lapsiperheen arkea, tavallisine känkkäränkkäpäivineen (niin lasten kuin aikuisten osalta), kärsitään kroonisesta univelasta ja ajoittain sotkuisesta kodista. Tänne blogin puolelle tykkään kuitenkin taltioida niitä kauniita hetkiä meidän arjesta, kuvaan kotia mieluiten silloin kun se on siisti ja kirjoittelen keveistä ja positiivisista aiheista. Ihan tavallista ja oikeaa arkeahan sekin on, mutta mielelläni ainakin itse muistelen jälkikäteen juuri niitä mukavia hetkiä ja parhaita paloja arjesta.
Uskon myös, että monelta löytyy ne tiskivuoret omastakin takaa, ja kiireisen lapsiperhearjen keskellä on kivempi rentoutua kauniiden kuvien ja positiivisten juttujen äärellä.
Jos blogini pitäisi johonkin kategorioida, niin aiheena ovat useimmiten lastenvaatteet ja perhe-elämä, perhelifestyle ehkä olisi osuvin lokero blogilleni. Pyrin kirjoittamaan blogia hyväntuulisesti, pilke silmäkulmassa.
Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdytte meidän seurassa!
UUSIA TUULIA JA MUUTA SILLISALAATTIA
Heippa! Meillä (tai oikeastaan mulla) olisi suunnitelmissa pakata koko sirkus huomenna autoon ja hurauttaa mummin luo muutamaksi päiväksi. Aikas kivaa. Me asustellaan kaukana kaikista sukulaisista, joten aika harvoin tulee nähtyä, ja varsinkin Veikolla on välillä ikävä isovanhempiaan. Pitkän talven jälkeen me nähtiinkin justiin vaaria kätevästi legolandreissun yhteydessä ja mumma vietti meillä justiin muutaman päivän. Täytyy nyt kesän tullen, kun vauvakin on vähän isompi, koittaa tehdä näitä reissuja vähän useamminkin.
Huomenna kuitenkin olisi tarkoitus lähteä ekaa kertaa vähän pitemmälle automatkalle koko porukan kanssa ainoana aikuisena, joten lähtö ajoitetaan tarkkaan pienimmän päikkäriaikaan. Ja jos matkasta tuleekin ihan katastrofi, niin paluumatkaa ei tartte jännätä, kun silloin on jo mieskin mukana, haha!
Mutta oikeastaan tulin vaan kertomaan pikaisesti muutaman jutskan, sillä en tiedä ehdinkö viikonlopun aikana enää koneelle (tai ainakaan postaamaan).
Jokunen viikko sitten jätin Indiedaysille irtisanomisilmoituksen, joten tässä parin päivän sisällä tuosta blogini sivupalkista häviää VIP member of Indiedays Inspiration -loota, ja tämän jälkeen blogiani ei voi enää seurata ID:n kautta. Niinpä ajattelin vähän muistutella mitä kautta voitte Karkkipurkkia seurata.
