Kaupallinen yhteistyö: Becel ja Suomen Blogimedia

Kotona työskentelyssä on paljon hyviä puolia, mutta yksi parhaista puolista on se, kun saa olla paikalla silloin, kun pieni koululainen tulee koulupäivän jälkeen kotiin. On mukavaa istahtaa yhdessä keittiöpöydän ääreen, vaihtaa siinä päivän kuulumiset ja syödä samalla yhdessä välipalaa.

Mun mielestä on hirmuisen tärkeää miettiä mitä lapselle tarjoaa välipalaksi. Kulhollisella sokerimuroja tai kipollisella makeaa jugurttia saa varmasti aikaan pienen energiapiikin (ja ehkä levottoman lapsen, jos päivän aikana on naposteltu muitakin makeita herkkuja), mutta mitään kovin hyödyllisiä ravintoaineita niistä ei saa.

Lapsi tarvitsee hyviä hiilareita, että jaksaa touhuta ja liikkua, proteiineja kasvuun ja kehitykseen ja tärkeitä rasvahappoja mm. aivojen toiminnalle.

Luin joskus Tieteen Kuvalehden artikkelin, jossa ruotsalaistutkijat päättelivät, että välttämättömien rasvahappojen puutteen ja oppimis- ja keskittymisvaikeuksien välillä on yhteys. Samassa tutkimuksessa huomattiin myös, että lapsilla, jotka saivat runsaasti omega-3- ja omega-6-rasvahappoja, ääneen lukeminen ja lukunopeus paranivat!*

Tuntuu aika hurjallekin, miten paljon ravinnolla on merkitystä lapsen kasvuun ja kehitykseen! Toki välillä saa herkutellakin, mutta siinä perus arjessa olisi hyvä muistaa syödä terveellisesti. Aika hyvä välipalakombo on esimerkiksi leipä, johon on sipaistu Becel-levitettä (niitä tärkeitä rasvahappoja!) ja päällä on raikkaita ja maukkaita täytteitä, esim. juustosiivu, salaattia ja paprikaa ja voileivän lisäksi sitten vähän marjoja tai jokin hedelmä.

Välillä on kiva tehdä jotain spessumpaa välipalaa, kuten vaikka leipoa tuoreita ja uuninlämpöisiä sämpylöitä! Näiden sämpylöiden juju on hauskassa muodossa, sillä kukapa voisi vastustaa näin suloisia kauraisia hunajapupusämpylöitä. Leivonnassa on käytetty Becel Original juoksevaa, josta saa niitä hyviä rasvahappoja.

Kauraiset hunajapupusämpylät

Tarvitset:

• 3 dl vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 tl suolaa
• 2 rkl juoksevaa hunajaa
• 0,5 dl Becel Original juokseva
• 1 dl kaurahiutaleita
• 6 dl vehnäjauhoja

Näin ne tehdään:

Sekoita kädenlämpöiseen veteen suola, hunaja ja puolet vehnäjauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää Becel juokseva ja sekoita. Lisää nyt loput jauhot, joihin kaurahiutaleet on sekoitettu ja vaivaa taikinaa hetken. Taikina saa jäädä hieman tahmaiseksi, sen ei kuulu irrota käsistä kokonaan.

Anna taikinan kohota lämpöisessä paikassa kaksinkertaiseksi.

Ota taikinasta pieniä paloja ja pyörittele jauhoisissa käsissä taikinasta pitkulaisia ohuita pötkylöitä. Kiepauta pötkylä pari kertaa ympäri, niin saat hauskan pupun muodon. Pyörittele taikinasta pikkuinen töpöhäntä ja paina se sämpylään kiinni. Anna sämpylöiden kohota uuninpellillä ja paista sitten 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Pökerry nyt ihanasta tuoreiden sämpylöiden tuoksusta ja herkuttele uuninlämpöisillä hunajapupuilla!

Millaisia välipaloja teillä syödään?

*lähde

Kaupallinen yhteistyö: Ellos

Kuvitelmissani olen sellainen reipas vihersmoothieita hörppivä sporttipirkko. Sellainen, joka lähtee reippaasti lenkille aamuisin ennen kissanpierua muun perheen vielä nukkuessa. Ja joka iltaisin suklaalevyn sijaan kaivaa kaapista esiin kuntoiluvälineen ja tekee iloisesti hymyillen vatsalihasliikkeitä.

Mutta oikeasti olen ihan hirmuisen mukavuudenhaluinen. Ja aamu-uninen. Köllöttely lämpöisessä sängyssä muhkean ja paksun peiton alla houkuttelee usein aikas paljon enemmän, kuin pimeä ja märkä lenkkipolku lokakuisena aamuna. Tykkään kyllä syödä terveellisesti, mutta myönnettävä on, että tartun mieluummin suklaapatukkaan, kuin terveyspirtelöön.

Haluan kuitenkin pysyä terveenä, eikä siihen todellakaan riitä omat arkiliikuntani, vaikka taitankin työmatkani kävellen – keittiöstä eteisen vieressä olevaan työhuoneeseeni. Olen koittanut kaikenlaista, yrittänyt aloittaa juoksuharrastusta ja koittanut innostua kotijumpasta. Ehkä vielä joskus pingonkin iloisesti hyräillen juoksulenkeillä, mutta tällä hetkellä mulle sopii kaikkein parhaiten kävelylenkit, joista olenkin tällä hetkellä aivan innoissani!

Näin niistä lenkeistä innostuin:

• Aika. Täytyy vain keksiä milloin on itselle paras aika lenkkeilyyn. Mulle ei sovi aikaiset aamut, eikä toisaalta illatkaan, kun olen jo puhki päivän touhuista. Niinpä olenkin nipistänyt aikaa työajasta, mikä aikaisemmin olisi kuulostanut musta aivan hullulle, mutta toimiikin mulla tosi hyvin. Koska työskennellään miehen kanssa molemmat meidän omassa yrityksessä, on ollut aivan loistava keksintö aloittaa työpäivät yhteisellä kävelylenkillä, samalla pidetään myös palaveri tulevan työpäivän asioista.
• Kuulokkeet ja äänikirjat! Jos lähden lenkille yksin, nappaan mukaani kuulokkeet ja laitan kännykästä äänikirjan pyörimään. Tosi koukuttavaa ja lenkille on tietty kiva lähteä, kun haluaa päästä jatkamaan kesken jäänyttä kirjaa.
• Aktiivisuusranneke. Tämä on ehkä tärkein miksi koko lenkkeilystä olen innoissani! Tilasin jokin aika sitten Ellokselta Fitbit-aktiivisuusrannekkeen* ja askelmäärän seuraaminen on aivan hurjan koukuttavaa. Kun itselle asettaa (realistiset) tavoitteet päivittäiseen askelmäärään, haluaa siihen tietty päästä ja lenkille tulee lähdettyä. Tavotteitahan voi sitten pikkuhiljaa myös nostaa, kun edelliset tavoitteet täyttyvät jo leikiten.

On ollut tosi ilahduttavaa huomata, että 10 000 askelta tulee melko helposti täyteen. Tuota 10 000 askeltahan suositellaan terveelle aikuiselle päivittäin, kun vaikka alle 5000 askelta kerryttäviä pidetään liikunnallisesti passiivisina. Aikaisemmin katselin noita päivittäisiä askelmääriä kännykästä, ja sellaisena tavallisena päivänä askeleita saattoi kertyä vain pikkuisen tuon 5000 yli. Olin aivan järkyttynyt, vaikka toki tiesin, että en aivan kamalasti kyllä liikukaan. Toki kännykkä ei ole jatkuvasti mukana, eikä siihen silloin kirjaannukaan kaikki päivän askeleet. Nyt tuo 10 000 on kuitenkin tullut melko helpostikin täyteen, kun on vain vähän pidentänyt päivittäisiä lenkkejä, ja se on kyllä motivoinut tosi paljon liikkumaan enemmänkin!

Kun aktiivisuusranneke otetaan käyttöön, ladataan kännykkään sovellus, ja tuolta sovelluksesta näkee paljon laajemmin kaikenlaista tietoa, kuin pelkästään rannekkeen näyttöä vilkuilemalla. Hurjan mielenkiintoista (ja vähän järkyttävääkin) on ollut seurata omaa unenmäärää ja laatua. Toki tiedän ilman rannekettakin, että herään melkein joka yö johonkin, mutta tuolta sovelluksesta näkee todella tarkkaan unen eri vaiheet ja määrän. Aika jännä on ollut huomata, että jos luulen nukkuvani kahdeksan tunnin yöunet, jää uni todellisuudessa usein vain reiluun kuuteen tuntiin. Ei ihmekään, että välillä vähän väsyttää!

Ajattelin, että sykkeen mittaus olisi kiva ominaisuus siltä varalta, että innostuisin myös juoksulenkeistä, mutta sykettä on ollut kyllä ihan mielenkiintoista seurata muutenkin. On ollut kyllä aika hurjakin huomata, että oma sykkeeni nousee päivän aikana useastikin vähän liian korkealle, mikä ei taida olla kauhean terveellinen juttu. Parempaan leposykkeeseen voisi päästä kuntoa kohtottamalla (tämäkin motivoi mua liikkumaan!) ja toki myös stressiä vähentämällä, mikä ei aina ole kauhean helppoa.

Tuosta rannekkeesta täytyy vielä sanoa, että se on mun mielestä aivan älyttömän söpö! Elloksen valikoimassa on useammankinlaisia aktiivisuusrannekkeita, ja itse ihastuin juuri tähän kapeaan ja suloisen väriseen rannekkeeseen, jossa on kuitenkin juuri ne ominaisuudet ja toiminnot joita aktiivisuusrannekkeeseen toivoinkin. Aika koukuttavaa puuhaa tuo rannekkeen seuraaminen, mutta jos sen avulla saa pidettyä parempaa huolta omasta terveydestään ja kunnostaan, niin aivan loistavaa!

Mikä teitä motivoi liikkumaan?

*Saatu Ellokselta
Sisältää mainoslinkkejä