Mun mielestä välillä on kiva piristää ihan tavallista arkea tekemällä jotain aivan muuta, kuin niitä tavallisia juttuja, joita sinä päivänä kuuluisi tehdä. Tällä viikolla me päätettiin tehdä maanantaista viikon hauskin päivä, ja aloitettiin viikko huvittelemalla Särkänniemessä!

Rakastan iloista ja hattarantuoksuista huvipuistotunnelmaa (no kukapa ei!), ja me ollaankin käyty Särkänniemessä lasten kanssa aivan siitä asti, kun pojat ovat olleet ihan pieniä. Joka kesä on ollut kasvavien lasten kanssa huvipuistossa aivan erilainen, kun tie on pikkuhiljaa auennut aina kesä toisensa jälkeen uusiin laitteisiin, ja tänä kesänä meitä odotti jälleen aivan uudenlainen huvipuistokausi, kun sekä esikoinen, että kuopus olivat venähtäneet pituutta seuraavien pituusrajojen yli!

Pian koulunsa aloittava esikoinen on odottanut varmaan kaksi vuotta, että maaginen 120 senttimetrin raja paukkuisi rikki, ja tänä vuonna tuo vihdoin tapahtui, hih. Kuopus puolestaan pääsee laitteisiin, joihin vaaditaan 100 senttimetrin pituus, joten myös pienemmälle aukesi tie vaikka kuinka moneen uuteen hurjaan ja jännittävään laitteeseen.

Lapsilla olikin mielessään jo tarkka lista, missä laitteissa ainakin täytyisi käydä. Isompi halusi tietenkin Tukkijokeen (onkohan tämä jokaisen lapsen lemppari?) ja toivoi pääsevänsä myös Riemuun syömään (miten kiva toive!). Pienempi halusi käydä ainakin Vauhtimadossa ja molemmat halusivat myös Angry Birds puistoon leikkimään ja kiipeilemään.

Me ollaan käyty tänä kesänä jo monta kertaa Särkänniemessä, mutta ollaan yleensä oltu satumaisessa Koiramäessä ja käyty vain muutamissa laitteissa Särkänniemen puolella. Tällä kertaa olikin vihdoin vuorossa kunnon huvipuistokierros, jolloin olisi aikaa kiertää vaikka kaikki laitteet, joihin pituuden puolesta pääsisi!

Kun oltiin kieputtu muutamissa lasten toivomissa laitteissa, käytiin välillä lepuuttamassa jalkoja tunnelmallisen Taikarannan hauskoissa kukkatuoleissa. Kun nälkä alkoi kurnia pikkuisissa masuissa, suunnattiin esikoisen toivomaan Riemuun (vähän kyllä hykertelin mielessäni tätä ravintolavalintaa, sillä juuri saman olisin valinnut itsekin!) ja kerättiin lautaset täyteen jokaisen omia mieliruokia. Kun lautaset oli haarukoitu viimeisiä muruja myöten tyhjiksi, jakoivat lapset jälkkäriksi jostain Särkänniemen pelistä voittamansa karkkipussin ja me vanhemmat saatiin hörppiä vielä kahvit rauhassa ruuan päälle.

Mahat täynnä jatkettiin huvipuistokierrosta ja seuraavaksi oli vuorossa Tukkijoki, jonne isompi poika vaati myös äidin mukaan. Niinpä päätin napata myös kuopuksen Tukkijoen pyörteisiin, sillä tänä kesänä lapsella riitti ensimmäistä kertaa sinne pituus, kunhan aikuinen olisi mukana. Tukkiin istahdettuamme vasta muistin kertoa lapselle, että ”ai niin, tässä sitten vähän kastuu”, hih. Lapsi vähän hämmästyneenä tuumasti, että ”en minä halua kastua!”, mutta ei kuitenkaan halunnut laitteesta poiskaan.

Niinpä lähdettiin lipumaan tukin kyydissä jokea eteenpäin lasten kikattaessa ja kiljuessa, kun vettä roiskui tukin kyytiin. Lopuksi hurjan mäen laskettuamme kysyin kuopukselta, että haluaako hän uudelleen Tukkijokeen, ja sain vastauksen vakavalla äänellä: ”En. Tämä taisi riittää!”. Mutta kun lapsi näki laitteen ulkopuolella meitä odottavan iskän, kertoi hän aivan täpinöissään miten hurjan hauska laite oli, aivan paras ikinä, ja että iskän olisi aivan pakko tulla siihen myös, haha.

Arvaattekos muuten mistä laitteesta meillä on koko viikko puhuttu, heh.

Enpä muista, milloin viimeksi maanantai olisi ollut näin hauska!

Tykkään itse aivan hurjasti siitä, miten monipuolinen huvipuisto Särkänniemi on. Koiramäki on tietysti aivan huikea jo itsessään, mutta myös huvipuiston puolelta löytyy tekemistä moneen makuun. Laitteita löytyy aivan pikkutaaperoille ja tietenkiin hurjempaan makuun myös, ja Taikarannan myötä leikkialueitakin on nyt useampia.

Vaikka tällä kertaa vietettiinkin Särkänniemessä aivan koko päivä, on välillä ollut kiva ripustaa kesäkausarit* kaulaan, ja lähteä käymään vain pienellä piipahduksella muutamissa laitteissa tai Koiramäen puolella. Välillä ollaan oltu Särkänniemen lähellä aivan muilla asioilla,  ja samalla sitten kipaistu huvipuistoon jätskille ja pariin laitteeseen.

Kun vihdoin maltettiin lähteä kotiin (no, jos tarkkoja ollaan, niin huvipuisto oli pian menossa kiinni, joten meidät oltaisiin varmasti kohta sieltä jo kannettu ulos) simahti pienin autoon melkein heti kun päästiin tien päälle.

Sitä ennen ehdin kuitenkin kysyä, että mikä tällä kertaa oli kaikkein kivointa.

No se Pukkijoki! Vai hmm… Oliko se Pukkijoki? Se vesivuoristorata, se oli kaikkein kivoin! Kun mennään kotiin ja ollaan nukuttu yksi yö, niin voidaanko mennä siihen uudelleen? Ja se puhuva puu, voidaanko mennä katsomaan sitä myös uudelleen?

Esikoinen puolestaan oli lumoutunut Koskiseikkailusta, jossa muuten oli ekaa kertaa ikinä, sillä sinne on juurikin se maaginen 120 senttimetrin raja.

Ja mistäs mä sitten tykkäisin? No täytyy myöntää, että onhan se Tukkijoki ihan superhauska! Oli myös tosi kiva käydä Riemussa syömässä ja huilia välillä Taikarannassa.

Joko olette käyneet tänä kesänä Särkänniemessä?

*Yhteistyössä Särkänniemi, kausikortit saatu