Heippa pitkästä aikaa! (Miten tämmöinen parin päivän blogihiljaisuus tuntuukin aina ihan ikuisuudelta!)
Arvatkaa, olenko malttamattomana odotellut, että pääsen kertomaan teille kevään kutkuttavimman uutisen. Varmasti moni teistä onkin jo kuullut uudesta Lumoblogit-blogiyhteisöstä? Tätä bloggaajien itsensä luomaa yhteisöä on alettu kasaamaan alkuvuodesta, ja pienten kiusoittelevien vihjailujen jälkeen vihdoin vappuna paljastettiin mistä on kysymys, ja keitä tähän uuteen yhteisöön kuuluu. Tuolloin hyppäsin itse kelkkaan mukaan, ja olen kuukauden päivät hääräillyt muiden superihanien bloggaajien kanssa taustajoukoissa, kunnes vihdoin tällä viikolla sain hypätä blogeineni esiin.
Mielelläni ja sormet näppikselle syyhyten olisin näistä uutisista kertonut jo pari päivää sitten ihan tuoreeltaan, mutta samana aamuna jouduin lähtemään vauvan kanssa lääkäriin, ja tällä samalla reissulla me ollaan edelleenkin. Pikkuinen onneksi voi ihan hyvin, on oma iloinen ja aurinkoinen itsensä, mutta hengityksen vinkunan vuoksi me vietetään ainakin vielä yksi yö hyvässä hoidossa lastenosastolla.
Mutta tähän väliin nyt jee, jippii, hurraa ja muuta hehkutusta, olen ihan tosi iloinen ja innoissani kun saan olla mukana Lumoblogeissa! Tutustukaa ihmeessä Lumoblogien omiin sivuihin, sitä kautta voitte seurata kaikkia Lumobloggaajia. Meillä on myös omat yhteiset Facebook-sivut, ja Lumot löydät myös Instagramista.
Huomasittekos muuten, että Karkkipurkki sai uuden, muiden Lumoblogien kanssa yhtenäisen ulkoasun? Mitäs tykkäätte tästä?
Keitä me ollaan?
Ehkä osa lukijoista päätyy tänne nyt ihan ekaa kertaa Lumoblogien kautta, joten ajattelin vähän esittäytyä, keitä me ollaan ja mistä Karkkipurkissa kirjoitellaan.
Eli heipä hei, olen Annika, 30+, kahden pienen pojan äiti. Veikko on kolme ja puolivuotias, vauva, joka myös Viljami-nimellä täällä blogissa kulkee, on pian kahdeksan kuukauden ikäinen. Meidän perheeseen kuuluu myös lasten isä, eli aviomieheni, sekä neljä pientä valkoista terrieriä, jotka myös satunnaisesti saattavat blogissa vilahtaa.
Olen superoptimisti, yksi mottoni voisi olla: elämän kuuluu olla hauskaa!
Meillä eletään tietenkin ihan tavallista lapsiperheen arkea, tavallisine känkkäränkkäpäivineen (niin lasten kuin aikuisten osalta), kärsitään kroonisesta univelasta ja ajoittain sotkuisesta kodista. Tänne blogin puolelle tykkään kuitenkin taltioida niitä kauniita hetkiä meidän arjesta, kuvaan kotia mieluiten silloin kun se on siisti ja kirjoittelen keveistä ja positiivisista aiheista. Ihan tavallista ja oikeaa arkeahan sekin on, mutta mielelläni ainakin itse muistelen jälkikäteen juuri niitä mukavia hetkiä ja parhaita paloja arjesta.
Uskon myös, että monelta löytyy ne tiskivuoret omastakin takaa, ja kiireisen lapsiperhearjen keskellä on kivempi rentoutua kauniiden kuvien ja positiivisten juttujen äärellä.
Jos blogini pitäisi johonkin kategorioida, niin aiheena ovat useimmiten lastenvaatteet ja perhe-elämä, perhelifestyle ehkä olisi osuvin lokero blogilleni. Pyrin kirjoittamaan blogia hyväntuulisesti, pilke silmäkulmassa.
Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdytte meidän seurassa!
Kuvituksena meidän juhla-asut viime viikonloppuisista valmistujaisjuhlista.
Me ainakin odotellaan jo kovasti kunnon hellelukemia. Sitä, että ulos lähtiessä riittää, kun tökkää kengät jalkaan ja välillä on ihan pakko pyöräillä jätskikioskille viilennystä hakemaan, hah!
Ihan hellettä ei vielä eilen ollut, mutta sen verran lämmin kuitenkin, että uskallettiin ulkoilla ilman takkeja pelkillä huppareilla, ja hetkittäin auringossa saattoi olla jo teepaitasillaankin. Tästä innostuneena soviteltiin vauvalle yhtä tulevan kesän lemppariasua, supersuloista shortsihaalaria aivan ihanien Ralph Laurenin tennareiden kanssa.
Shortsihaalari on ruotsalaisen Emma och Malenan, joka oli mulle entuudestaan tuntematon merkki. Emma och Malenalta löytyy raikkaita merihenkisiä vaatteita, niin hillittyä ja aina toimivaa raitaa, kuin hauskoja kuosejakin. Laadukkaan tuntuiset vaatteet on ilahduttavasti valmistettu Euroopassa!
Jo tuotekuvia katsellessa ihastuin merkkiin ihan täysin, ja nyt livenä vaatteita hypistelleenä tiedän, että tämä kipusi yhdeksi meidän lempimerkeiksi.
Näihin merihenkisiin asuihin sopii kivasti Ralph Laurenin tennarit, vauvalla valkoisena ja Veikolla tummansinisenä (tuo yllä oleva kuva muuten vähän vääristää väriä, todellisuudessa tennarit on vielä tummemman siniset, lähes mustat).
En ehkä kestä, miten söpöt nuo pikkutennarit on vauvalle! Ison plussan ne saa siitä, että nämä myös oikeasti pysyy pikkuisissa jaloissa. Ainakin meillä vauva on kova potkuttelemaan, ja yleensä saa olla tarkkana, että töppöset pysyy menossa mukana, eikä kotiin palata tuhkimon tyyliin yhdellä kengällä. Tuota samaa vauvan pehmeäpohjaista tennaria löytyy myös tummansinisenä ja tytöille aivan ihanana pinkkikukallisena versiona! Suloiset tennarit oli pakattu kauniiseen lahjarasiaan, mistä tuli mieleen, että pikkutennarit on myös tosi kiva ja käytännöllinen lahjavinkki vaikka babyshowereihin tai kastejuhlaan!
Isommillekin lapsille tennaria olisi löytynyt trendikkäästi kokovalkoisena, mutta päädyin käytännön syistä aina toimivaan tummansiniseen. Meidän rymyäjän tuntien valkoisilla tennareilla olisi hypätty kuralätäkköön ja kiivetty savikasalle jo ennen kuin oltaisiin kotipihasta ehditty eteenpäin, haha! Toki valkoisetkin tennarit on varmasti toimivat siistimpään menoon, ja onhan ne aivan ihanat!
Bongasin taannoin Babyshopin sivuilta ihan supercoolin farkkutakin Mini Rodinilta, en käsitä miten tuo oli mennyt multa ohi kun niitä droppeja on julkaistu. No, suurta vahinkoa ei käynyt, sillä klikkailin tuon farkkutakin ostoskoriin, ja nyt kun kelit ovat tarpeeksi lämmenneet, on takkikin päässyt jo käyttöön.
Tuo on juuri sopiva takki tämmöisille keväisille päiville, kun mittari kipuaa lähelle viittätoista astetta ja voi tuntea kuinka aurinko jo lämmittää.
Hihat on collegea, joten tämä on vähän huppariin rinnastettava takki, käyttöä on siis varmasti näistä päivistä alkaen loppukesään asti. Ihanaa muutenkin, kun on saanut ottaa jo reippaasti keväisempiä vaatteita käyttöön. Vaikka niitä kevät- ja kesävaatteita on tullut hankittua tässä pitkin alkukevättä, niin silti sitä aina havahtuu, että sitä ja tätä vielä puuttuu. Ainakin tennarihommia täytyy nyt pikaisesti tutkailla, Converset perinteiseen tapaan vai vaihteeksi jotain muuta?
