3 VUOTIAS! JA MEIDÄN UUDET MINI RODINIT

Heti alkuun esittelyyn omat lempparini tämän syksyn Mini Rodineista! (Muistinpa myös, ettei ole tainnut Drop 1:stä bongattu painonnostajapaitakaan täällä blogin puolella vielä vilahtaa) Tuohon karhucollegeen ihastuin jo sneak peek kuvissa, ja aivan yhtä ihana, ellei ihanampikin se on livenä. Tilasin Veikolle MiniQ:sta tuon collegen sekä sen kaveriksi Mini Rodinin mustat basic leggarit, ja nyt vaan mietin onkohan ihan pakko tilata vielä vauvalle samaisesta karhusta jumppis… :D

Samaan tilaukseen otin myös toisen lempparini, i-h-a-n-a-n pingviinitoppatakin, siitä lisää postauksen lopussa.

Meidän pikkuinen, omien sanojensa mukaan iso poika, täytti kolme vuotta jo pari viikkoa sitten.

Tuolloin käytiin neuvolassa, jossa saatiin tuoreiksi mitoiksi 95,5cm ja 14,7kg. Aikas lähellä meni oma arvaukseni, sillä veikkailin pituuden huitelevan 95cm paikkeilla. 

Minkälainen kolmevuotias meillä asustaa? No ainakin…

Reipas ja rohkea, joka ei arastele mennä uusiin tilanteisiin.

Kova höpöttäjä, joka ei säästele Miksi-kysymyksiä…

Juuri ensimmäisen oman harrastuksensa aloittanut, pari kertaa on liikuntaleikkikoulua takana ja monta kertaa edessä.

Kova leikkijä, jonka suosikkeja on muovailu, satujen kuuntelu, Duploleikit, junarataleikit, kokkailuleikit (ja oikea kokkailu, eritoten leipominen) ja tietenkin ulkoleikit kavereiden kanssa.

Ahkera pyöräilijä, joka sai ensimmäisen polkupyörän kolmevuotissyntymäpäivälahjaksi ja jo viikon harjoittelun jälkeen pyöräili sujuvasti ilman apupyöriä! (Tällä hetkellä äiti saa pyöräillä omalla pyörällään vieressä, mikäli mielii pysyä vauhdissa mukana…)

Synttäreitä meillä juhlittiin muutamien sukulaisten ja kavereiden voimin ja tarjoiluiksi Veikko toivoi suklaakakkua (koska se on supersuosikin Pipsa Possun lempparia) ja niin äiti sai leipaista elämänsä ensimmäisen suklaakakun.

Synttäritohinoissa ei juuri kuvia muistettu ottaa, mutta suklaakakun lisäksi meillä tarjoiltiin makeana herkkuna pavlovaa, suolaisina hot dogeja ja coctailpiirakoita. Keksejä ja suolakaloja löytyi myös, mutta karkit päätin jättää vielä toistaiseksi synttärimenusta pois, kun niitä ei synttärisankari itse vielä keksinyt tarjolle toivoa ;)

Synttäreitään pikkusankari odotti kovasti ja oli ihanan ilahtunut jokaisesta saapuneesta vieraasta ja saamastaan paketista. Tällä kertaa juhlittiin vielä sopivan pienimuotoisesti, mutta ehkäpä jo ensi vuonna on syytä järjestää tälle isommalla sankarille kaverisynttärit erikseen ja kutsua sukulaiset sitten veljesten yhteissynttäreille.

Siinä missä viime talvena rakastuin Mini Rodinin pandaparkaan, kolahti tällä kertaa tämä keltainen pingviini yhtälailla!

Samanlaista käyttöä olen tällekin suunnitellut, eli toimittaa pääasiassa paremman kaupunkitakin virkaa, mutta koska takista löytyvät kaikki tärkeät ominaisuudet, pääsee se myös haalarin ohella ulkoiluvaatteeksi lumisille pakkaspäiville. Mustat toppahousut täytyy siis kaveriksi vielä löytää, ja muut asusteet tietty myös.

Rodinin tuplakoot aiheuttivat keväällä vähän harmia, sillä 92-98cm alkoi olla silloin jo liian sopiva, mutta 104-110cm oli ihan superjätti. Nyt tuo 104-110cm on kuitenkin ihan täydellinen koko, sopiva jo heti pidettäväksi, mutta kuitenkin sen verran reilu, että menee meillä tosi pitkään (lapsella pituutta nyt sen 95,5cm).

Onhan tuo takki aika sydän sydän sydän… vai mitäs sanotte?

Sellaisia Mini Rodineita tuli meille Drop 2:sta, löytyikö teidän suosikkeja?

Minkäslaisia kolmevuotiaita teillä asustaa?

VAUVANVAATEINVIS, ELI MITÄ MEILTÄ LÖYTYY JA MITÄ ME TARVITAAN

Siinä missä joku toinen aloittaa vauvanvaateshoppailut heti plussatestin jälkeen, olen tarkoituksella koittanut jättää vastaavat puuhat näille viimeisille viikoille, ettei niitä pikkuruisia vaatteita kertyisi aivan liikaa.

Tänään pyörähti käyntiin 35. raskausviikko ja nyt päätin tehdä pienen vauvanvaateinventaarion, mitä meiltä jo löytyy ja mitä me vielä tarvitaan. Mitä ihania pikkuvaatteita siis saa vielä lähteä ostamaan!

Itse tykkäsin eniten käyttää vauvalla bodeja ja potkareita (siis sellaisia henkselillisiä/ haalarimallisia housuja, joissa ei ole sukkaosaa) tai housuja. Myös jummpikset oli kovassa käytössä ja ne on mielestäni ihan supersöpöjä niin pikkuisella kuin jo vähän isommallakin vauvalla. Lyhythihaisten bodien päällä myös neuletakit ja pikkuiset pöksyt ovat ihania syysvauvalla.

Melkein kaikki Veikon vauva-aikaiset vaatteet on säilytetty, mutta ihan ne lemppareimmat minivaatteet (eli suurin osa ihan pikkuisista) on pakattu Veikon omaan ”muistojen laatikkoon”, josta niitä ei tietty pikkuveljelle käyttöön oteta. Osa säilytetyistä vaatteista ei taas enää niin miellyttänyt, mutta aikas pino sieltä löytyi niitäkin jotka lähtevät nyt uudelle kierrokselle.

Nyt kun Veikon vanhat 50-56cm vaatteet on käyty läpi, niin mitä me sitten tarvitaan? No ei ainakaan yhtään bodya, eikä varsinkaan yhtään lyhythihaista bodya… Luulen, että seitsemän yöpukua on myös varsin riittävä määrä ensimmäisille viikoille. Nuo pienet kengät tuntuvat nyt aikas hassuilta, en usko että niitä tullaan consseja lukuunottamatta edes käyttämään vauvalla! (ai niin, sukkia löytyi myös pussillinen, nekin varmasti riittävät alkuun…)

Tuota unipussia ei muuten käytetty Veikolla kertaakaan, mutta nyt ajattelin testata sitäkin! Onko jollain kokemusta unipussin käytöstä?

Tämän perusteella me tarvitaan pari jumppista, ja pari ihanaa body-housu settiä (no niitä bodeja ei kyllä tarvittaisi, mutta haluan pari ihanaa mätsäävää settiä). Myös haalari sairaalasta kotiintuloon ja ensimmäisille viikoille puuttuu myös, samoin tumppuja (ulkoiluun, niitä sisällä pidettäviä me ei ainakaan viimeksi tarvittu), päähineitä ja jotkin töppöset tarvitaan.

Vaikka ne vauvanvaateshoppailut piti aloittaa vasta nyt, on jotain kuitenkin jäänyt jo matkanvarrelta mukaan…

Alkuvuoden Amerikan-matkalta en voinut olla ostamatta paria ihanaa jumppista, tuota Gapia ja Paul Frankia. Tuolla matkalla oli vauva vasta haaveissa, ja ehkä parempi niin. Olisin varmasti muuten raahannut matkalaukullisen pikkuvaatteita, niin paljon kaikkea ihanaa olisi ollut saatavilla! Kevään Lontoon reissulta oli tarkoitus jo ostaa jotain vaatetta vauvalle, mutta me keskitettiin kaikki shoppailut Bicester Villageen, jossa joka kaupassa oli vauvanvaatteet niin sukupuolikoodattuja, etten voinut ostaa mitään, sillä sukupuolesta ei ollut silloin vielä tietoakaan.

Po.Pin kesäalesta löytyi pari kivaa body-housut settiä, Seppälän alerekistä on tarttunut mukaan yöpuku ja housut, Reimalta ihana villamyssy ja body joka 56cm kokomerkinnästä huolimatta vastaa kyllä ainkain kokoa tai kahta isompaa.

Tässähän nyt sitten tuli tuossa ekassa ostoslistassa mainitut jumppikset ja paita-housu setit, joten mitä sinne ostoslistalle sitten jää?

Ohut haalari loppusyksyyn, tumput, töppöset ja myssy. 

Oikeastaan muuta me ei tarvita! MUTTA haluan kyllä jotain pientä ja söpöä käydä ostamassa, niinpä ajattelin tehdä pienen retken vauvanvaatekaupoille, ja ostaa jonkin ihanan setin sairaalasta kotiinlähtöasuksi. 

Loput (vaateostos)roposet taidan säästää tuon isomman murusen vaatettamiseen, ja katsellaan vauvanvaateasioita sitten tarpeen mukaan lisää, tai viimeistään kun siirrytään isompaan kokoon :)

Miltäs meidän olemassa oleva vauvanvaatevarasto näyttää?

Entäs ostoslista?


28 bodya taitaa olla vähän liikaa, mutta jäikö jotain puuttumaan?

RENTO (RASKAUS)ASU, RASKAUSMIETTEITÄ JA VILLERVALLAN VOITTAJA!

Kun kolme vuotta sitten hiihtelin läpi raskauden leggareissa, en tällä kertaa ole niitä muutamaa kokeilua lukuunottamatta jalkaani kiskonut. Kuuma kesä kului shortseissa ja mekoissa, ja nyt alkusyksystä on ollut ihanaa pukeutua farkkuihin. Nyt kuitenkin masu alkaa olla mitoissa (siis oikeasti, miten jätti tuo on!), jolloin kaipaa supermukavaa vaatetta päälle, ja voiko legginsejä rennompaa enää olla…

Vaikka tämä leggari collegemekko combo on ensisijaisesti hankittu kotiasuksi ja puistoiluun, niin luulen että näillä viimeisillä raskausviikoilla mukavuus voittaa, ja trikoo ja college eksyy päälle aikas moneen muuhunkin tilanteeseen. 

Mekko Mamalicious // Leggarit Mamalicious // Aurinkolasit Rayban // Laukku Michael Kors // Tennarit Vans

Tuo maha on oikeasti juuri niin iso, kuin se näissä kuvissa näyttää… Mutta hei, me oltiin justiin käyty syömässä ja vielä kakkukahveilla päälle, ennen näiden kuvien ottamista, ehkä sillä on edes pieni osuus asiaan :D

Viikkoja on nyt kasassa 33+5, joten tästä vielä enää 3 viikkoa ja 4 päivää, niin ollaan lukemissa jolloin Veikko syntyi! Jaiks! :D Tuo 37+2 olisi kyllä mielestäni aika täydellinen viikkomäärä synnyttää tälläkin kerralla, onhan vauva tuolloin jo aivan täysiaikainen ja näin ollen saa jo luvan kanssa tullakin, eikä oma odotus käy liian pitkäksi. Tällä puheella tietty petaan itselleni yliaikaiskäynnistystä sinne 42 viikon tuntumaan… :D

Itse synnytys ei (ainakaan tällä hetkellä) juurikaan jännitä, mutta se synnytyksen jälkeinen elämä jänskättää sitäkin enemmän! En osaa ollenkaan kuvitella millaista elämä on, kun meille muuttaa uusi pieni vauva. Miten meidän arki lähtee sujumaan ja millainen se pikkuinen on. Onneksi kaikki on kuitenkin hyvää jännitystä, sellaista kun ei malttaisi enää odottaa.

Pikkuhiljaa ollaan käyty Veikon kanssa yhdessä ostamassa vauvalle kaikenlaista, pieniä vaippoja ja ensimmäiset tutit. Ollaan pesty ja viikattu harsoja. Alettu järkkäämään hoitopöytää. Vaatteita en ole ostanut vielä juuri ollenkaan, vaan Veikon vanhat vaatekätköt pitäisi nyt ottaa esiin ja käydä läpi mitä ne pitävät sisällään. Toki muutamia pikkuvaatteita on tullut ostettua, mutta nämä pitäisi nyt kaikki käydä ensi viikolla läpi, niin tiedän mitä vaatetta me vielä tarvitaan ja mitä ihanuuksia saan ostaa! Voisinkin tehdä sitten oman postauksen niistä pikkuvaatteista mitkä vauvaa jo odottavat ja mitkä ovat vielä hankinnassa.

Tänään kun laitettiin vauvan huoneeseen verhotankoa ja paria hyllyä seinälle, ihmetteli Veikko, miksei vauvan huoneessa ole vielä sänkyä. Samaan hengenvetoon tiedusteli, voisiko vauva sittenkin nukkua hänen vieressään… ”Voiko vauva nukkua minun viekussa? Äiti minä tahdon!”

Yhteistyössä Skidin kanssa järjestyn Villervalla-arvonnan voitti nimimerkki Mindianna. Onnea voittajalle, sinulle on lähetetty sähköpostia!

Mitäs mieltä olette, uppoaako trikoo ja college muutoin kuin kotiasuna?

Mitäs teille muille odottajille kuuluu?