Terkut täältä Tanskasta! Meillä on mennyt reissu tähän asti aivan loistavasti, vaikka sää on kyllä ollut aivan kamala, mutta ei olla sen annettu haitata muuten kivasti mennyttä matkaa.
Kiva ylläri oli torstai-iltana Turussa, kun satamassa huomasin, että olin varannut meille matkan Gracelle, jolla me ei oltukaan vielä koskaan ehditty risteillä! Takaisku tosin tuli heti seuraavana aamuna, kun olin suunnitellut meille hyvän minuuttiaikataulun, herätettiin lapset muutamaa minuuttia ennen hytistä poistumista, haukattiin vähän kotoa mukaan otettua aamupalaa, ja kiiruhdettiin autokannelle, kun kuulutettiin laivan olevan puolitoista tuntia myöhässä… Niinpä vietiin kamppeet hyttiin takaisin, ja lähdettiin aamiaiselle kaikessa rauhassa, ja leikkihuoneeseen aikaa kuluttamaan.
Kun vihdoin päästiin matkaan, oli ulkona kaunis aurinkoinen päivä, ja matka kului aivan leikiten, paljon paremmin mitä kuvittelin. Pidettiin matkan varrella pari pikkuista pysähdystä ja yksi pidempi ruoka- ja leikkitauko, ja saavuttiin yhdentoista tunnin ajomatkan päästä Tanskan Vejleen, jossa meitä odotti iloinen Daniel, jonka koti me oltiin vuokrattu Airbnb:n kautta.
Tanskaan ajellessa heti Juutinraumansillan ylitettyä, Veikko kyseli innoissaan, ”joko näkyy laitteita??”. Lauantaiaamusta me sitten lähdettiin niitä kovasti odotettuja hurjia laitteita katselemaan, kun suunnattiin kohti Legolandia.
Legolandiin meille osui aivan kamala sää, jäätävän kylmä ja heti kun päästiin perille, alkoi kurja tihkusade. Onneksi sade kuitenkin hellitti ja päästiin kiertelemään puistoa kuivina, ja myöhemmin iltapäivällä kovemman sateen osuessa kohdalle me oltiin näppärästi juuri silloin syömässä.
Veikko oli arvatenkin ihan täpinöissään Legolandiin pääsystä, ja innosta täristen sinkoili sinne tänne ja oli menossa hurjimpiinkin laitteisiin. Juuri metrin mittaiselle aukesikin tie kätevästi suurimpaan osaan laitteista, eikä kokematta jäänyt kuin pari hurjaa vuoristorataa, ja kovasti odotettu kummitustalo (onneksi, sillä vaikka into on kova, niin tiedän, että hurjat kummitusjutut olisivat olleet ihan liikaa meidän kolmevuotiaalle, haha).
Mulla ei oikeastaan ollut kauheasti odotuksia Legolandista, mutta se olikin kyllä tosi kiva paikka! Alue oli jaettu muistaakseni kahdeksaan eri osioon, joista ihan ekana oli legoista tehty Miniland ja heti sen jälkeen pikkulapsille sopiva Duploland, mistä löytyi sopivia laitteita pikkuisille sekä superkiva leikkialue. Näiden jälkeen löytyi sitten muut alueet, kuten Adventureland ja Knights Kingdom, joista löytyi laitteita hurjempaan makuun. Pitkin Legolandia löytyi kivoja kauppoja, kojuja, kahviloita, ravintoloita ja piknikalueita. Me käytiin syömässä ja pitämässä sadetta pizzabuffetissa, jossa lasisen seinän takana uiskenteli pikkuisia pingviineitä.
Meillä kului aika Legolandissa iltaan saakka, ja kun laitteet sulkeutuivat, käytiin me ostamassa liput vielä seuraavallekin päivälle! Tänään otettiinkin sitten uusintakierros, ja käytiin katsomassa vielä ne lemppareimmat jutut läpi.
Toukokuu (ja kurja sää) oli kyllä loistava aika käydä Legolandissa, sillä vaikka väkeä oli nytkin, vältyttiin me suurilta ruuhkilta, eikä aikaa kulunut suuremmin jonotteluihin, kun suosituimpiinkin laitteisiin pääsi sisään vain pienellä odottelulla.
Kauhea matkakuume muuten tuli tällä reissulla, vaikka matkallahan sitä nytkin ollaan, heh! En malttaisi odottaa, että päästään suunnittelemaan seuraavia retkiä.
Nyt jatketaan kuitenkin tätä reissua vielä hetken aikaa, ajelleen parhaillaan kohti Kööpenhaminaa, joten kuullaan taas!
Kuvassa näkuvät tuplarattaat saatu Lekmeriltä
KESÄN VIPA & ELÄMÄN EKA
Meillä oli keväällä vähän mielessä, ettei tänä kesänä koluta kaikkia mahdollisia kesäkohteita lähiseudulta, vaan keskitytään pääasiassa puutarhan laittoon, pihahommat kun pitäisi saada syksyyn mennessä valmiiksi ja lähtökohtana meillä on pelkkä nurmikko.
Kuitenkin nyt kun miettii kulunutta kesää, niin ollaanhan me aikas monessa paikassa käyty. Keväisen Pipsa Possu maailma -reissun jälkeen ollaan tehty pikaisesti ei niin onnistunut Särkänniemen retki (äiti unohti lompakon kotiin eikä muistanut katsoa säätiedotusta joka lupasi vesisadetta…), käyty Ilolassa maatilan eläimiä katsomassa, ajeltu Naantaliin Muumeja moikkaamaan, leikitty päivä Junibackenissa vaarin kanssa, ja pikaisesti pyörähdetty eläinten vanhainkodissa kummien kanssa.
Sen alkukesän epäonnistuneen Särkänniemi reissun jälkeen lupasin Veikolle, että otetaan huvipuistopäivä uusiksi myöhemmin kesällä paremmalla onnella. Tänään lähdettiinkin taas extempore Särkkään, eikä päivä olisi voinut enää parempi olla! Ihmisiä oli juuri sopivasti näin jo koulujen alettua ja sääkin oli mitä miellyttävin. Menomatkalla auton takapenkiltä kuului, ”Äiti onko sinulla rahaa mukana? Miksi viimeksi unohdit rahat?” Tuntuu ihan hassulle miten pieni ihminen voi muistaa tuommoisia asioita noin pitkän ajan takaa… :D Lompakkokin oli matkassa, joten tänään tie aukesi kaikkiin laitteisiin joihin sai alle metrin mittainen mennä vanhemman kanssa ;)
Päivän avainsana taisi olla hurja. Possujunat tai leppäkerttuajelut eivät nyt houkuttaneet uusintakierrokselle, kun äitin kanssa pääsi hurjaan laiva-ajeluun ja hurjan bussin kyytiin. Silti ehdoton lemppari oli ”keppihevosajelu”, eli tutummin se perinteisin karuselli heti sisäänkäynnin luona.
Koiramäen puolellakin pyörähdettiin, ollaan käyty siellä pari kertaa aikaisemmin ja se on kyllä aina yhtä ihana paikka. Nyt vaan pian kolme vuotiasta ei juurikaan kiinnostanut Koiramäen touhut, vaan pikaisen kiertelyn, kahvittelun ja esityksen katsomisen jälkeen piti pian päästä jo takaisin huvittelulaitteiden luo.
Tämä taisi olla tämän kesän viimeinen huvipuistoreissu, pianhan taitavat kesäkohteet jo alkaa sulkemaan oviaan.
Ai niin, jos huvipuistoilu oli kesän vipa, niin oli reissussa jotain ekaakin, nimittäin lapsen elämän ensimmäinen hattara! :D Tuosta jättimäisestä supermakeasta herkusta jaksoi (onneksi) syödä vain ehkä kolmanneksen, ja sen jälkeen saatiinkin lähteä pesulle putsaamaan sokerimönjän tahrimia pikkuisia sormia, sekä naamaa lähes silmiin asti…
Joko teillä alkaa kesäkohteet olla käyty läpi tältä vuodelta, vai vieläkö on menosuunnitelmia?
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
PÄIVÄ MUUMIMAAILMASSA (MILJOONIN KUVIN)
Me tehtiin perjantaina päiväretki Muumimaailmaan, ensimmäistä kertaa ikinä.
Vaikka Muumimaailmassa ei ole varsinaisia huvipuistolaitteita tai suurempia leikkipaikkoja, niin aikaa siellä saa helposti hurahtamaan useamman tunnin, niin paljon nähtävää ja pienempää tekemistä siellä on.
Parhaita juttuja oli varmasti hahmojen halailu ja jututtaminen, suurimman vaikutuksen teki Tuutikki, jonka luota Veikko ei olisi malttanut lähteä millään pois.
Kahdella luontopolkutyyppisellä reitillä saattoi bongata niin Noidan mökkinsä edestä, kuin Nuuskamuikkusen leiristään, mutta suosikiksi nousi ehdottomasti Muumipapan laiva, jonka kannelta saattoi laskea isoa liukumäkiputkea pitkin alas.
Muumitaloonkin pääsi kurkistamaan sisälle, rakennuksessa taisi olla neljä kerrosta, joissa kerros kerrokselta ylöspäin mentäessä ilma huononi ja kuumeni sen verran, etten edes muista mitä sieltä ylimmästä kerroksesta löytyi, kun halusin kiireesti jo sieltä pois…
Alaspäin laskeuduttiinkin superkapeita kierreportaita pitkin, ja mukavasti puolessa välissä matkaa lapsi ilmoitti haluavansa äitin syliin. Matka jatkui kuitenkin omin jaloin alas saakka, ja lopussa meitä odottikin herkullisen näköinen Muumimamman hillokellari.
Muumitalo oli kyllä tosi söpö sisältä, täynnä hauskoja yksityiskohtia ja muutamia leikkipisteitäkin talon sisältä löytyi.
Muumeja saattoi tavata pitkin päivää Muumitalon ympäriltä ja niitä tietty käytiin halailemassa aina tilaisuuden tullen. Ihan aamulla Muumitalon edustalla oli Pikku Myyn ja Muumipeikon aamujumppa meneillään, ja sattumalta ehdittiin hetken aikaa sitäkin katselemaan.
Olin jotenkin kuvitellut, että heinäkuussa Muumimaailmassa on aivan hullun täyttä, mutta positiivinen yllätys olikin, että ihmisiä oli aikas sopivasti, eikä mitenkään turhan ruuhkaiselta tuntunut. Ehkä viikonloppuisin voi olla toisin, mutta ainakin perjantaina mukaan mahtui oikein hyvin.
Ihan mukava paikka tuo Muumimaailma oli, ja meillä tosi kiva päivä, joten varmasti mennään joskus uudelleenkin.
Meillä oli auto jäähallin parkkipaikalla, josta oli tosi lyhyt kävelymatka Muumimaailmaan ihanan tunnelmallisen vanhan kaupungin läpi. Jos meillä olisi ollut aikaa enemmän, niin oltaisiin kyllä koluttu vanhan kaupungin kujia enemmänkin, mutta nyt tyydyttiin läpikulkuun pienen soittoniekan tahdittamana.
Veikko sai nimittäin valita matkamuistoksi muumikaupasta yhden lelun ja päätyi aikas määrätietoisesti kitaraan. Meillä onkin nyt viikonlopun ajan kuultu monenmoista biisiä, vähän kuin selostettu laulujen muodossa sen hetken tapahtumia, ”Me oltiin Muumimaailmassaa-aa-aa…” ”Me ollaan puutarhamyymälässäää-ää-ää…” ”Me ollaan kotonaaa-aaa-aaa…” :D
Niin ja äiti oli ison mahansa kanssa valkoisessa mekossaan kuin yksi muumeista konsanaan. Enää puuttui punavalkoraitainen esiliina ja musta pieni käsilaukku, niin olisin voinut tarvittaessa tuurata Muumimammaa :D
Onkos muita Muumimaailmassa vierailleita tai sinne reissua suunnittelevia?