Jokunen ilta takaperin ajattelin, että voitaisiin jättää yötutti pois. Päiväkäytöstä tutti on jäänyt jo aikapäivää sitten, eikä päiväunillakaan tuttia ole tarvittu enää aikoihin.
Nukkumaanmeno sujuikin yllättävän hyvin ilman tuttia, oikeastaan mitään eroa ei nukahtamisessa ollut vaikka tutti puuttuikin. Yöllä herätessä kuitenkin hätä iski, kun tuttuun tapaan tuttia ei sängystä löytynytkään, mutta unia saatiin jatkettua kuitenkin aamuun asti äitin ja isseen sängyssä.
Seuraavana yönäkin herättiin, mutta nyt unia ei katsottukaan normaaliin myöhäiseen aamuun asti, vaan herätys oli jo seitsemältä. Mikä on aivan liian aikaisin aamu-uniselle äitille…
Eipä siinä mitään, mielellään sitä vetelee unta edes sinne seitsemään asti, seuraavana aamuna nimittäin herättiin kuudelta. Ja sitä seuraavana puolikuudelta!
Eilen illalla nukahtamispuuhat sujuivat jälleen tuttuun rauhaisaan tapaan ilman tuttiakin, mutta yöherätys… Nyt se oli jo puolenyön jälkeen, eikä uni meinannutkaan tulla pojalle enää uudelleen… Koitettiin houkutella nukkumattia Veikon huoneen sohvalla vierekkäin maaten, mutta kahden jälkeen yöllä sain tarpeekseni. Haetaan sitten se tutti, jos sillä saadaan yöunet ennalleen, ja ehkäpä unta riittämään ihan aamuun saakka!
En tiedä olisiko pitänyt jaksaa näitä rikkinäisiä öitä ja aikaisia aamuja pitempään… Mutta viikon päivät muutaman tunnin yöunilla ja järjettömän aikaisilla aamuilla sai luovuttamaan. Taapero 1 – äiti 0.
Ehtiihän siitä tutista luopua myöhemminkin… Mutta ei kyllä ihan lähiviikkoina. Tai -kuukausina…
Niin ja sen tutin avulla loppuyö meni iloisesti nukkuen. Herätys oli tosin jo seitsemältä, mutta parempi sekin kuin puolikuusi…
