

Pikkuvauva-aika on nyt selkeästi takanapäin, ja meillä asustaa nyt kuuden kuukauden ja yhden viikon ikäinen seurallinen, nauravainen ja tarkkaavainen vauva.
Kaukaiselta ajatukselta tuntuu ne ensimmäiset viikot, kun vauva iltaisin kipristeli masuvaivoja ja ainut paikka missä oli hyvä olla, oli syli. Nykyään meillä ollaan suurimman osan aikaa pelkkää hymyä ja naurua, tai ainakin silloin kun asiat on hyvin, eli ei väsytä, nälätä, tai tarvitse olla yksin.
Edelleen isoveli on ihan parasta seuraa, jota katsellaan ihaillen ja jonka hölmöille tempuille nauraa käkätetään kippurassa. Useimmiten se menee vielä niin, että juuri kun olen avaamassa suutani komentaakseni isoveljeä, aloittaa vauva vallattoman hekottelun. Varsinainen parivaljakko jo nyt, haha!
Tunne on veljeksillä onneksi molemminpuolinen, ja vieläkin isoveli on ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään, jaksaisi pitää tätä sylissään loputtomasti, ylpeydestä puhkuen tarjoaa vauvalle ruokaa lusikalla suuhun ja muikea ilme kasvoillaan ottaa vauvan illalla kainaloonsa iltasatua kuuntelemaan.
Mitään liikkeellelähtöhaluja ei vauvalla vielä tunnu olevan, siitäkään huolimatta, että mihin vauvan laskeekaan, niin toisesta paikasta tuon aina löytää. Liikkuminen tuntuu olevan ennemminkin tahatonta paikasta toiseen hivuttautumista, kuin määrätietoista liikkumista.
Lelut kiinnostavat aivan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten, nyt niillä leluilla ihan oikeasti leikitään. Mukavinta olisi touhuta istualteen, mutta se ei vielä ilman apuja onnistu.


Kiinteitä aloitettiin maistelemaan siinä viiden ja puolen kuukauden iässä, jolloin vauva sai pikkuisia makuannoksia imettäväksi hauskalla laitteella, josta postasinkin täällä. Nyt me ollaan alettu harjoittelemaan lusikalla syöntiä, kun ruokaa pitäisi tulla jo lisäravintonakin, eikä enää pelkästään maun vuoksi. Tällä hetkellä vauva ruokailee Trip Trapin newborn setissä, mutta meidän pitäisi käydä ostamassa se syöttötuoliosa, niin vauva saisi myös omaan käteensä lusikan ja voitaisiin kokeilla myös sormiruokailua.
Ihanan ennakkoluulottomasti ja innolla vauva uusia makuja maistelee, suu on yleensä ammosen auki kun lusikka lähestyy, sitten siihen isketään kiinni ja ruokaa lusikan kärjestä imemällä maiskutellaan suuhun. Kun suu on muutaman kerran auennut lusikalle, tavataan huulet laittaa tiukalle tötterölle merkiksi siitä, että nyt riitti.
Vähän kyllä välillä ihmetyttää miten tuo voi pysyä hengissä noilla ruokamäärillä! Nyt tiheän imun kauden jälkeen tuntuu, että vauva syö tooosi vähän. Syöntivälit on tosi pitkiä, ja kun vauva vihdoin käy syömässä, imaisee vauva tissin parissa minuutissa tyhjäksi ja on taas tyytyväinen usean tunnin ajan. Kiinteitä menee ehkä ruokalusikallinen päivässä yhteensä, mikä kuulostaa pieneltä sekin. Olen kyllä ohjeiden mukaan ennen kiinteiden tarjoamista imettänyt vauvan, joten ehkä masu on ollut aina niin täynnä, ettei sinne ole niitä soseita enempää mahtunut. Onneksi kuitenkin huomenna on neuvola, niin pääsee tarkistamaan miten paino on pysynyt mukana. Ainakin samat ihanat makkarat sieltä reisistä löytyy, joten enpä olisi huolissani. ♡

Postauksessa näkyvät vaatteet on Kapp Ahlista, jonne lähdin ostamaan vauvalle uusia yökkäreitä, ja niiden lisäksi löysinkin muutaman kivan vaatesetin. En vaan voi vastustaa pandoja…
Mä muuten täällä ihan innosta täristen harjoittelen raw-kuvausta ja Lightroomin käyttöä, painottaen sanaa harjoittelen, haha! Että älkäähän ihmetelkö jos nämä kuvat näyttävät nyt tai jatkossakin oudoille, enköhän mä joskus opi!
Huomasitteko muuten edellisen postauksen, jossa vinkkasin Babyshopin Mid Season Salesta? Kantsii kurkata, aikas kivoja juttuja on siellä nyt edulliseen hintaan.
Mitäs teidän vauvoille kuuluu?
Sis. mainoslinkin
Sis. mainoslinkin