Iltasatuhetki on lapsille aina ihana, mutta aivan erityisen ihana siitä tulee, jos satu piirretään samalla lapsen selkään!
Nappasin kirjaston lainausautomaatin viereen tuodusta kärrystä joitain viikkoja sitten Hattaratuuli, piirretään satuja iholle – kirjan, eikä meillä sen jälkeen olla iltaisin muuta tehtykään kuin piirretty satuja lasten selkiin. Jotain maagista siinä kai on. Maata masullaan hipihiljaa ja kuunnella samaan aikaan lumoavaa tarinaa ja tunnustella miten sormet naputtavat, silittävät ja tekevät kiemuroita selkään. Yhdessä sadussa hipaistaan lapsen korvanlehteäkin ja se on ollut aivan erityisen mukavaa lasten mielestä.
Nora Lehtinen ja Jenni Skyttä-Forssell: Hattaratuuli, piirretään satuja iholle
Hattaratuuli* on kirja, josta löytyy mukavan lyhyitä, yhden tai kahden sivun mittaisia runomuotoon kirjoitettuja tarinoita. Tarinoissa muun muassa seikkaillaan taikametsässä, osallistutaan keijujen siivouspäivään ja lennetään avaruudessa. Kirjan sivuilta löytyy kaunis kuvitus ja jokaisen tarinan vieressä on myös ohje miten satu piirretään lapsen iholle.
Satuja luetaan rauhalliseen tahtiin ja samaan aikaan piirretään kädellä ohjeen mukaan satua lapsen selkään.
Ohjeet ovat helppoja. Välillä kättä pyöritellään iholla, naputellaan, juostaan sormilla tai silitellään. Välillä ohjeena on piirtää pilvi, numeroita tai vaikka puolikuu. Ja toki samaan aikaan voi piirtää satua vaikka oman mielikuvituksensa mukaan.
Meillä lapset ihastuivat tähän kirjaan ensikuulemalla (ja -piirtämällä). Lapset hurmaantuivat selkään piirrettävistä saduista niin, että aluksi myös esikoinen, joka harvoin tulee kuuntelemaan yhteistä iltasatua, oli myös jonottamassa omaa vuoroaan. Useimmiten kuitenkin esikoinen on kiirehtinyt iltapalalta oman kirjansa kanssa sänkyyn ja satuja on piirretty kolmen lapsen selkiin. Jokaiselle omalla vuorollaan.
Toisinaan silloin, kun olen lukenut ja piirtänyt satua jonkun lapsen selkään, on joku muu lapsista halunnut piirtää samaa satua samaan aikaan mun selkään. Ja ymmärrän kyllä miksi lapset niin kovasti ovat pitäneet tästä kirjasta. Onhan sellainen selkään piirtely mukavan tuntuista ja kiva yhteinen hetki. Kirjan tarinat myös ovat hurmaavia ja kaunista ja värikästä kuvitusta on mukava samalla seurata.
”Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Vinksin vonksin vinks, siilin piikit sekoittaa. Mutta tuulisella säällä, saa herkutella täällä! Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Etpä uskokaan, joka paikkaan tuulee hattaraa.”
Meidän on nyt aika palauttaa Hattaratuuli kirjastoon ja seuraavalla satumatkalaiselle, sillä tästä kirjasta oli varaus, eikä laina-aikaa silloin voi tietenkään jatkaa. Toisaalta, mä kyllä kovin mielellän luen välillä jotain muuta, sillä tätä on todellakin luettu ihan jokainen ilta sen jälkeen, kun kirja ensimmäisen kerran meillä avattiin, heh. Taidan kyllä silti ostaa tämän kirjan meille omaksi, niin voidaan jatkossakin piirtää satuja iholle. Ainakin silloin tällöin.
”Katso tarkkaan vedenpintaa. Mitä siellä näet? Maailman suurin aarre sieltä kurkistaa: Sinä, pikku satumatkalainen.”
Lisää lastenkirjavinkkejä löydät täältä.
*mainoslinkki
Aurinkoista päivää!