Well hello vanhat kunnon ASUKUVAT! Tällaisia täällä mun blogissa joskus oli, jos joku vielä muistaa.

Varma kevään merkki on ainakin se, että olen uskaltanut kuoriutua nilkkamittaisen untuvatoppatakin sisältä. Palelen kyllä sen verran helposti, etten vieläkään uskalla ulkoilla ilman toppatakkia, vaan olen vaihtanut untuvatoppatakin vähän ohuempaan toppatakkiin. Mutta muunlaisiin menoihin kyllä voi jo pukea ohutta kevättakkiakin, aika ihanaa!

Keräilin edelliseen postaukseen joitain mun omia takkilemppareita kevään uutuuksista ja tilasin niistä itselleni tämän hauskan teddytakin. Oikeasti takki on kauniin luonnonvalkoinen, ei aivan näin vitivalkoinen miltä se näissä kuvissa näyttää. Tässä ei ole ollenkaan vuorta, eli sopii hyvin lämpöisiin kevätpäiviin ja voisi ehkä mennä talvella vaikka neuletakin asemasta sisälläkin. Ja jos mitoitus kiinnostaa, niin takki on oversize mallinen ja mulla on tämä koossa 34/36 (samaa kokoa käytän muissakin Elloksen takeissa). Niin ja tämä tosiaan edelleen -25% alessakin!

Kevään tulon huomaa vaatekerrosten vähenemisen lisäksi myös siitä, etten yhtään malttaisi olla kotona. Suunnittelen kuumeisesti tulevan kesän reissuja (vaikka nykyään jokaiseen suunnitelmaan kuuluukin lisätä ”jos”, sillä mikään ei ole nykyään varmaa) ja mietin mitä kivaa voitaisiin tehdä koko perheen kanssa tulevina viikonloppuina. Tai sitten se on vain tämä synkkä maailmantilanne.

Tuntuu, että juuri nyt kaipaan kaikkea piristävää omaan elämääni. Tällaisia suloisia teddytakkeja, lounasdeittejä miehen kanssa (miten nerokas tapa viettää kahdenkeskistä aikaa, kun lastenhoitokuvioista vastaavat päiväkoti ja koulu!) ja pastellisävyisiä asioita meidän kotiin.

Ja vähemmän doomscrollausta. Ah, miksi se onkin niin vaikeaa? Haluan kyllä pysyä maailman menosta kärryllä, mutta en usko, että on tarpeellista (tai omaa hyvinvointiani edistävää) selailla samoja karmeita uutisia useita kertoja päivässä.