Meillä on viime aikoina toivottu pupua, ponia ja koiraa. Koiraa eniten ja onneksi, sillä olin sellaisen laittanut (lapsille kertomatta) tilaukseen jo kauan aikaa sitten, ehkä viime syksynä tai joskus.

Omasta puolestani meille riittää oikein mainiosti tällä hetkellä kuopuksen huoneessa asusteleva Joseph-pupu ja poneista taas en tiedä yhtikäs mitään! Arvelen kuitenkin, ettei tällainen tiheästi rakennettu omakotitaloalue ole ehkä paras paikka ponin pitämiselle. Vaikka onhan meillä toki se ihanin leikkimökki, joka voisi kyllä soveltua myös yhdelle ponille talliksikin (jep, en todellakaan tiedä ponien pitämisestä yhtään mitään). Käydään kyllä lasten kanssa ratsastamassa poneilla, mutta ehkä juuri tässä piileekin ratsastusharrastuksen nerokkuus: Maksua vastaan poneilla voi ratsastaa, niitä saa harjata, kavioita putsata ja poneja taluttaa aitauksesta ratsastettavaksi ja myöhemmin taas takaisin aitaukseen. Ja joku MUU huolehtii sitten kaikesta muusta mitä ponin pitämiseen ja hoitoon kuuluu.

Mutta koirista onneksi tiedän jotain. Muutakin kuin sen, että KAIKKI koiranpennut on aivan hurjan söpöjä ja ihania! Meillä on ollut aikaisemmin neljä koiraa, joista ensimmäinen tuli meille aivan 2000-luvun alussa. Ja sitten aina noin parin vuoden välein lauma kasvoi yhdellä, kunnes lopulta meillä oli neljä pientä valkoista terrieriä. Tästä on kuitenkin jo sen verran aikaa, että jouduttiin luopumaan viimeisestäkin lähes 15-vuoden ikäisestä karvakuonosta jo aikaa sitten.

Jo tuolloin mietin, että koiranpennun aika voisi olla sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Ehkä koululaisia. Ei siksi, että toivoisin lasten ulkoiluttavan ja hoitavan koiraa, vaan siksi, ettei mun tarvitse ulkoiluttaa sekä lapsia, että koiraa! Toki ulkoillaan kaikki yhdessäkin, mutta pääasiassa lapset ulkoilevat jo itse omien kavereidensa kanssa.

Aika ihanaa, että KAIKKI lapset ovat toivoneet meille koiraa aivan hurjan paljon ilman, että ovat tienneet omista pentuaikeistani yhtään mitään. Koirasta on puhuttu ellei päivittäin, niin vähintään viikottain. Olikin aika ihanaa päästä vihdoin kertomaan lapsille, että meille todellakin tulee oma koira!

Muutama päivä sitten päästiin katsomaan koiranpentuja, joista yksi muuttaa meille kesällä. Ei oikein maltettaisi odottaakaan, että saadaan uusi perheenjäsen kotiin, mutta nyt vain pitää vielä odotella, sillä tässä olisi yksi kesäreissukin hoidettavana (jota myös odotetaan paljon!) vielä sitä ennen. Luulen kuitenkin, että aika menee nopsaa ja nyt on ainakin hyvin aikaa tehdä kaikenlaisia hankintoja pentua varten. Meiltä nimittäin puuttuu vielä ainakin peti ja haluaisin myös löytää jotkut ihanat vesi- ja ruokakipot. Ai niin, ja nimi myös!

Aurinkoista päivää!