Meidän Euroopan road tripin matkapäivät 17-19 vietettiin ajamalla ensin Ranskasta Luxemburgin kautta Saksaan, ja sieltä Tanskan kautta Ruotsiin.
Maanantaina pakattiin auto ja sanottiin heipat ihanalle Riquewihrille. Kuopus toivoi pääsevänsä vielä kerran crepeseille, joten kurvattiin vielä Strasbourgiin herkuttelemaan ja jatkettiin siitä matkaa Luxemburgiin.
Tavallisesti tykkään etukäteen suunnitella missä matkoilla käydään, millaisia nähtävyyksiä käydään katsomassa jne, sillä matkojen etukäteen suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin itse matkustaminen! Tämä kolmen viikon road trip on ollut niin laaja kokonaisuus, että mietittiin etukäteen vaan muutamat tärkeimmät jutut (ostettiin esim. Disneylandin liput etukäteen) ja muihin kohteisiin ollaan tutustuttu matkan edetessä. Luxemburgista ei tiedetty oikeastaan mitään etukäteen, eikä oltu suunniteltu missä siellä käytäisiin. Niinpä googlailin ajomatkalla kohti Luxemburgia mitä siellä voisi tehdä ja päädyttiin suuntaamaan Chemin de la Corniche näköalatasanteelle, jota kuulemma kutsutaan myös Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi.
Löydettiin pysäköintipaikka melko helposti, mutta ei osattu käyttää pysäköintiautomaattia. Sakottaja kierteli samaan aikaan pysäköintialuetta ja kysyttiin voisiko hän auttaa sen automaatin kanssa. Se ei kuulemma toiminut luottokortilla (olisi siis kuulunut toimia), vaan jollain erillisellä sovelluksella, jota meillä ei ollut. Sakottaja lupasi, että voitaisiin silti jättää auto siihen, eikä hän kirjoittaisi meille pysäköintisakkoa, huh. Oltiinkin saatu juuri muutama päivä sitten Ranskan puolella pysäköintisakko, eikä kaivattu niitä enempää.
Lähdettiin kapuamaan jyrkkää rinnettä kohti näköalatasannetta ja olihan sieltä ihan kivat näkymät. Muutakin nähtävää Luxemburgissa olisi ollut, mutta me ihailtiin nyt tällä kertaa vaan maisemia hetken, kierreltiin pikkuisen katuja ja palattiin autolle. Meidän oli tarkoitus ajella vielä Saksaan Kölnin lähistölle yöksi.
Tiistaina lähdettiin ajelemaan Kölnin lähistöltä Hampurin suuntaan. Googlailtiin taas matkan edetessä missä voitaisiin käväistä ja bongattiin Hamelnin kaupunki. Kuulosti hauskalta, joten päätettiin ajella sinne. Oli kaunis aurinkoinen sää ja pysähdyttiin syömään jonkin ravintolan terassille kävelykadulle. Käytiin vähän kävelemässä ja päädyttiin ihan sattumalta Raatihuoneen eteen, jonka seinästä aukesi luukut ja musiikin saattelemana luukussa alkoi pyörimään mekaaninen Hamelnin pillipiipari -esitys. Luin myöhemmin, että tuo esitys pyörii kolmesti päivässä, joten kävi hauska sattuma, että osuttiin paikalle juuri kun pillipiipari asteli luukusta rottalauma perässään. Samaan aikaan alkoi myös sadella, joten ei jääty katselemaan esitystä loppuun vaan jatkettiin matkaa. Sade yltyi ja pian jo juostiin kaatosateessa autolle. Auton tuulilasissa odotti pysäköintisakko, graah! Olin kyllä maksanut pysäiköintimaksun Easypark-sovelluksella, mutta alueelle sai pysäköidä vain tunniksi ja olin pyöräyttänyt parkkiajan jo kolmatta kertaa käyntiin…
Hameln vaikutti kyllä kivalta kaupungilta ja siellä olisi saanut varmasti kulumaan enemmänkin aikaa, ellei sade olisi ajanut meitä autolle.
Hamelnista jatkettiin matkaa Hampurin lähistölle, josta oltiin varattu yhdeksi yöksi majoitus jostain ihanan kuuloisesta maaseutumajoituspaikasta. Kurvailtiin maaseudulle kaatosateessa ja juostiin sisälle. Saatiin avain meidän huoneistoon, joka oli mukavan tilava. Kolme suurta makuuhuonetta, keittiö ja kaksi kylpyhuonetta. Mutta yleisilme oli aika rähjäinen ja kuin aikamatka menneille vuosikymmenille. Lattiakin oli niin vino, että vähän huimasi kävellessä, hah. Mutta täällä saatiin meidän road tripin ensimmäinen valmis aamiainen ja aamiainen oli kyllä tosi hyvä ja kauniisti pöytiin katettu. Ja kun aamiaishuoneessa pyöri vielä suloinen pieni koira, ei lattian vinouskaan enää haitannut.
Eilen oli odotettavissa tämän reissun ainoa pitkä ja puuduttava ajopäivä. Ensimmäinen päivä, jolloin ei tehtäisi mitään muuta kuin posotettaisiin autolla Saksasta Tanskan kautta Ruotsiin. Lähdettiin heti aamiaisen jälkeen ajelemaan Puttgardeniin, josta oli tarkoitus jatkaa lautalla Tanskan puolelle Rödbyyn. Osuttiin sattumalta paikalle niin, että seuraava lautta oli lähdössä noin vartin päästä, ostettiin liput automaatista ja ajettiin jonoon odottamaan lauttaan pääsyä. Kun sitten päästiin lauttaan ja noustiin autosta pois, ei meinattu saada auton ovia millään lukkoon! Arveltiin, että jokin ovista on huonosti kiiinni (meillä on mm. auton takaosa niin täynnä tavaraa, että takaluukku ei välttämättä mene kerrasta kiinni) ja kokeiltiin aukoa ja sulkea ovia, mutta ovet vaan eivät menneet lukkoon. Takuttiin varmaan monta minuuttia ovien kanssa, kunnes muistin, että mun käsilaukussa, joka on auton sisällä, on toiset avaimet! Siksi ovet eivät menneet lukkoon. Olin ostanut Hamelnista matkamuistoksi pienen käsilaukun ja pakannut toisen käsilaukun matkatavaroihin autoon ja toinen autonavain oli sen laukun sisällä. Päästiin vihdoin autokannelta pois, käytiin ulkona kannella katselemassa merta ja mentiin sisälle kahville. Ostettiin jäätelöt ja kahvit ja istahdettiin alas ja samalla huomattiin, että kolmen vartin matkasta olisi enään vartti jäljellä! Se oli nopea lauttamatka se, hah!
Mietittiin, että voitaisiin käydä Tanskassa jossain, mutta ei oikein jaksettu miettiä että missä. Oltiin kaikki jo aika puhki päivän ajeluista, vaikka takana oli ehkä vasta puolet päivän ajomatkasta, hah. Ehkä oltiin jo vähän reissustakin väsyneitä, eikä todellakaan jaksettu ainakaan lähteä mitään nähtävyyttä katsomaan. Ei haluttu tunkea autolla myöskään Kööpenhaminaan, joten käytiin esikoisen toiveesta MAX:ssa hampurilaisilla ja jatkettiin Juutinrauman sillan kautta Ruotsiin.
Juutinrauman sillan portti aukesi näppärästi auton rekisteritunnuksella ja alehintainen siltamaksu veloittuu automaattisesti luottokortilta, sillä oltiinhan me kätevästi ostettu kaksi VUOTTA sitten jokin Tanskan siltojen vuosijäsenyys ja unohdettu perua se. Lol. (Se on peruttu nyt!)
Ei jaksettu eilen tehdä mitään muuta kuin ajella meidän vipaan majoitukseen muutaman tunnin päähän Tukholmasta. Vielä maanantaina vähän harmittelin mielessäni, että tää reissu alkaa olla loppusuoralla ja tuntui, että mulla olisi ollut energiaa vielä ainakin viikoksi, ellei kahdeksikin kierrellä lisää ihania maita ja kaupunkeja, mutta just nyt tuntuu, että ehkä tämä kolme viikkoa oli sittenkin ihan sopiva aika olla matkassa.
Tänään, 20. reissupäivänä vietetään vielä päivä (tai muutama tunti) Tukholmassa ja sitten illalla istahdetaan laivan buffetpöytien ääreen.
Maanantain ajot: Riquewihr (Ranska) – Strasbourg (Ranska) – Luxemburg – Nettersheim (Saksa) noin 437 km
Tiistain ajot: Nettersheim – Hameln – Niederhaverbeck noin 475 km
Keskiviikon ajot: Niederhaverbeck (Saksa) – Puttgarden (Saksa) – Rödby (Tanska) – Värnamo (Ruotsi) noin 647 km
Aurinkoista päivää!