Miten onnekas olenkaan, kun saan viettää äitienpäivää kahden maailman rakkaimman ja tärkeimmän naperon äitinä. Onnekas olen myös siksi, että olen saanut olla varaäitinä kahdeksalle muulle ihanalle pienelle. Lyhimmillään viikon, pisimmillään yli vuoden.
Äitinä olo on varmasti ihanin ja paras työ mitä mulla on koskaan ollut.
Aluksi ajattelin, että päivystysperhetyössä saan olla auttamassa turvallista kotia tarvitsevia lapsia, mutta matkanvarrella olen oppinut, että tämä on paljon muutakin. Sijaisvanhemmuus on jaettua vanhemmuutta, jossa saan auttaa paitsi lapsia, usein myös sijoitetun lapsen perhettä. Saan olla pieni pala isompaa kokonaisuutta, jonka tarkoitus on taata lapselle mahdollisimman hyvä lapsuus.
Sijaisäitiys on kiintymistä ja luopumista, haleja ja lohduttamista. Iloa, leikkiä ja yhdessäoloa. Lapsen surun ja huolien kantamista. Sijaisäitiys on julkista äitiyttä, jossa avataan oman elämän ja kodin ovet monelle eri taholle. Se on hyppäämistä yllättäviin tilanteisiin ja jatkuvasti uuden oppimista. Se on ihania yllätyksiä ja uusia tilanteita. Sijaisäitiys on silmiä avaavaa ja samalla elämän kurjankin puolen esiin tuovaa. Se on koskettavia hetkiä, pienistä edistysaskeleista iloitsemista ja palkitsevinta ikinä.
Sijaisäitiys on myös aivan tavallista äitiyttä, ihan samanlaista, kuin mikä tahansa muukin äitiys. Se on rakkautta ja rajoja, turvallista syliä. Toisinaan kaupan valmiita pinaattilättyjä ja väsyneitä aamuja. Kikatusta ja kiukuttelua. Tylsyyden sietämistä (koska sitähän arki toisinaan on) ja jännittäviä seikkailuja. Toisinaan myös samanlaista sydämen pakahduttavaa rakkautta, kuin biologinenkin äitiys.
Ai että mitä kuuluu leikkimökkiraksalle? No kiitos kysymästä, hommat ovat edistyneet aika mukavasti ja nyt ollaan päästy kovasti odottamiini maalauspuuhiin! Ei sillä, että jotenkin erityisen kovasti pitäisin maalaamisesta (se on itseasiassa aika tylsää!), vaan olen odottanut näitä maalaushommia siksi, että tämä tarkoittaa sitä, että leikkimökki alkaa olla jo aika valmis!
Mökki on ollut kyllä hurjan hauska jo keskeneräisenä ja ilman maalipintaakin, sillä sieltä löytyy jo ne kaikkean tärkeimmät jutut, eli sen lisäksi, että mökissä on katto pään päällä (tämä toki tärkeintä, heh), löytyy lattiantasalta salaluukku ja katonrajasta hauska parvi. Olin jo eilen ostamassa köysitikkaita parvelle, mutta ne olivatkin loppu kaupasta (nyyh!), joten nyt täytyy googlailla täytyykö tikkaat tilata netistä, vai löytyisikö niitä sittenkin jostain muusta kaupasta, jolloin ne voisi käydä ostamassa HETI. Jep, olen takuulla meidän perheestä malttamattomin tämän mökkiprojektin kanssa!
Leikkimökkiä alettiin eilen maalaamaan ulkoapäin, eli pintaan sudittiin valkoista maalia, että mökki mätsäisi meidän taloon (ja noudattaisi tylsiä kaavamääräyksiä). Koko mökki ei onneksi jää näin asiallisen valkoiseksi, vaan sisäpuolelta mökistä tulee ihan karkki (tai sitruuna), sillä sisäpuolella valkoinen katto ja lattia saavat kaverikseen suloisen keltaiset seinät. Ajatuksissa oli joku ihana sitruunankeltainen sävy ja tänään haettiin maalikaupasta muutama värivaihtoehto, joista sopivin väri löytyi yllättävän nopeasti ja helposti! Tikkurilan Banaani oli aika hauska kirkas keltainen, mutta ei aivan sellainen mitä olin ajatellut. Lemonade puolestaan oli aivan TÄYDELLINEN, mutta ei leikkimökkiin, sillä sävy oli vähän liian vaalea sinne (ihastuin tuohon sävyyn kuitenkin niin paljon, että saatiin juuri to do -listaan yksi kohta lisää, sillä mun on PAKKO saada tuota ihanaa Lemonade-sävyä johonkin seinään meidän kodissa!). Juuri leikkimökkiin sopiva keltainen sävy on Tikkurilan Kirnuvoi, joten sillä sitten maalaillaan seiniä sisäpuolelta.
Mökin terassi päästään öljyämään varmaan vasta myöhemmin kesällä, mutta se ei haittaa, sillä voidaan silti laittaa terassille kaikki ihanat asiat, joita ollaan suunniteltu. Hoidetaan ekaksi kuitenkin tuon leikkimökin maalaushommat loppuun ja sen jälkeen aletaan sisustuspuuhiin niin leikkimökissä, kuin terassillakin. Sen lisäksi, että tuosta kopperosta oli alunperin tulossa pihavaja, mutta siitä tuleekin nyt leikkimökki, on tämä homma muuttunut matkanvarrella muutenkin moneen kertaan. Tilasin hiekkalaatikon terassille silloin, kun ajatuksissa oli, että vieressä on pihavaja, enkä ole ihan varma kannattaako hiekkalaatikkoa laittaakaan terassille noin lähelle leikkimökkiä, sillä siitä takuulla kulkeutuu hiekkaa sisälle. Hiekkalaatikon voi toki laittaa jonnekin muualle, mutta en ole siitäkään vielä varma tuleeko siitä edes hiekkalaatikkoa, hah! Nyt mietin jos maalaisinkin puunvärisen laivan muotoisen hiekkalaatikon jonkun muun väriseksi ja se jäisikin terassille ilman hiekkaa, ihan vain muihin leikkeihin. Hmm… Katsotaan mitä keksitään, kaikkea muutakin ideaa on tässä jo tullut! Tämä onkin ihan parasta, että suunnitelmat saa ja voi muuttua matkanvarrella, sillä justiin kaikenlainen suunnittelu ja ideointi on aivan parasta! (ja onneksi mies hoitaa sitten sen toteutuspuolen, heh!)
Meidän korona-arkeen tämä leikkimökkiprojekti on ollut kyllä aivan loistava, sillä nyt kun ei ole oikein mitään kesälomareissuja tai muita menoja tai juttuja joita voisi odottaa, on edes leikkimökki jota suunnitella ja odottaa sen valmistumista.
Tilannekatsaus leikkimökkiraksalta oli tältä erää tässä, palailen taas uusien kuulumisien kera myöhemmin!
Yksi parhaista jutuista lasten kasvaessa isommiksi on se, että voidaan pelata yhdessä aivan oikeitalautapelejä! Sellaiset pikkuisille tarkoitetut lautapelit ovat toki ihan hauskoja myös, mutta vielä hauskempaa mun mielestä on päästä pelaamaan lasten kanssa isommille lapsille tarkoitettuja lautapelejä.
On myös mukavaa, että monista tutuista ja suosituista isompien lasten ja aikuisten peleistä on tehty alle kouluikäisillekin sopivia junioriversioita! Meiltäkin löytyy näistä ainakin Alias, Alphabet ja Monopoli. Aliaksen junioriversiossa on sananselityskorttien sijaan kuvakortit, eli peli sopii mainiosti myös lukutaidottomille ja tämä on ollut meillä ehkä neljävuotiaasta asti kovin pelattu peli. Alphabet juniorin meidän esikoinen sai aikanaan kummeiltaan, jotka tiesivät, että lapsi haluaisi kovasti oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Peli olikin hauska apuväline lukemaan ja kirjoittamaan opettelemisessa, mutta sopii myös niin lukutaidottomille, kuin lukemaan jo oppineillekin, sillä sama peli sisältää kaksi erilaista peliversiota.
Yksi mun omista kouluajan lempparipeleistä, joita olen lapsena kavereiden kanssa tykännyt pelata, oli jännittävä Cluedo. Cluedon ideana oli ratkaista murhamysteeri, eli selvittää kuka murhasi Mauri Mustapippurin, missä huoneessa murha tapahtui ja mikä oli murha-ase. Peli oli mun mielestä tosi hauska ja koukuttava ja ilokseni huomasin, että Cluedostakin löytyy junioriversio, jonka ikäsuositus on viisivuotiaasta ylöspäin!
Halusin tietenkin itse päästä pelaamaan tuota peliä, joten tilasin sen ja käärin lahjapakettiin kuopukselle (lapset saivat pienet vappuyllärit ja kuopuksen pakettiin päätyi tuo peli)!
Alle kouluikäisille sopivassa Cluedo juniorissa ei toki ratkota murhamysteeriä, vaan pelissä selvitetään kadonneen kakunpalan arvoitus. Pelin voittaa se, kuka saa ensimmäisenä selville kuka söi kakunpalan, mihin kellonaikaan ja minkä juoman kanssa.
Peli oli hurjan hauska ja juuri sopivan yksinkertainen viisivuotiaallekin. Ensin mietin, että onko peli liian hankala, koska pelin edetessä tehdään muistiinpanoja arvoituksen ratkaisemiseksi, mutta viisivuotias kyllä hoksasi nopeasti mistä on kyse ja innostui pelistä kovasti. Ja vaikka peli onkin sopiva jo alle kouluikäiselle, tykkäsi meidän tokaluokkalainenkin pelistä kovasti.
Ehdittiinkin vapun aikana pelata peliä yhdessä ainakin kymmenen kertaa ja lapset pelasivat peliä myös keskenään vaikka miten monta kertaa.
Ja vaikka tämä ei se alkuperäinen murhamysteeripeli ollutkaan, oli tätä munkin mielestä kiva pelata!
Huomasin myös, että Cluedosta löytyy Harry Potter versiokin! Aika hauskaa, ehkä tilaan sen joskus esikoiselle, joka on melkoinen Harry Potter fani!
