Meidän kesä sujui mukavasti. Hitaita ja rauhallisia aamuja, altaan reunalla vietettyjä kuumia kesäpäiviä, virkistäviä päiväretkiä museoihin, huvipuistoihin ja maatiloille. Olo oli levännyt ja virkeä.
Mutta sitten tuli syksy ja kalenteri täyttyi kaikenlaisesta muistettavasta. Tuli aikaiset ja kiireiset aamut. Koulut, päikyt, vasukeskustelut, harrastukset, vanhempainillat, palaverit, wilmaviestit ja kotiin unohtuneet jumppapussit. Ei tässä ole enää tullut tehtyä päiväretkiä museoihin tai metsäänkään. Ollaan vain suoritettu tätä arkea ja mitä nyt vähän sähläilty (siis minä!!) kaikenlaista.
Ensin peruutin autolla esikoisen polkupyörän sarvien päältä niin, että pyörä hajosi (tämä on kyllä jo niin pitkä tarina, että siitä lisää toisella kertaa). Sitten ilmoitin tokaluokkalaisen ekaluokan luokkakuvaukseen (lapsi kyllä kuvattiin oman luokkansa kanssa, mutta nettikuvapalveluun kilahti tilattavaksi ryhmäkuva täynnä vieraita, vuotta nuorempia tyyppejä), en kai ollut muistanut lapseni käyvän jo toista luokkaa, hmmm. Ja lopulta sain lohdutella päikkyläistä, kelle olin näppärästi varannut vapaapäivän juuri sille päivälle, kun muu päiväkoti juhli kovasti odotettuja juhlia (lopulta kyllä selvisi, että sählääjä en ollutkaan minä, vaan juhlien päivämäärä vain oli jäänyt puuttumaan kuukausitiedotteesta).
Aivan kuin joku yrittäisi huutaa mulle, että nainen, olet loman (tai edes vapaapäivän) tarpeessa!!
Me ollaan usein tehty kaikkea kivaa keskellä arkeakin, mutta nyt viime aikoina kaikki kiva meno on vain jotenkin unohtunut ja jäänyt. Harmi, sillä juuri ne kivat pienet irtiotot arjesta piristävät aivan hurjasti ja sen jälkeen tavallinen arkikin tuntuu paljon mukavammalle.
Ja juuri, kun tällaista piristystä eniten kaipasin, päästiin poikien kanssa viettämään aivan hurjan mukavaa iltaa Espoon Isoon Vasikkasaareen, jossa juhlittiin 75 vuotiasta Reimaa!
Niinpä pakkasin eilen autoon pojat ja repullisen lämpöisiä vaatteita ja hurautettiin 150 kilometrin päähän Nokkalan majakalle. Syötiin masut täyteen herkullista ruokaa ja kuultiin hauskoja tarinoita Reiman historiasta ja nykypäivästä. Tiesittekö, että Reiman ensimmäisiä innovaatioita lastenvaatteissa on ollut luukku haalarin takapuolen kohdalla, näin lapsen on ollut helppo käydä potalla, haha!
Tila oli somistettu hauskoin kuvaparein, joissa oli Reiman lastenvaatekuvia 70 luvulta ja tältä päivältä. Juuri niitä omista lapsuuskuvistani tuttuja ruskeita sävyjä, joihin mut on silloin 70 luvun lopulla pienenä vauvana puettu, hih.
Lapset pukivat päälleen Reimalta lahjaksi saamansa hienot Seiland-takit, joilla tarkenisi varmasti kirpeämmässäkin saaristosäässä ja sitten hypättiin vesibussin kyytiin, joka vei meidät Isoon Vasikkasaareen. Perillä meitä odotti hauska tehtävärata, johon kuului mukavia luontoaiheisia puuhia, kuten soutamista ja retkeilytaitojen opettelua. Molemmat pojat taisivat raapaista elämänsä ekaa kertaa tulitikkuja, kun lapset pääsivät sytyttämään nuotiota aivan itse ja paistamaan sitten vaahtokarkkeja.
Kun kaikki tehtävärastit oli suoritettu, käveltiin takaisin vesibussille ilta-auringon maalatessa taivaanrannan kirkkan keltaiseksi, oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi. Istuttiin höyryävät kaakaomukit käsissämme ja mietin, että onneksi me lähdettiin mukaan, vaikka välimatkaa onkin puolentoista tunnin verran.
Lasten mielestä oli tietenki jännää, että kotimatkalle lähdettiin samaan aikaa, kuin kotona mentäisiin jo nukkumaan. Eikä me kovin pitkälle päästykään, kun molemmat lapset simahtivat ja sain paahtaa pimeällä moottoritiellä tasaisen unituhinan tahtiin. Kotona sänkyyn kömpi yksi uninen koululainen jatkamaan uniaan, pienempi ei edes herännyt, kun kannoin hänet autosta omaan sänkyyn peiton alle.
Mun tulee harvoin käytyä missään kutsuvierastapahtumissa, kun matkaa Helsingin seudulle on sen 150 kilometriä, mutta onneksi tällä kertaa lähdettiin! Niin hienosti kaikki oli järjestetty ja tämä oli juuri sitä, mitä tähän arjen keskelle kaipasin.
Nyt muuten päätin, että yritän vaikka kerran viikossa ottaa aikaa itselleni, lapsille tai perheelle. Silloin unohdetaan puurokattilat ja wilmaviestit ja tehdään jotain superkivaa, josta saadaan uutta virtaa arkeen!
Kiitos Reima, PING Helsinki ja Visit Espoo, meillä oli hurjan hauska ilta!
Kirkkaat vai neutraalit värit? Neutraalit! Ja kaikenlaiset hempeät ja söpöt karkkivärit.
Kevät vai syksy? No justiin nyt tämä syksy tuntuu mukavalle. Ihanaa kerätä ympärilleen kaikkea pörröistä, lämpöistä ja tunnelmallista. Tiedän kyllä, että keskellä talvea alan jo odotella kevättä, mutta juuri nyt tämä syksy on ihanaa! Nyt, kun ei ole vielä sitä loska-aikaa, yyyh.
Minttu vai kaneli? Hmm… Värinä minttu, makuna kaneli! Vaikka oikeasti kyllä tykkään kummastakin niin värinä, kuin makunakin. Nyt muuten alkoi tehdä mieli riisipuuroa kanelilla!
Suunniteltu vai extempore? Aikaisemmin tehtiin ihan extempore kaikenlaista hauskaa, mutta nyt viime aikoina tämä on kyllä jäänyt harmillisen vähiin! On helpompaa suunnitella juttuja etukäteen, ja mennä sitten niiden suunnitelmien mukaan.
Leffa kotona vai teatterissa? Koskakohan viimeksi olen katsonut mitään leffaa? Katson yleensä sarjoja, mutta lasten kanssa tulee kyllä katsottua leffoja kotona ja käytyä elokuvateatterissa. Mieluummin kuitenkin elokuvateatterissa.
Uiminen vai rannalla makoilu? Hmmm… Sellainen rannalla makoilu kyllä kuulostaa kivalle, mutta oikeasti en ole yhtään rantaihmisiä! Mieluummin sitten se uiminen.
Espresso vai latte? Latte!
Halit vai pusut? Molemmat!
Tv-sarjat vai elokuvat? Sarjat! Nyt olen koukussa Isänmaan puolesta sarjaan, josta olikin aivan älyttömän monta kautta. Yleensä lannistun, jos huomaan että sarjassa on hirveän monta kautta, koska niiden katsominen kuulostaa niin kovalta urakalta, haha. Tällä kertaa aloin vain katsomaan sarjaa ja huomasin vasta myöhemmin, että kausia on hurjan monta. Toisaalta se on ihan kivaakin, sillä ei tarvitse heti olla etsimässä uutta sarjaa!
Yksin vai yhdessä työskentely? Olen työskennellyt niin monta vuotta yksin, etten varmasti muuta enää osaisi! Joskus kyllä mietin, että jokin työyhteisö olisi mukava, mutta on yksin työskentelyssäkin kyllä puolensa.
Pikaruoka vai kunnon ravintola? No tekisi mieli vastata, että kunnon ravintola, mutta aika pikaruokapainotteisesti tässä ollaan kyllä viime ajat menty. Lasten kanssa on vain niin helppo pyörähtää jossain pikaruokapaikassa tai lounasbuffetissa, että aivan superharvoin tulee mentyä esim. illalla ravintolaan syömään.
Puhelin vai netti? Netti! En edes käytä puhelinta juuri muuten, kuin netin kanssa! Teen paljon töitä puhelimellakin, mutta kaikkiin näihin tarvitsen puhelimessakin nettiä. Puheluita soitan tosi harvoin!
Kaupungin ydin, vai luonnonläheisyys? Luonto! Täytyisikin lähteä pitkästä aikaa metsäretkelle, ne on ihan parhaita! Telttaretkellekin olisi kiva joskus lähteä, vaikka en olekaan ihan varma uskaltaisinko nukkua teltassa yötä, hih. Toisaalta lomareissut tykkään tehdä vilkkaisiin kaupunkeihin!
Me vaihdettiin joitain viikkoja sitten olohuoneen järjestystä ja saatiin samalla aivan älyttömästi neliöitä sinne lisää. Tai siltä se ainakin tällä uudella järjestyksellä tuntuu. Ja kyllä niitä neliöitä ja tilaa taisi aivan oikeastikin tulla järjestystä vaihtamalla lisää, sillä meidän aikaisempi suurehko 2 x 3 metrinen matto jäi aivan liian pieneksi!
Olen etsiskellyt tähän tilaan uutta suurempaa mattoa, mutta tuota 2 x 3 m isompia mattoja on aika vähän tarjolla, tai sitten ne ovat aivan hirmuisen kalliita. Mutta sitten vihdoin tärppäsi! Juuri sopivan iso, aivan ihanan näköinen ja näin isoksi matoksi myös kohtuuhintainen 240 x 330 cm matto löytyi. Matto on Paris-ryijymatto* ja näitä mattoja on tämän valkoisen lisäksi myös beige ja tummanharmaa.
Vähän uhkarohkeasti tilasin meille näistä vaaleimman, ihan vain siksi, että se näytti niin ihanalle! Meillä ei ole enää (ainakaan tällä hetkellä) koiraa (mikä on kyllä hurjan surullista), joten siinä mielessä matto voisi pysyä puhtaana. Ei meillä kyllä koiratkaan mitenkään varsinaisesti ole mattoja sotkeneet, mutta toki pikkuisissa tassuissa ja masukarvojen mukana aina jotain likaa mattoihinkin kulkeutui. Meillä ei myöskään syödä olkkarissa mitään muuta, kuin leffaherkkuja silloin tällöin ja silloinkin lapset juovat pillimehunsa keittiön puolella.
Matto näytti tuotekuvissa kyllä tosi kivalle, mutta meinasin pökertyä, kun rullasin mattoa paikoilleen. Se on aivan käsittämättömän pehmoinen, pörröinen ja kaikin puolin ihanin matto, mitä meillä on koskaan ollut! Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään perinteinen nukkamatto, vaan tuo maton pinta muistuttaa enemmänkin lampaantaljaa, tai jotain muuta superpehmoista materiaalia.
Toki aina kaikki uusi tuntuu ihanalle, mutta tämä matto on vain aivan erityisen IHANA!
Matto on kuin pehmoista pumpulia varpaiden alla. Enkä ole todellakaan yksin näiden ajatusteni kanssa, vaan myös lapset ovat aivan ihastuneita tähän uuteen mattoon.
Kukaan ei ole juurikaan istuskellut sohvalla sen jälkeen, kun uusi matto levitettiin lattialle, vaan lapset ovat halunneet pötkötellä pehmoisen ja pörröisen maton päällä, kun ovat katselleet lastenohjelmia telkkarista. Vielä lukutaidoton kuopus rakastaa selailla kirjojaan ja katsella niiden kuvitusta, ja lapsi on nyt usein löytynyt olohuoneen uudelta matolta kirjoineen, sillä se taitaa olla nyt lempparipaikka kirjojen katseluunkin.
Tätä mattoa on useampaankin eri kokoa, mutta meillä tästä on nyt tosiaan se kaikkein suurin, 2,4 x 3,3 m kokoinen matto. Rakastan tuota maton vaaleaa väriä, vaikka näin jälkikäteen olen kyllä miettinyt, että olisiko beige ollut kuitenkin turvallisempi valinta lapsiperheeseen. Mutta toki maton saa pestyäkin, jos tahroja sattuu tulemaan!
Tykkäsin hirmuisesti myös olohuoneessa aikaisemmin olleesta Tanger-matosta, ja aion sen kyllä säilyttää edelleen (ehkä sille löytyy paikka meidän makuuhuoneesta!), mutta tällä hetkellä tuntuisi kyllä kurjalle vaihtaa tämä superiso matto pienempään. Varsinkin näin syksyllä ja talvea kohti mennessä tuntuu ihanalle, kun lähes koko olohuoneen lattian peittää lämpöinen, pörröinen ja pumpulinpehmeä matto.
