Välillä on kiva tehdä asioita ihan hetken mielijohteesta, ilman etukäteen tehtyjä suunnitelmia, ja ehdottaa vaikka aamupalapöydässä, että mitäs jos me lähdettäisiin tänään huvipuistoon?

Arvatkaapas, millaisen vastaanoton mun eilinen ehdotus sai aikaan? ”Jooooo!!!”, kuului kuorossa, ja niin me hurautettiinkin jo kolmatta kertaa tänä kesänä Särkänniemeen, heti kun aamupäivän työhommelit saatiin alta pois.

Koska satumainen Koiramäki aukeaa jo yhdeltätoista, ollaan me yleensä suunnattu ensin sinne, ja huvipuiston porttien auetessa puoliltapäivin, ollaan sitten siirrytty huvipuiston puolelle. Tällä kertaa me kuitenkin tähdättiin tuohon kahteentoista, ja aloitettiin päivän humputtelut sieltä huvipuiston puolelta. Itse hupihan alkoi tosin jo porttien ulkopuolella, kun bongattiin alueen eka Pokestoppi, haha!

Pikkuinen Viljamikin jo muisti mistä Särkänniemessä oikein on kyse, ja innosta täristen tönötti Possujunan jonossa, ja pussaili mua ihan koko ajan, mitä siinä jonossa seistiin. En kestä, miten innoissaan toinen oli, hih.

Veikko puolestaan halusi Angry Birds puistoon kiipeilemään, ja samalla myös muutamiin laitteisiin, joita siitä läheltä löytyi. Olin luvannut myös, että voidaan hetkisen ajan pelata Särkänniemessä Pokemon Go peliä, ja puolen tunnin ajan bongailtiin Pokestoppeja ja keräiltiin Pokemoneja, joita alueella tuntui aivan kuhisevan. Taidettiinkin saada muutama taskuhirviö, joita ei meillä päin olekaan näkynyt, haha.

Käytiin myöhemmin päivällä Koiramäen puolella sympaattisessa Kahvila von Guggelböössä lohikeitolla ja jäätiin hetkeksi katselemaan Koiramäen maatilan suloisia eläimiä, leikkimään mummolaan ja seuraamaan vielä Tassuteatterin hauskaa esitystä.

Palattiin myöhemmin vielä huvipuiston puolelle kuluttamaan viimeisetkin voimat, kunnes lähdettiin rättiväsyneinä kotia kohti.

Mun mielestä on aika hassua, miten tuo Pokemon-peli on jakanut koko kansan kahtia, hih. Toinen puoli kulkee nenä kiinni mobiililaitteessa taskuhirviöitä metsästäen, ja se toinen puoli silmiään pyöritellen tuhahtelee, miten hölmöä touhua.

Mä en ollut alkuksi kiinnostunut koko pelistä, enhän muutenkaan tapaa pelata mobiilipelejä, mutta kun kuulin, että ihan meidän kodin lähellä on Pokesali ja Pokestoppi, en malttanut olla ottamatta selvää, että mistä oikein on kyse.

Ideanahan tuossa pelissä on kerätä erilaisia Pokemoneja, joita voi tulla vastaan melkein missä vaan. Peli perustuu Googlen karttojen, gps-paikannuksen ja kännykän kameran hyödyntämiseen. Kun peliä pelatessa vastaan tulee Pokemon, näkyy tuo otus kamerankymässä, aivan kuin olio olisi ”oikeasti” siinä kännykän takana.
Pokemonit napataan kiinni Pokepalloilla, joita puolestaan saa Pokestopeilta. Peliä ei voi siis pelta kotisohvalta käsin, vaan ihan oikeasti on lähdettävä liikkeelle. Mitä ahkerammin tuolla ulkona liikuskelee, sen enemmän saa Pokemoneja kiinni. Stopeilta saa myös munia, jotka kuoriutuvat, kun on kävellyt tietyn matkan (2, 5 tai 10km). Niin ja jos tätä peliä ihan oikeasti pelaa, niin taskuhirviöitä myös koulutetaan, ja niillä käydään taisteluita Pokesaleilla, joita myös löytyy ulkoa tietyiltä paikoilta jne.

Meille taitaa riittää ihan tuo Pokemonien keräily, eikä taideta tähän peliin sen kummemmin uppoutua, mutta mun mielestä tämäkin on ihan hauskaa ajanvietettä, mitä voi lastenkin kanssa yhdessä tehdä. Siis kaiken muun tekemisen ohessa.

Ps. Pokemonien etsijöille tuolla Särkänniemessä on kyllä hyvät apajat, hih!

Joko teillä kerätään taskuhirviöitä?