ALKUKESÄN LEMPIJÄLKKÄRI

Me saatiin eilen iltapäivällä nostaa patja sairaalan lastenosaston lattialta takaisin kaappiin, pakata muutaman päivän aikana hiljalleen kotoa raahatut tavarat laukkuihin ja hurautettiin kotiin. Ihan parasta! 

Ja parasta oli myös nukkua omassa sängyssä, tietenkin oma pieni toipilas kainalossa tuhisten. Ilman, että kahden tunnin välein herätettiin lääkkeenottoon. Paitsi taisin kyllä ainakin viisi kertaa yön aikana käydä komentamassa talon toisella puolella haukkuvaa koiraa… Meillä tapaa tytöt (koirat) nukkua talon toisella puolella omassa huoneessaan, ja vanhimman oikeudella meidän neljätoistavuotias papparainen on nukkunut aina meidän makuuhuoneessa. Nyt kuitenkin jatkossa, vaikka allergista astmaa ei edes epäillä, saa Topi nukkua tyttöjen huoneessa, ihan varmuuden vuoksi. Toivotaan, että vanha koirakin oppii uusia temppuja, ja uni alkaa maistumaan uudessa huoneessa.

En tiedä, onko teillä muilla tätä samaa ongelmaa, että päivät vaan jotenkin hujahtavat jonnekin? Musta tuntuu, että aika menee ihan hullua vauhtia, enkä ehdi tehdä puoliakaan mitä pitäisi. Mutta jos jotain, niin ainakin herkutella olen ehtinyt, vaan minkäs teet jos kasvimaa puskee raparperinvartta ennätysvauhtia!

Yksi mun lempparijälkkäreistä on uunikuuma raparperihyve vaniljajätskillä. 

Kuten kuvista näkyy, ei ehkä mikään kaunein jälkkäri, mutta sitäkin herkullisempaa. 

Ohje on varmasti suurimmalle osalle tuttu omenahyveenä, eli tämä tehdään samoin, mutta omppujen tilalle pilkotaan vain raparperia.

Raparperihyve

noin 5 iiisoa raparperinvartta, tai useampi pieni

75g margariinia

1dl sokeria

2dl kaurahiutaleita

vaniljajätskiä

Kuori ja pilko raparperit, laita ne voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vähän sokeria ja laita uuniin 200 asteeseen. Sulata margariini kattilassa, lisää sokeri ja kaurahiutaleet ja sekoita keskenään. Laita seos raparperien päälle ja jatka paistamista uunissa niin pitkään, että raparperit ovat pehmenneet (ehkä puolisen tuntia) Jos raparperit ovat vielä kovia, mutta kauraseos alkaa tummua liikaa, niin peitä astia foliolla.

Tarjoile kuumana kylmän vaniljajätskin kanssa, ja ei muuta kuin luskoimaan herkku parempiin suihin!

Loppuun vielä alevinkki, Elloksella on meneillään Summer sale, ja tuotteita on jopa -60% alennuksella. Itse meinaan tsekata ainakin lasten, naisten ja kodin osastot, onkos teillä jotain mielessä mitä haluaisitte löytää?

Maistuukos hyve mieluummin raparperilla ja perinteisemmin omenoilla?


Sis. mainoslinkin

KOTIIN

Neljäs yö takana Sairaalassa lastenosaston lattialla patjamajoituksella, kovin tutuksi tulleiden seinien sisällä. Enpä olisi arvannut tiistaina aamupäivällä, kun lähdettiin rohisevan vauvan kanssa käväisemään päivystyksessä, että reissusta tulee näin pitkä. Eilen oli kotiinlähtö jo aika hilkulla, joten toiveikkaana odottelen tämän aamun lääkärinkierrosta.

Kieltämättä, kaipaan jo vähän aika paljon:

  • Omaa sänkyä. Tai ihan vaan sitä, että saisi nukkua sängyssä.
  • Omaa peittoa ja tyynyä. Tai ihan mitä tahansa paksua peittoa.
  • Omaa jääkaappia ja sitä, että sinne voi kävellä koska tahansa.
  • Ulkoilua. 
  • Sitä kotona olevaa osaa perheestä.
Vaikka puolensahan täällä olossakin on:

  • Ei tarvitse itse kokata, ei edes omaa voileipäänsä. Kunhan vaan kävelee sairaalan kahvioon. Myös kahvia löytyy jatkuvasti valmiiksi keitettynä. Sieltä samasta kahviosta. 

Ja ettei nyt kenelläkään tullut tästä väärää kuvaa, niin oikeasti täällä sairaalassa on asiat ihan mallillaan. Henkilökunta on ollut tosi mukavaa, vauvalle on tuotu leluja leikittäväksi, leikkitäti on käynyt pitämässä seuraa ja sairaalaklovnitkin ovat käyneet viihdyttämässä vauvaa saippuakuplineen. Isoveljelle on löytynyt vierailujen ajaksi pinkka dvd-elokuvia ja aina on joku ehtinyt pitämään seuraa vauvalle sillä välin, kun olen kipaissut sairaalaan kahvioon evästä hakemaan.

Toiveikkaana kuitenkin odotellaan, että vauva olisi jo terve ja me päästäisiin jatkamaan viikonlopun viettoa omaan kotiin.

Aurinkoista viikonloppua!

LUMOAVAT UUTISET!

Lumoblogit

Heippa pitkästä aikaa! (Miten tämmöinen parin päivän blogihiljaisuus tuntuukin aina ihan ikuisuudelta!) 

Arvatkaa, olenko malttamattomana odotellut, että pääsen kertomaan teille kevään kutkuttavimman uutisen. Varmasti moni teistä onkin jo kuullut uudesta Lumoblogit-blogiyhteisöstä? Tätä bloggaajien itsensä luomaa yhteisöä on alettu kasaamaan alkuvuodesta, ja pienten kiusoittelevien vihjailujen jälkeen vihdoin vappuna paljastettiin mistä on kysymys, ja keitä tähän uuteen yhteisöön kuuluu. Tuolloin hyppäsin itse kelkkaan mukaan, ja olen kuukauden päivät hääräillyt muiden superihanien bloggaajien kanssa taustajoukoissa, kunnes vihdoin tällä viikolla sain hypätä blogeineni esiin.

Mielelläni ja sormet näppikselle syyhyten olisin näistä uutisista kertonut jo pari päivää sitten ihan tuoreeltaan, mutta samana aamuna jouduin lähtemään vauvan kanssa lääkäriin, ja tällä samalla reissulla me ollaan edelleenkin. Pikkuinen onneksi voi ihan hyvin, on oma iloinen ja aurinkoinen itsensä, mutta hengityksen vinkunan vuoksi me vietetään ainakin vielä yksi yö hyvässä hoidossa lastenosastolla.

Mutta tähän väliin nyt jee, jippii, hurraa ja muuta hehkutusta, olen ihan tosi iloinen ja innoissani kun saan olla mukana Lumoblogeissa! Tutustukaa ihmeessä Lumoblogien omiin sivuihin, sitä kautta voitte seurata kaikkia Lumobloggaajia. Meillä on myös omat yhteiset Facebook-sivut, ja Lumot löydät myös Instagramista.

Huomasittekos muuten, että Karkkipurkki sai uuden, muiden Lumoblogien kanssa yhtenäisen ulkoasun? Mitäs tykkäätte tästä?

Keitä me ollaan?

Ehkä osa lukijoista päätyy tänne nyt ihan ekaa kertaa Lumoblogien kautta, joten ajattelin vähän esittäytyä, keitä me ollaan ja mistä Karkkipurkissa kirjoitellaan.

Eli heipä hei, olen Annika, 30+, kahden pienen pojan äiti. Veikko on kolme ja puolivuotias, vauva, joka myös Viljami-nimellä täällä blogissa kulkee, on pian kahdeksan kuukauden ikäinen. Meidän perheeseen kuuluu myös lasten isä, eli aviomieheni, sekä neljä pientä valkoista terrieriä, jotka myös satunnaisesti saattavat blogissa vilahtaa.

Olen superoptimisti, yksi mottoni voisi olla: elämän kuuluu olla hauskaa! 

Meillä eletään tietenkin ihan tavallista lapsiperheen arkea, tavallisine känkkäränkkäpäivineen (niin lasten kuin aikuisten osalta), kärsitään kroonisesta univelasta ja ajoittain sotkuisesta kodista. Tänne blogin puolelle tykkään kuitenkin taltioida niitä kauniita hetkiä meidän arjesta, kuvaan kotia mieluiten silloin kun se on siisti ja kirjoittelen keveistä ja positiivisista aiheista. Ihan tavallista ja oikeaa arkeahan sekin on, mutta mielelläni ainakin itse muistelen jälkikäteen juuri niitä mukavia hetkiä ja parhaita paloja arjesta.

Uskon myös, että monelta löytyy ne tiskivuoret omastakin takaa, ja kiireisen lapsiperhearjen keskellä on kivempi rentoutua kauniiden kuvien ja positiivisten juttujen äärellä.

Jos blogini pitäisi johonkin kategorioida, niin aiheena ovat useimmiten lastenvaatteet ja perhe-elämä, perhelifestyle ehkä olisi osuvin lokero blogilleni. Pyrin kirjoittamaan blogia hyväntuulisesti, pilke silmäkulmassa.

Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdytte meidän seurassa!

Kuvituksena meidän juhla-asut viime viikonloppuisista valmistujaisjuhlista.

Mekko Vero Moda // Kengät Crocs*

Veikko: Housut Pomp de Lux // paita Hilfiger // Kengät Ralph Lauren*

Viljami: Housut Pomp de Lux //  paita Hilfiger // Kengät Ralph Lauren*

Arvasiko joku, että meidät löytää pian Lumoblogeista, tai löysikö joku tänne nyt ekaa kertaa Lumoblogien kautta?


Aurinkoista päivää kaikille!


*Saatu bloginäkyvyyteen