Monen muun tavoin olen odottanut jo aika malttamattomana tätä kesää. On IHANAA, kun kesäiset ulkokohteet on auki ja vihdoin on paljon erilaisia paikkoja joihin voi mennä viettämään vapaa-aikaa.
Tästä ilosta päätettiin heti ottaa kaikki irti ja aloitettiin kesäiset humputtelut hurauttamalla Reippiin. Tässä vuosien varrella ollaan koluttu kaikki lähiseudun maatilamatkailukohteet, osa useampaankin kertaan, mutta Reipissä ei oltu käyty koskaan aikaisemmin. Olipa mukavaa löytää näin läheltä jokin meille aivan uusi kohde!
Reippi on ilmeisesti aikaisemmin toiminut niin, että kotieläinpihalle on ollut vapaa pääsy ja ylläpito on katettu kahvilan tuotolla. Näin korona-aikaan tämä ei ole kuitenkaan enää mahdollista, vaan nyt Reipin tilalle voi varata maksullisen yksityisvierailun. Viikonloppuna vierailu maksaa 50 euroa/ tunti ja tämä kattaa max viiden hengen vierailun ja seuraavista vierailijoista veloitetaan 10 euroa/ henkilö. Meitä oli kaksi aikuista ja neljä lasta, joten meidän tunnin yksityisvierailu Reippiin maksoi 60 euroa. Tosin paikalle päästyämme kuulimme, että paikalla on muitakin perheitä, joten aivan yksityisvierailusta ei ollutkaan kyse. Kovin montaa muuta seuruetta ei tilalla kuitenkaan ollut, joten aika rauhassa saatiin kulkea, eikä oikeastaan missään kohtaa jouduttu odottelemaan omaa vuoroamme mihinkään. Sisäänpääsyyn sisältyi myös talutusratsastuskierros lapsille ja tämä oli lasten mielestä aivan superhauskaa!
Malttamattomina hoidettiin ratsastukset heti alkuun alta pois ja sen jälkeen lähdettiin tutustumaan Reipin tilan muihin eläimiin. Suloiselle Nonparelli-possulle sai jokainen nakata leipäpalan ja sen jälkeen ihmeteltiin vieressä olevia kanoja. Yksi parhaimmista jutuista oli kuitenkin edessä, lampaiden tervehtiminen lammashaassa. Aika harvassa paikassa saa mennä eläinten aitauksiin sisälle ja olikin aivan erityisen mukavaa, kun lampaiden luo sai ihan oikeasti mennä. Jopa koululainen tuumasi, että täällä voisi olla vaikka kuinka kauan!
Lammashaasta lähdettiin hassun kuuloista ääntä kohden ja tavattiin veikeän näköinen pitkäkarvainen aasi.
Kohta oltiinkin keräämässä voikukanlehtiä pupuille, niitäkin sai mennä syöttämään pupuaitauksen sisälle. Pupuaitauksessa hurahtikin meidän loppuaika ja tunti Reipin tilalle kului kyllä hurjan nopeasti. Silti tuo tunti oli meille juuri sopiva aika. Ehdittiin siinä ajassa tavata kaikki tilan eläimet ja osaa käytiin katsomassa toiseenkin kertaan.
Reipin tila onkin nykyisellä paikalla aivan viimeisiä viikkoja, sillä tämän kuun jälkeen tilan eläimet siirtyvät muutaman kilometrin päähän Sankilan kartanolle. Nyt tuleville viikoille meillä on jo muita suunnitelmia, mutta ehkäpä loppukesästä voisi käydä katsomassa myös tuon uuden paikan.
Tänään hurautettiin meidän aamupäivän Reippi-vierailun jälkeen Ratinaan hampurilaisille ja lasten ostoksille (itsehän olen käynyt Ratinassa tällä viikolla jo kaksi kertaa aikaisemminkin, ensin omilla asioillani, sitten lapsille kesävaatteita ostamassa, heh). Osa halusi lelukauppaan, yksi kirjakauppaan ja yksi K-kauppaan mobiililahjakorttiostoksille. Miten ihanan erilaista ja samaan aikaan niin tavallista puuhaa. Aivan kuten joskus ennenkin. Aika kiva sunnuntaipäivä!
Kuka muu ehti jo odotella näitä kuumia kevätpäiviä? Tämä kevät on ollut tähän mennessä muutamaa lämpöistä päivää lukuun ottamatta todella kylmä ja ainakin mä oon aika malttamattomana odotellut vähän lämpöisempiä kelejä. Ja nyt kun mittari vihdoin kapusi hellelukemiin, en ollutkaan kovin hyvin valmistautunut! Mutta ihanaa tää on silti!
Nyt siis täytyisi kaivaa vaatekaapista kesäisempiä vaatteita esiin ja muutenkin katsoa kaikki kesäkamppeet kasaan. Onko kesähattu, sandaalit, aurinkorasvaa (sitä ei ainakaan ole!), mekkoja (no on, mutta ehkä sinne joku uusikin mahtuisi), kesähousuja ja muuta tärkeää kesäkampetta. Siis mulle itselle. Lapsillehan olen tietenkin (melkein) kaiken ennakoinut, sen aurinkorasvankin, heh.
Just nyt ihastuttaa tämän kevään ja kesän uutuuksista kukkakuosit, laventelin sävy, väljät farkut (check!) ja rimpsuhelmat. Ainakin JOTAIN kukallista haluan ja tuohon alle keräsinkin muutaman mun mielestä ihanan jutun.
Keräilin tuohon ylle muutamia omia lemppareitani Elloksen valikoimasta. Ihania kukkakuoseja, mukavan ja rennon näköisiä mekkoja, käytännölliset sandaalit (tällaiset varsinkin tarvitsen!) ja suloisen aurinkolipan. Oi ihana kesä, sinua on odotettu! Kaikki tuotteet löydät Ellokselta.
Sellaisia kivoja kesäjuttuja tällä kertaa. Löytyikö näistä jotain suosikkia?
Iltasatuhetki on lapsille aina ihana, mutta aivan erityisen ihana siitä tulee, jos satu piirretään samalla lapsen selkään!
Nappasin kirjaston lainausautomaatin viereen tuodusta kärrystä joitain viikkoja sitten Hattaratuuli, piirretään satuja iholle – kirjan, eikä meillä sen jälkeen olla iltaisin muuta tehtykään kuin piirretty satuja lasten selkiin. Jotain maagista siinä kai on. Maata masullaan hipihiljaa ja kuunnella samaan aikaan lumoavaa tarinaa ja tunnustella miten sormet naputtavat, silittävät ja tekevät kiemuroita selkään. Yhdessä sadussa hipaistaan lapsen korvanlehteäkin ja se on ollut aivan erityisen mukavaa lasten mielestä.
Nora Lehtinen ja Jenni Skyttä-Forssell: Hattaratuuli, piirretään satuja iholle
Hattaratuuli* on kirja, josta löytyy mukavan lyhyitä, yhden tai kahden sivun mittaisia runomuotoon kirjoitettuja tarinoita. Tarinoissa muun muassa seikkaillaan taikametsässä, osallistutaan keijujen siivouspäivään ja lennetään avaruudessa. Kirjan sivuilta löytyy kaunis kuvitus ja jokaisen tarinan vieressä on myös ohje miten satu piirretään lapsen iholle.
Satuja luetaan rauhalliseen tahtiin ja samaan aikaan piirretään kädellä ohjeen mukaan satua lapsen selkään.
Ohjeet ovat helppoja. Välillä kättä pyöritellään iholla, naputellaan, juostaan sormilla tai silitellään. Välillä ohjeena on piirtää pilvi, numeroita tai vaikka puolikuu. Ja toki samaan aikaan voi piirtää satua vaikka oman mielikuvituksensa mukaan.
Meillä lapset ihastuivat tähän kirjaan ensikuulemalla (ja -piirtämällä). Lapset hurmaantuivat selkään piirrettävistä saduista niin, että aluksi myös esikoinen, joka harvoin tulee kuuntelemaan yhteistä iltasatua, oli myös jonottamassa omaa vuoroaan. Useimmiten kuitenkin esikoinen on kiirehtinyt iltapalalta oman kirjansa kanssa sänkyyn ja satuja on piirretty kolmen lapsen selkiin. Jokaiselle omalla vuorollaan.
Toisinaan silloin, kun olen lukenut ja piirtänyt satua jonkun lapsen selkään, on joku muu lapsista halunnut piirtää samaa satua samaan aikaan mun selkään. Ja ymmärrän kyllä miksi lapset niin kovasti ovat pitäneet tästä kirjasta. Onhan sellainen selkään piirtely mukavan tuntuista ja kiva yhteinen hetki. Kirjan tarinat myös ovat hurmaavia ja kaunista ja värikästä kuvitusta on mukava samalla seurata.
”Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Vinksin vonksin vinks, siilin piikit sekoittaa. Mutta tuulisella säällä, saa herkutella täällä! Taikametsässä satutuuli puhaltaa. Etpä uskokaan, joka paikkaan tuulee hattaraa.”
Meidän on nyt aika palauttaa Hattaratuuli kirjastoon ja seuraavalla satumatkalaiselle, sillä tästä kirjasta oli varaus, eikä laina-aikaa silloin voi tietenkään jatkaa. Toisaalta, mä kyllä kovin mielellän luen välillä jotain muuta, sillä tätä on todellakin luettu ihan jokainen ilta sen jälkeen, kun kirja ensimmäisen kerran meillä avattiin, heh. Taidan kyllä silti ostaa tämän kirjan meille omaksi, niin voidaan jatkossakin piirtää satuja iholle. Ainakin silloin tällöin.
”Katso tarkkaan vedenpintaa. Mitä siellä näet? Maailman suurin aarre sieltä kurkistaa: Sinä, pikku satumatkalainen.”
