RAKASTAN banaanilättyjä! En vaan jaksa tehdä niitä juuri koskaan, sillä niiden paistaminen on ehkä maailman ärsyttävintä. En tiedä miten muut onnistuvat, mutta mun banaanilätyt eivät suostu irtoamaan pannusta, niiden kääntäminen on lähes mahdotonta ja lopputuloksena on usein kasa epämääräistä (mutta onneksi edes hyvän makuista!) mössöä. Saatan saada muutaman ihan kelvollisen näköisenkin banaanilätyn aikaan, mutta suurin osa ei edes etäisesti muistuta mitään lätyksi tunnistettavaa. Lisäksi niiden paistamiseen kuluu aivan älyttömästi aikaa ja keittiössä leijailee sankka kärähtäneen rasvan käry vielä seuraavana päivänäkin.
MUTTA. Tähän olen keksinyt onneksi (ja vähän vahingossa) aivan loistavan ratkaisun! Tämä ruoka ei ole todellakaan kovin kuvauksellinen, vaan aika ankean näköinen lättynen. Mutta ei anneta sen nyt haitata tätä nerokasta keksintöä.
Kerran banaanilättyjä aikani paistettuani turhauduin koko hommaan ja nakkasin lopun taikinan uunivuokaan ja uuniin. Ja ta-daa, sain uunista ulos MAAILMAN HELPOIMMAN banaanipannarin! Sen jälkeen en ole enää menettänyt hermojani banaanilättypannun ja hellan edessä, sillä uunivuoassa paistamalla pääsee tässä hommassa paljon helpommalla.
Lopputuloksena on NIIN ruman näköinen, mutta lähes yhtä ihanan makuinen lättynen kuin banaanilätytkin. Toki tästä jää nyt se ihana kärähtäneen rasvan maku puuttumaan, mutta ah miten helppoa tämä on.
Jos jollekin ei ole banaanilättyjen idea tuttu, niin kyseessä on kahden aineksen sokeriton ja viljaton herkku, johon saa kätevästi käytettyä sellaiset tummuneet banaanit, jotka eivät oikein sellaisenaan enää kenellekään maistu.
Banaanipannari
- 4-5 kananmunaa
- noin 3 banaania
Soseuta ainekset kulhossa. Kaada seos voidellulle uunivuoalle (käytin tässä piirakkavuokaa). Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Määrät ei ole tässä niin justiinsa, vaan lopputulos on varmasti ihan yhtä hyvä, vaikka seoksessa olisikin suhteessa vähän enemmän kananmunia tai banaaneita.
Banaanipannari on mun mielestä hyvää ihan sellaisenaankin, mutta tällä kertaa kuorrutin sen muutamalla marjalla, koska muuten tuo vaatimattoman näköinen pannarin pala olisi ollut näissä kuvissa todella RUMAN näköinen. Ja maistuihan se tietenkin marjojen kanssa vielä tavallistakin paremmalle!
Tää on siitä kiva herkku, että tätä voi syödä hyvällä omalla tunnolla aivan koska vain, vaikka aamupalaksi, sillä tässä ei todellakaan ole mitään muuta kuin banaania ja kananmunia. Banaani itsessään (varsinkin ne tummuneet) on sen verran makeaa, että pannari maistuu ihanan makealle jälkkärille, vaikka siinä ei ole ripaustakaan sokeria.
Että tällaisella terveysherkulla tähän viikonloppuun. Mukavaa perjantaita!
Kivaa viikonloppua!
