Rakastan joulun odotusta ja oleellisena osana tähän kuuluu myös joulukalenterit. Vaikka en yleensä olekaan mikään superaskartelija, on joulukalentereiden tekeminen mun mielestä aivan älyttömän kivaa puuhaa.
Mun mielestä parhaita itse tehtyjä kalentereita on sellaiset, joista ei tule mitään turhaa tilpehööriä ja joiden hinta pysyy kohtuullisena. Näihin itse tehtyihin kalentereihinkin kun saa helposti uppoamaan ison läjän euroja, jos jokaiseen 24 luukkuun laittaa vaikka parinkin euron yllärin.
Kerran tein esikoiselle sellaisen kalenterin, jonka jokaisesta luukusta tuli yksi Pokemon-kortti. Tämä oli mun mielestä tosi hauska, sillä kortin sai sujauttaa aina suoraan keräilykansioon, eikä mitään turhaa roinaa kertynyt pöydille. Hintakin jäi suurinta osaa kaupan valmiita tavarakalentereita edullisemmaksi. Lapsi myös itse piti kalenterista aivan hurjan paljon ja toivoi samanlaista kalenteria viime vuonnakin! Samaa ideaahan voi toki soveltaa ihan kaikenlaisilla keräilykorteilla.
Jonain vuonna lapset saivat ensimmäisestä luukusta tarrakirjat ja sen jälkeen luukuista tuli tarra tai pari, jotka sai liimata niihin kirjoihin.
Toki sellaiset lelukalenteritkin on varmasti lasten mielestä kivoja, mutta 24 satunnaisen pienen leluyllärin sijaan laittaisin kalenterin luukkuihin esimerkiksi pienen legopaketin osia siinä järjestyksessä kuin ne ovat legopaketin ohjeessakin. Näin joulukuun edetessä legorakennelma valmistuisi, kunnes olisi jouluaattona valmis.
Isommat lapset saattaisivat ihastua kalenteriin, jonka jokaisesta luukusta tulee raha-arpa. Sellaisen tein mulle ja miehelle yhteiseksi viime vuonna!
Ja sitten meillä on ollut koko perheen yhteisiä puuhakalentereita, nekin on mun mielestä tosi ihania! Näissä voi olla esimerkiksi piparin paistoa, piparkakkutalon leipomista, joulumarkkinoilla käyntiä ja mitä ikinä nyt keksiikään. Kannattaa vaan muistaa laittaa mukaan sellaisia helppojakin puuhia, kuten vaikka leffailtaa ja joululaulujen kuuntelua, sillä jos joka päivälle suunnittelee jotain leipomista tai menoa, voi tahti alkaa jossain vaiheessa vähän hengästyttämään (tästäkin on kokemusta, hah!).
Marraskuu alkaa olla jo sen verran pitkällä, että ehkä olisi jo aika alkaa miettimään tämän joulun kalentereita. Esikoinen kyllä toivoi TAAS sellaista pokemonkorttikalenteria (se on siis todellakin ollut suosittu, heh!), mutta ainakin jokin uudenlainen koko perheen yhteinen joulukalenteri voisi olla hauska. Hmmm… katsotaan millainen kalenteri saadaan tälle joululle aikaan!
Taas olisi vuorossa viikonlopun lastenkirjavinkkiä ja tällä kertaa vinkkaan vähän erilaisesta kirjasta. Tämä Helgan ja Helmerin viikonloppuveli -kirja onkin aika osuva juuri meidän perheen lapsille, mutta sopii toki luettavaksi kaikenlaisille muillekin perheille. Jokaisesta myydystä kirjasta myös lahjoitetaan 7 euroa sijaisperhetoiminnan tukemiseksi. *kirja saatu kustantajalta
Terhi Kangas & Anna Aalto: Helgan ja Helmerin viikonloppuveli
Helga ja Helmeri kuulevat, että he saavat veljen. Helga on innoissaan, heille tulee vauva! Mutta kyse ei olekaan vauvasta, vaan Helmerin ikäisestä pojasta. Vanhemmat kertovat, että Myrsky-niminen poika tulee heille yhdeksi viikonlopuksi joka kuukausi. Lapset saavat viikonloppuveljen.
Vanhemmat kertovat, että kaikki lapset eivät voi asua omien vanhempiensa luona, vaan jotkut lapset asuvat sijaisperheissä. Sijaisperheetkin tarvitsevat vapaata ja silloin sijaisperheessä asuvat lapset pääsevät lomaperheeseen.
Helgaa suututtaa. Helmerikin osaa olla rasittava, eikä hän halua toista samanlaista. Helmeri puolestaan on innoissaan ja suunnittelee jo yhteisiä leikkejä Myrskyn kanssa.
Kun Myrsky sitten saapuu Lehmusvirran perheeseen, saa Myrsky Helgan mielestä epäreilua erikoiskohtelua. Lopulta Helga kuitenkin oivaltaa asiota, jotka auttavat hyväksymään Myrskyn osaksi perhettä.
Meidän perhe on toiminut jo usean vuoden ajan päivystävänä sijaisperheenä, eli meidän perheeseen voidaan sijoittaa kiireellisesti tilapäisesti kotia tarvitsevia lapsia. Meidän perheessä onkin näiden vuosien aikana asunut meidän omien poikien lisäksi kymmenen muutakin lasta, aina viikosta reiluun vuoteen. Ja aivan kuten kirjassa Helgalla ja Helmerillä on viikonloppuveli, on meidänkin lapsilla viikonloppusisko, joka on ollut meidän elämässä jo monen vuoden ajan.
Se, että perheeseen tulee asumaan muita lapsia ei ole aina helppoa ja mutkatonta ja kirjassa käydäänkin hyvin läpi niitä tunteita ja ajatuksia, joita perheen omat lapset saattavat käydä läpi.
Myrskyn kaltaisia lapsia, jotka eivät voi asua omassa kodissaan on paljon. Vuonna 2018 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 18 544 lasta ja nuorta. Huostaan otettuja heistä oli 10 861. Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista vain alle puolet oli saanut sijaisperheen.*
Sijaisperheistä ja tukiperheistä onkin jatkuvasti aivan hurja pula. Ymmärrän hyvin, että sijaisperheeksi ryhtyminen ei monestakaan syystä ole kaikille sopiva vaihtoehto, mutta saan tosi paljon aiheeseen liittyviä viestejä ja tiedän, että hurjan monella olisi kiinnostusta lähteä mukaan johonkin vastaavaan toimintaan. Tukiperhetoiminta onkin loistava vaihtoehto, sillä se ei sido niin paljon kuin sijaisperheenä olo. Lapsi käy yleensä tukiperheessä yhden viikonlopun kerran kuussa ja tuolloin puuhaillaan yhdessä aivan tavallisia juttuja. Näistä asioista saa lisätietoa oman kunnan sosiaalityöntekijöitä, joten kannattaa olla heihin yhteydessä, jos tällainen toiminta kiinnostaa.
Mulla oli vuosien ajan aivan supersimppelit ihonhoitorutiinit ja suurinpiirtein kaksi tuotetta, joita käytin. Puhdistusaine ja kosteusvoide. Mulla ei ole koskaan ollut mitään suurempia iho-ongelmia, mutta talvisin mun ihoa kiristeli ja ympäri vuoden otsassa oli sellaista ihan pikkuista ihon kuivuudesta johtuvaa näppylää. Olin kyllä kokeillut monenlaisia kosteusvoiteita, mutta tuhdimmatkaan voiteet eivät tuntuneet kosteuttavan ihoani tarpeeksi.
Mutta sitten löysin seerumit!
Seerumi on kosteusvoiteen alle laitettava aine, jonka tarkoitus on nimenomaan kosteuttaa kasvojen ihoa ja seerumin päälle laitettavan kosteusvoiteen tehtävä onkin lukita tuo seerumin tuoma kosteus iholle. Yleensä uusien ihonhoitotuotteiden vaikutukset huomaa vasta muutaman viikon käytön jälkeen, mutta mä huomasin jo viikon päästä aivan älyttömän selkeän eron kasvoillani. Ihon pintakuivuus oli hävinnyt ja myös ne otsalla AINA olleet pikkuiset näppylät olivat poissa!
Innostuin ihonhoidosta aivan uudella tavalla, mutta koska en ole itse mikään kosmetiikan asiantuntija, tuntui haastavalle löytää juuri ne omalle iholle sopivimmat tuotteet.
Mutta sitten löysin Skincityn, kotimaisen verkkokaupan, jonka sivuilla voi tehdä ilmaisen ihotestin, jonka perusteella Skincityn kosmetologit suunnittelevat henkilökohtaisen ihon tarpeita vastaavan ihonhoitorutiinin tuotteineen. Loistavaa!
Mä tein tuon testin viime talvena ja sain sen perusteella juuri omalle iholleni sopivimmat tuotteet. Tuo ihotestihän ei velvoita mihinkään, eli sen voi tehdä vaikka ei lopulta ostaisikaan niitä omalle iholle suositeltuja tuotteita. Mulle suositeltiin korealaisen Klairs merkin tuotteita, joista suurin osa onkin jäänyt mulle pysyvään käyttöön ja joista osasta en suostuisi luopumaan enää ollenkaan!
Olin käyttänyt kasvovettä edellisen kerran joskus sata vuotta sitten teininä, jolloin kasvovettä käytettiin viimeistelemään ihonpuhdistus pyyhkimällä kasvot kasvovedellä kosteutetulla vanulapulla. Tämän Supple preparation facial toner -kasvoveden tarkoitus on aivan toinen! Toki tätäkin voi käyttää ihonpuhdistuksen viimeistelyyn, mutta palkitun ja hypetetyn kasvoveden tarkoitus on kosteuttaa ihoa ja valmistella iho vastaanottamaan seuraavia ihonhoitotuotteita, että ne imeytyisivät paremmin. En ole turhaan lorautellut kasvovettä vanulappuun, vaan olen taputellut kasvoveden suoraan kämmenillä kasvoille. Tämän jälkeen olen levittänyt kasvoilleni seerumin (torjuu ihon ikääntymistä, tasoittaa ihonsävyä, ehkäisee pigmenttiläiskiä, lisää ihon kimmoisuutta ja häivyttää hienoja juonteita) ja lopuksi kosteusvoiteen. Tämä kasvovesi, seerumi ja kosteusvoide kombo on saanut mun kasvojen ihon pysymään jatkuvasti kosteutettuna, eikä edes talvella kasvojen ihoa ole kiristellyt. Tätä kasvovettä (joka ei ole ollenkaan vesimäinen, vaan ennemminkin geelimäinen) voi myös kerrostaa kasvoille. Varsinkin talvella on mun mielestä ihanaa taputella tätä kasvovettä kasvoille, antaa kuivua, taputella toinen kerros, kolmaskin ja lisätä sen jälkeen seerumi ja kosteusvoide. Näin kasvojen ihosta tulee aivan ihanan kuulaus ja kosteutettu!
Jos aiot hankkia vain yhden uuden ihonhoitotuotteen, etkä käytä vielä kasvovettä, niin hanki tämä Klairs kasvovesi!
Tänä syksynä olen saanut tutustua kahteen mulle uuteen Klairs tuotteeseen, Rich moist soothing seerumiin ja Freshly juiced vitamin E naamioon.
Tuo rauhoittava ja syväkosteuttava naamio on aivan ihana, mutta apua mitä taikahyytelöä tuo naamiopurkki pitää sisällään!
Tuotetta voi käyttää naamiona, yöhoitona tai päivävoiteena. Mä olen sivellyt voidetta pienellä siveltimellä puhdistetuille kasvoille iltaisin ja aamuisin kasvojen iho on ollut aivan ihanan kuulas, pehmeä ja kosteutettu. Vähän kuin olisi juuri käynyt kasvohoidossa!
Tuotteen tarkoitus on kirkastaa ihoa, vähentää ryppyjä ja ennaltaehkäistä ihon ikääntymistä.
Klairs on palkintoja voittanut, korealainen vuonna 2009 perustettu ihonhoitomerkki, jolla on ainutlaatuinen ja yksinkertaistettu näkemys ihonhoitton. Tuotteet sisältävät vain tärkeimpiä raaka-aineita ihanteellisin pitoisuuksin.
Klairsin tavoitteena on saavuttaa terveempi, kimmoisampi iho luonnollisin keinoin, mutta tehokkaasti. Kyseessä on ennen kaikkea herkän ihon tuotemerkki, mutta Klairsin valikoimassa on tuotteita kaikille ihotyypeille.
Suosittelen myös tutustumaan tuohon Skincityn ilmaiseen ihotestiin. Ainakin mulle nuo tuotesuositukset osuivat täysin nappiin, enkä ehkä muuten olisi onnistunut juuri näitä tuotteita löytämään. Vaikka tykkäsinkin kovasti kaikista tuotteista, olen välillä käyttänyt myös muita puhdistusvaahtoja ja kosteusvoiteita, mutta seerumeista ja kasvovedestä en enää luovu ja uskon, että myös naamio jää pysyvästi käyttöön.
Oliko sulle tuttuja tuotteita, vai kuulitko näistä ensimmäistä kertaa?
