KUN PÄIVYSTYSPUHELIN SOI

Päivystävänä sijaisperheenä kuskaan päivystäessä puhelinta mukana kaikkialle. Puhelimeen on vastattava heti kun se soi, joten puhelin on päällä myös öisin yöpöydällä ja aamulla otan sen mukaan kylpyhuoneeseen, että kuulen puhelimen myös silloin jos olen vaikka suihkussa.

Joskus saatan kuljettaa puhelinta mukana viikkoja ennen kuin se soi, nopeimmillaan taas päivystys on päättynyt alle vuorokaudessa siihen, että meille on ohjattu lapsi.

Kun päivystyspuhelin soi, saan kuulla muutaman asian. Ensinnäkin kuulen tuleeko meille yksi lapsi vai sisarukset. Kuulen myös minkä ikäiset lapset meille on sillä kertaa tulossa. Saan myös tietää koska lapsia on lähdettävä hakemaan vai tuodaanko lapset suoraan meille kotiin (näin tehdään yleensä silloin, jos lapset sijoitetaan päivystysperheeseen keskellä yötä). Me ollaan sitouduttu siihen, että ollaan valmiudessa hakea lapset tunnin kuluessa puhelinsoitosta ja aika usein lapsia lähdetäänkin hakemaan melko nopealla aikataululla. Mutta ei aina. Joskus saattaa olla tuntejakin aikaa pyöriä kotona, kunnes lapsia on lähdettävä hakemaan.

perheblogi

Ja tuon ajan mun päässä poukkoilee tsiljoona erilaista ajatusta! Kääk! Jännää! Minkähänlaiset lapset meille on kohta tulossa? Onko autossa tarvittavat turvaistuimet, vai täytyykö niitä lähteä etsimään varastosta? Muistanko vielä miten kolmen kuukauden ikäistä vauvaa hoidetaan? Millaiset nukkumisjärjestelyt meille kannattaisi laittaa? Onko meillä kaikki tarvittava valmiina, vai pitäisiköhän matkalla hakea jotain kaupasta? Onko vaatteita? Ruokaa (esim. korvikemaitoa vauvalle)? Kääk! Joko saa lähteä?

Jos puhelinsoiton jälkeen ei aivan salamana tarvitse singahtaa autoon ja lapsia hakemaan, ehtii puhelun jälkeen järkkäillä kotona asioita valmiiksi.

Meillä on vaikka mitä tarvikkeita aina vauvojen hoitopöydästä taaperoiden pallomereen täällä kotona valmiina, mutta suurin osa näistä on tietenkin varastossa, eikä täällä kotona esillä. Jos on aikaa, voi valmiiksi jo etsiä niitä tarvikkeita joita arvelee tarvitsevansa.

Ainakin nukkumisjärjestelyitä voi jo miettiä ja laittaa petivaatteetkin valmiiksi. Laittaisikohan ne harmaat lakanat, joissa kiemurtelee autotie autoineen, vai ne vaaleanpunaiset kukkalakanat? Eihän tällaiset asiat ole tietenkään kovin tärkeitä silloin, kun lapsi sijoitetaan suoraan kriisitilanteesta aivan vieraaseen perheeseen, mutta mun mielestä on mukava miettiä näitäkin ja laittaa kotia ja lastenhuonetta valmiiksi ja sellaiseen kuntoon, josta lapset mahdollisesti voisivat pitää. Jos lapset ovatkin aivan pikkuisia, en laitakaan lastenhuonetta heitä varten, vaan silloin haetaan varastosta esimerkiksi kehto tai pinnasänky meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Leikitkin on aivan pikkuisilla olohuoneessa.

Me ollaan säästetty melkein kaikki meidän omien lasten vanhat lelut, joten leluja löytyy jos jonkinlaista aivan vauvojen leluista isompien lasten Ryhmä Hau ja junarataleikkeihin. Kaikki lelutkaan ei ole tietenkään valmiiksi esillä, vaan osa varastossa ja kaapeissa. Jos on aikaa, voi lelujakin katsella jo valmiiksi esille.

Jos tiedän jo, ettei lapsilla ei ole mukanaan mitään muuta kuin päällään olevat vaatteet, voi tässä vaiheessa jo tarkistaa löytyykö meiltä sopivia vaihtovaatteita. Meiltä löytyy jonkin verran vaatteita eri koossa valmiina, mutta yleensä ostan sopivia vaatteita vasta sitten kun lapset ovat tulleet meille. Jotain on kuitenkin hyvä löytyä jo valmiiksi, ainakin yövaatteet ja yksi vaihtovaatekerta. Vaatteita ei meille oikeastaan kerry, sillä pakkaan aina lapsille ostamani vaatteet heille mukaan, palaavat he sitten omaan kotiinsa tai muuttavat meiltä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Ainoastaan vauvanvaatteita kertyy, sillä vauvat ehtivät kasvaa nopeasti useastakin vaatekoosta ulos!

Hammasharjoja ja tahnoja pidän kaapissa aina, niin ei ainakaan sellaisia tarvitse lähteä ensimmäisenä ostamaan kaupasta.

Kun olen kuluttanut aikaa kaikenlaiseen (mun mielestä mukavaan) täpisemiseen, on vihdoin aika lähteä hakemaan lapsia.

Tuo jännittävä puhelinsoitto kertoo oikeastaan vain murusen asioista. En esimerkiksi koskaan saa silloin tietää tulevatko lapset meille viikoksi, kuukausiksi vai yli vuodeksi (kokemusta on näistä kaikista!). Tämä ja moni muu asia selviää vasta ajan kanssa. Se onkin yksi asioista, joka tekee tämän työn niin mielenkiintoiseksi. Koskaan ei tiedä millä tavalla meidän arki tulee muuttumaan.

Lisää juttuja sijaisvanhemmuudesta ja päivystävänä sijaisperheenä toimimisesta löydät täältä.

lastenhuone

Mukavaa päivää!

KOLME KIVAA LAUTAPELIÄ PIENTEN KANSSA

lasten lautapelit

Erilaisten lautapelien pelailu on mun mielestä mukavaa yhdessä tekemistä lasten kanssa. Isompien lasten kanssa on kiva pelata jo vähän vaikeampia pelejä (mun lemppari taitaa olla Cluedo tai Alfapet), mutta ihan pienillekin löytyy monia mukavia lautapelejä.

Meille kiireellisesti sijoitettujen, jo vähän taaperoikää isopien (eli noin kolmevuotiaasta ylöspäin) lasten kanssa on kiva pelailla lautapelejä sijoituksen ensimmäisinä päivinä ihan senkin takia, että se on mun mielestä mukava tapa tutustua puolin ja toisin. Kun ei oikein vielä tunneta, niin on luontevaa viettää aikaa yhdessä pelilaudan äärellä.

Nämä alle eskari- ja kouluikäisten kanssa pelattavat pelit vaihtelee vähän kausittain, mutta tällä hetkellä mulla on kolme lempparia, joita ollaan viime viikot pelailtu. Tykkään sellaisista sopivan simppeleistä peleistä, joissa ei sen kummemmin tarvitse taktikoida tai miettiä siirtojaan, vaan voitto on yleensä tuurista kiinni. Tällaisten pelien aikana ehtii miettiä kaikenlaista muutakin, jutella vaikka sellaisista asioita joita mielessä silloin pyörii.

Kun peliseurueessa on useita eri ikäisiä lapsia, valitaan peli nuorimman taitojen mukaan.

Tässä nämä mun kolme tämän hetken lempparipeliä, jotka sopivat hyvin pikkuisten kanssa pelattavaksi. Jos siis teillä kaivataan vinkkejä uusiin peleihin, niin kurkkaa nämä, elleivät nämä ole teille jo ennestään tuttuja. Mitään uutuuspelejä nämä eivät siis ole, mutta luulen, että jokaista löytyy edelleen kauppojen valikoimista.

muumipeikon kalaretki

Muumipeikon kalaretki

Tämä kuopuksen joitain vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi saama peli on yksi mun lemppareista! Muumipeikon kalaretki -pelissä asetetaan pelikiekot pöydälle ja sen jälkeen vuorotellen jokainen pelaaja asettaa peliin kuuluvan Muumipeikon yhden kiekon päälle ja nostamalla Muumipeikon ylös kokeilee onko Muumipeikolla kalaonnea (eli tarttuuko kiekko muumihahmon pohjaan kiinni).

Jos kiekko tarttuu Muumipeikkoon, on pelaaja saanut saalista. Saaliina on usein kalaa, mutta saaliina voi olla myös hieman epäonnea tuova Haisuli (pelaaja joutuu silloin luopumaan yhdestä jo aikaisemmin saamastaan saaliistaan) tai uuden pelivuoron tuova Nuuskamuikkunen. Osa kiekoista on tyhjiä, eli ne eivät tartu Muumipeikon pohjaan ja silloin pelaaja jää ilman saalista sen pelivuoron aikana.

Se pelaaja, joka saa ensimmäiseksi kasaan tarvittavan määrän kaloja voittaa.

Peli on hauska ja sopivan helppo, mutta toisaalta myös hyvää muistia ja tarkkoja silmiä tarvitaan. On nimittäin etua, jos muistaa missä kohtaa oli esimerkiksi tyhjä kiekko, ettei itse kokeile laittaa Muumipeikkoa omalla vuorollaan juuri siihen samaan kiekkoon.

Tämän pelin suositusikä on 3 vuotiaasta ylöspäin.

muumi lotto

Muumi Lotto

Meillä on ollut monenlaisia Lotto-pelejä, mutta tämä kirpparilta parilla eurolla bongaamani Muumi Lotto on kyllä kaikista kivoin.

Tässä idea on ihanan yksinkertainen. Pelaajille jaetaan pelilaudat ja kortit laitetaan kuvapuoli alaspäin pakaksi pöydälle. Pelin aloittava pelaaja nostaa päällimäisen kortin ja näyttää sen kaikille. Se kenen pelilautaan kortti sopii saa kortin itselleen ja on seuraavana vuorossa nostamassa kortin pakasta. Näin jatketaan, kunnes joku saa pelilautansa täyteen ja voittaa pelin.

Peli on tosi helppo ja sopii pienillekin pelaajille, vaikka ”virallinen” suositusikä onkin 4 vuotiaasta ylöspäin. Pelissä ei tarvitse taktikoida mitään, sillä kortteja nostellaan vain järjestyksessä ja on täysin sattumanvaraista kuka pelin voittaa. Toki meillä ainakin lapset ”tietävät” mikä pelilaudoista on onnenlauta tai voittolauta (ja näistä tietenkin välillä kinataan kuka saa ottaa minkäkin laudan), joten ehkä lopputulos ei sittenkään ole pelkästä tuurista kiinni, vaan mukana on ripaus taikaa, heh.

lautapelit
oppi ja ilo

Vauhtia ja vipinää

Jos paikoillaan istuminen tympii, kannattaa ottaa esiin Oppi & Ilon Vauhtia ja vipinää -peli. Tässä nimittäin pääsee liikkumaan ja venyttelemään kroppaansa ties millaisiin hassuihin asentoihin.

Ensin kasataan pelilauta, eli tehdään paloista ympyrä. Järjestys on vapaa, joten pelilauta on joka kerta vähän erilainen, eli siinä olevat tehtävät eri järjestyksessä.

Lyhyesti kerrottuna pelin idea on liikkua nopan määrään silmäluvun verran ja sen jälkeen tehdä se liike, mikä kyseisessä ruudussa on. Tässä pääsee muun muassa venyttämään jalkaansa niin, että varvas osuu suuhun, tasapainoilemaan vaaka-asennossa tai tanssimaan kuin sammakko! Eikä ole niin väliä vaikka liike ei ihan täydellisesti onnistuisikaan, sillä pelkkä yrittäminen riittää hyväksytyksi suoritukseksi. Tätä peliä ei voi pelata kovin vakavalla naamalla, vaan kikatusta on takuulla luvassa!

Voittaja on se, joka on ensimmäisenä maalissa, eli samassa ruudussa josta peli aloitettiinkin.

Pelin suositusikä on 3-6 vuotta.

lautapelit lasten kanssa

Mukavia pelihetkiä!

VIIKONLOPUN KAAKAOBUFFET

kaakaobuffet

Kuuma kaakao on hyvää sellaisenaankin, mutta joskus saa vetää kaakaohommatkin ihan överiksi!

Aina välillä ollaan lasten kanssa tuunailtu kaakaot kermavaahdolla ja pienillä vaahtokarkeilla (ja joulun alla sekoiteltiin kaakaot piparmintun makuisilla karkkikepeillä) ja tämä on lasten mielestä tietenkin aivan erityisen mukavaa. Aika ihanaa on myös lähteä talviselle retkelle lumiseen metsään, pakata reppuun termarillinen kuumaa kaakaota ja ottaa mukaan myös kermavaahdot ja minivaahtikset.

Ja sitten joskus taas voi vetää ihan huolella överiksi ja kattaa kokonainen kaakaobuffet!

KAAKAOBUFFET
kaakaobuffet
kaakaobuffet

Kaakaobuffet

  • Kaakaojauhetta
  • Maitoa
  • Kermavaahtoa
  • Minikokoisia vaahtokarkkeja
  • Taikapölyä aka strösseliä
  • Keksitikkuja
  • Suklaakastiketta

Kaakaobuffettiin voi toki kattaa ihan minkälaisia herkkuja haluaa, mutta meidän buffetista on yleensä löytynyt kermavaahtoa (mä olen naamioinut ruman kermavaahtopurkin nätillä lahjapaperilla kaakaobuffetiin), minivaahtiksia, suklaakastiketta, taikapölyä (eli strösseliä) ja karkkikeppejä tai keksitikkuja. Ja toki myös kaakaojauhetta. Maidon olen lämmitellyt lapsille valmiiksi ja sekoittanut kaakaojauheen joukkoon ja sen jälkeen lapset ovat saaneet tuunailla omat kaakaonsa haluamillaan höysteillä.

Sitten vain omaa kaakaota kasaamaan! Mun kaakaoon tulee ainakin paaaaljon kermavaahtoa, muutama vaahtokarkki ja ripaus taikapölyä, nam!

Tällainen kaakaobuffet olisi varmasti hauska tarjoilla myös talvisissa lastenjuhlissa. Luulenpa, että aika moni pikkuinen innostuu, kun saa kasata aivan omanlaisensa herkkukaakaon!

kaakaobuffet
kaakaobuffa

Mukavaa viikonloppua!