#KORONAJOULU

joulu

Tämä vuosi on ollut ihan älytön ja vähintäänkin erikoinen ja poikkeuksellinen. Kukapa olisi keväällä arvannut, että koronakevään jälkeen vietetään vielä koronakesää, koronasyksyä ja nyt vielä koronajouluakin!

Keväällä tuli etäkoulut, etätyöt ja etäjumpat. Kaupoista hamstrattiin vessapaperit loppuun ja kuivahiivaa sai ostaa vain yhden paketin. Siis jos sitä sattui jostain löytämään.

Opin nolostelemaan ruokakaupassa täysinäisiä ostoskärryjäni. Ei kai vain kukaan luule, että olen sellainen ajattelematon hamstraaja, kun olen vain ostamassa meidän ihan tavallisia viikon ruokaostoksia!

Keväällä ihmeteltiin katukuvaan ilmestyneitä satunnaisia maskinkäyttäjiä. Nyt nolottaa, jos oma maski unohtuu joskus kotiin.

Tänä keväänä opeteltiin kotoilemaan ja leffa- ja ravintolakäynnit vaihdettiin luontopolkuihin ja satunnaiseen noutoruokaan (onneksi leffateatterit ja ravintolat avattiin myöhemmin, vaikka elokuviin ei tällä hetkellä taas olekaan asiaa).

Mutta vaikka tämän vuoden aikana ollaan kotoiltu enemmän kuin koskaan aikaisemmin on välillä voinut liikkua (kotimaassa) aika normaalistikin. Kunhan vain on tiedostanut tämän tilanteen, muistanut turvavälit ja muut ohjeistukset.

Välillä elämä on tuntunut aika normaalille, mutta näin joulun alla uusien tiukempien rajoitusten kanssa tilanne on jälleen mielessä enemmän kuin aikoihin.

Uusia jouluperinteitä

Mä rakastan joulua. En edes osaa sanoa rakastanko enemmän sitä kutkuttavaa ja taianomaista joulunodotusta vai itse jouluaattoa, jolloin ollaan kokoonnuttu isolla porukalla viettämään joulua yhdessä. Ehkä rakastan yhtä paljon kumpaakin! Toki tiedän, ettei monelle jouluaaton viettäminen ole mahdollista edes oman perheen kanssa töistä johtuen, mutta MULLE tämä suurella porukalla yhdessä vietetty jouluaatto on ollut aina tärkeä.

Tämä on ollut tärkeää varmasti senkin takia, että me asutaan aika kaukana kaikista sukulaisista ja joulu on usein ollut vuoden ainoita hetkiä, kun ollaan kokoonnuttu kaikki saman katon alle ilman kiirettä mihinkään.

Mutta tästä joulusta taitaa tulla aivan erilainen kuin koskaan aikaisemmin.

Ei varmastikaan ole järkevää tai edes mahdollista kokoontua eri puolilta Suomea yhteiseen joulunviettoon suurella porukalla. Olen aina aikaisemmin ajatellut, ettei joulu voi tuntua joululle, jos se vietetään jotenkin muuten kuin mihin me ollaan totuttu. Mutta nyt mua yllättäen ei juuri ollenkaan haittaa tämä. Olen aina ajatellut, ettei sellaisia asioita kannata surkutella, joihin ei itse voi vaikuttaa kuinkaan ja tämä on kyllä juuri sellainen.

Tuntuu ihan mukavallekin päästä luomaan aivan omia jouluperinteitä meidän omassa kodissa.

Lapsia tämä aluksi vähän suretti ja kuopus melkein parahti itkuun, mutta aika nopeasti lapsetkin tottuivat ajatukseen, varsinkin kun hekin ymmärtävät minkä takia näin tänä vuonna tehdään.

joulu

Joulutunnelmaa

Olen aina laittanut meille kotiin joulutunnelmaa jo hyvissä ajoin marraskuun lopulla tai viimeistään joulukuun alussa, sillä olisi ollut hassua koristella koti vasta jouluksi, jolloin ei olla oltu edes kotona.

Mutta vaikka tänä vuonna ollaan jouluaatto omassa kodissa, on silti tuntunut mukavalle laittaa joulukoristeita jo esille ja aloittaa kaikenlainen jouluhössötys.

Luulenpa, että aika moni muukin kaipaa jotain piristystä tähän tylsään tilanteeseen ja etenkin juuri nyt kun tänne Pirkanmaallekin tuli tiukemmat rajoitukset, tuntuu tärkeälle tehdä jotain mukavaa kotona.

Meillä siis jouluhössötellään läpi joulukuun. Katsellaan ihania joululeffoja (rakastan niitä!!), leivotaan piparkakkuja ja joulutorttuja, kuunnellaan joulumusaa ja koristellaan kuusi joulukuun ekoina päivinä. Syödään varmasti juustoja ja jouluherkkuja jo ennen jouluaattoakin ja aattoa varten tehdään aivan erityiset suunnitelmat.

Tälle illalle mulla on kuitenkin tärkeä ja ihana salaisuuspuuha, jota pääsen tekemään kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tänä yönä meille ilmestyy salaperäisesti lasten yhteinen joulukalenteri, josta ensimmäisen luukun saa avata heti huomenna aamulla!

Vaikka tällainen #koronajoulu kuulostaa äkkiseltään ihan tylsälle, niin luulen että tästäkin tulee aika ihana joulu. Jos vain ottaa sellaisen asenteen ja tekee siitä itse ihanan!

joulu

Mukavaa joulunodotusta!

TAIKUUDEN TALO

Pölyyn piirtyviä viestejä, salaperäisiä lukittuja huoneita ja outoja taikaesineitä isosiän suuressa talossa, jossa oikeastaan MIHINKÄÄN ei saisi koskea.

Tämän viikon lastenkirjavinkkinä on nopeasti mukaansatempaiseva, sopivan jännittävä taikamaailmaan sijoittuva kirja koululaisille. Kirja sopii hyvin noin kolmasluokkalaisesta eteenpäin, pienemmillekin koululaisille, jos fantasiakirjat alkavat olla jo tuttuja.

Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Taikuuden talo on kirjasarjan ensimmäinen osa, joten tälle lumoavalle tarinalle on luvassa jatkoakin!

Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo

Hedy ja Spencer, 11- ja 8-vuotiaat sisarukset viedään John-papan luo pariksi viikoksi ennen joulua vanhempien työmatkan vuoksi. Pappa asuu suuressa talossaan yksinään, sillä lasten isoäiti, Rose-mamma on kadonnut vuosikymmeniä sitten. Silloin, kun Hedyn ja Spencerin äiti oli vielä pieni.

Joululoma vähän äreän oloisen papan luona tuntuu lapsista aluksi tylsälle. Talossa ei ole internettiä, ei videopelejä, ei kavereita, ei edes matkapuhelinkenttää. Suuri talo on täynnä pölyisiä tavaroita ja lukittuja huoneita, mutta pappa on ankarasti kieltänyt lapsia koskemasta yhtään mihinkään. John-pappa on ollut aikoinaan kuuluisa taikuri, mutta edes taikatemppuja pappa ei lupaa opettaa lapsille, sillä pappa on luopunut taikuudesta jo kauan sitten.

Pian talossa kuitenkin alkaa tapahtumaan kummia. Tavaroita katoaa ja lattia väreilee lasten jalkojen alla. Leikekirja lennähtää oudosti lasten eteen hyllystä ja pölyiseen valokuvaan piirtyy lasten silmien edessä sanat: ETSI MINUT. Lapsia pelottaa, mutta kun sama viesti toistuu myöhemmin uudelleen, vie uteliaisuus voiton. Etsi kenet? Ja mistä?

Pian lapset ovat keskellä suurta seikkailua apunaan täytetty puhuva hirvenpää ja puhuva karhuntalja. Arvatenkaan kaikki taikaolennot eivät ole lasten puolella, joten jännittäviäkin juonenkäänteitä riittää.

taikuuden talo

*Taikuuden talo löytyy mm. *Adlibrikseltä, jossa tällä viikolla hurja määrä erilaisia Black Week aleja! (*mainoslinkki)

Kuunneltava versio kirjasta (ja toki luettava myös) löytyy * BookBeatista ja koodilla blackweek30voit kokeilla BookBeat Premiumia 1 kk maksutta! Etu on voimassa uusille BookBeat-käyttäjille tämän viikon ajan. (*mainoslinkki)

Mikki Lish ja Kelly Ngai ovat australialaisia kirjoittajia, jotka luovat yhdessä jännittäviä mielikuvitusmaailmoja. Koska Mikki asuu Yhdysvalloissa ja Kelly Australiassa, heidän yhteistyönsä tapahtuu usein niin että jommalla kummalla on pyjama päällä. Kellyn lempihetkiä ovat sellaiset aamut, joina hänen puhelimessaan odottaa Mikin yön aikana lähettämiä villejä, uusia ideoita.

Sen lisäksi, että tämä kirja oli kolmasluokkalaisen mielestä tosi hyvä, oli tämä munkin mielestä aivan IHANA. Aika useassa kohdassa mietin huokaillen, että tehtäisiinpä tästä kirjasta elokuva!

taikuuden talo

Kurkkaa aikaisemmat lastenkirjavinkit täältä!

TÄSTÄ SE JOULUTUS ALKAA!

tonttuovi

Kaikenlaiset tonttuovet on mun mielestä aivan älyttömän hauskoja ja söpöjäkin siellä maantasalla lattialistan päällä. Meillä oli viime joulun alla eräs pieni ryömivä ja juuri ensimmäisiä konttausaskeleitaan hapuileva mini, enkä uskaltanut laittaa tonttuovea tilpehööreineen maahan. Niinpä tonttu teki asumuksensa turvallisemmalle korkeudelle eteisen kenkälipaston päälle. Siellä tonttu sai asustaa pikkuruisilta sormilta suojassa, eikä mun tarvinnut jännittää meneekö jokin tontun minitarvikkeista pieneen suuhun.

Kun sitten joulun jälkeen siivosin meidän kodista kaikkia joulujuttuja pois huomasin, ettei tuo tonttuovi hievahdakaan seinästi irti! Ei vaikka miten koitin sitä kiskoa ja kammeta irti. Kovin lujaa en sitä uskaltanut repiäkään, sillä pelkäsin, että saan vahingossa revittyä palan seinää mukana. Niinpä tontun ovi on ollut meidän ilona eteisen seinällä aivan koko vuoden.

Ovi on nököttänyt seinässä melko aution näköisenä, mutta tänään tuolla oven luona on käynyt säpinä. Oven eteen oli ilmestynyt tutut tontun saappaat, aita oli jälleen paikallaan, samoin ovelle vievät tikapuut, pieni kelkka ja postilaatikkokin. Tonttu on tainnut muuttaa meille takaisin!

tonttuovi

Ei meillä kukaan taida tähän tarinaan eteisen seinässä asuvasta tontusta oikein uskoa, mutta hauskaa joulumieltä tämä tonttuovi meille kaikille tuo. Viime vuonna tonttu jätti toisinaan lapsille viestejä tuohon punaiseen postilaatikkoon. Välillä viesteissä lupailtiin mukavaa jouluista puuhaa lapsille, joskus tonttu kertoi huomanneensa lasten tuhmuroinnit.

Ehkä tänä vuonna on luvassa jälleen viestejä tonttumaailmasta, ehkäpä tonttu jättää joskus postilaatikkoon lapsille pienet karkit. Luulenpa, että joskus tonttu voisi myös kehoittaa lapsia vaikka siivoamaan omat huoneensa, heh.

Rakastan joulua ja joulun odotusta, ja viimeistään nyt tontun muutettua meille voi joulutus virallisesti alkaa!

Ps. Torttuja ja pipareitahan ollaan toki ehditty jo leipoa ja glögiäkin on hörpitty jo useampaan kertaan!

tonttuovi
tonttuovi

Joko siellä ollaan joulumielellä?