RIEMU – ODOTETTU RAVINTOLAUUTUUS SÄRKÄNNIEMESSÄ

RAVINTOLA RIEMU

Voi miten talviselta vielä reilu kuukausi sitten on näyttänyt! Onneksi kevät on jo pitkällä, ja vielä kuukausi sitten lumipeitteen alla olleet huvipuistolaitteetkin ovat eilen päässeet kieputtamaan kevään ensimmäisiä huvipuistovieraita.

Kun Särkänniemen huvipuisto uinui vielä talviuntaan, päästiin me ottamaan jo pieni varaslähtö tulevaan kesään, kun Särkänniemi kutsui meidät maistelemaan uutuusravintola Riemun herkkuja.

Me ei olla koskaan arkailtu käydä ravintoloissa lasten kanssa, mutta toki lasten myötä meidän ravintolakäyttäytyminen on muuttunut aikalailla. Illalliset ovat vaihtuneet lounaisiin ja à la cartet noutopöytiin, jolloin jokainen voi kerätä lautaselleen juuri niitä herkkuja joista itse pitää, eikä ruuan odotteluun kulu lainkaan aikaa. Siksi olinkin erityisen iloinen, kun kuulin, että Särkänniemeen aukeaa uusi Street Food -henkinen buffet, jonka tarjonta kuulosti superherkulliselle ja ihanasti erilaiselle!

ravintola riemu

ravintola riemu

särkänniemi ravintola

Riemun buffetista löytyy ilahduttavan runsas salaattipöytä, josta valmiiden salaattien lisäksi löytyy paljon tuoreita kasviksia ja vihanneksia sellaisenaan, sekä muita lisukkeita, joilla voi itse tuunailla salaatistaan niin ruokaisan, että se käy jo itsessään pääruuaksi. Varsinkin hellepäivinä ainakin mun tekee mieli jotain raikasta, mutta kuitenkin ruokaisaa ja täyttävää, ja aivan ihanaa, että tällainenkin vaihtoehto löytyy nyt Särkänniemestä!

Myös Riemun lämpimät ruuat olivat tosi herkullisia. Buffetista löytyy Kananpoikaa sweet & sour, Tofua sweet & sour (vegaaninen!), ylikypsää BBQ-possua, uuniperunoita tonnikalatäytteellä, riisiä, lohkoperunoita ja lämpimiä kasviksia. Lisäksi tarjolla oli savupaprikamajoneesia, talon leipää ja levitettä.

Meidän lapset ovat aika erilaisia ruokailijoita. Isompi maistelee ennakkoluulottomammin uusia makuja, joskin lasta joutuu usein houkutella maistamaan, mutta maistamisen jälkeen uudetkin maut uppoavat hyvällä ruokahalulla kuusivuotiaan suuhun. Pian neljä vuotta täyttävä kuopus sen sijaan on harmittavan nirso, ja monet reissut lapsi on elänyt lähinnä ranskalaisilla perunoilla, kun lapsi on ennakkoluuloisesti kieltäytynyt edes maistamasta uusia ruokia. On harmittavaa tilata lapselle kallis annos lastenlistalta, johon lapsi ei suostu edes koskemaan. Senpä takia me suositaankin noutopöytiä, ja Riemun buffetista löytyikin jopa nirsolle lapselle lautanen täyteen herkkuja. Tutut vihannekset ja kasvikset menivät sellaisenaan ja savupaprikamajoneesiin dippaillen hyvällä ruokahalulla rouskutellen, samoin leipä, riisi ja myös kananpoikaa sweet & sour, kun sen markkinoi lapselle vain kanana, heh. Mutta se onkin yksi Riemun buffetin parhaista puolista, näin lapsiperheen näkökulmasta: Valikoima buffetissa on ihanan laaja aikuiseenkin makuun, mutta erikoisempien makujen joukosta löytyy myös tuttuja ja turvallisia tuotteita. Itämaiseen tyyliin maustetut pataruuat eivät ole lainkaan tulisia tai liian mausteisia, vaan sopivat hyvin myös lasten suuhun. Riemun reseptejä suunniteltaessa onkin muistettu huomioida erityisesti se, että lapset pääsevät tutustumaan uusiin makuihin, eikä maustaminen ole liian voimakasta.

Ai mitkä ruuat olivat meidän muiden suosikkeja? No, kuusivuotias ihastui erityisesti tonnikalatuorejuustolla päällystettyihin uuniperunoihin, mies puolestaan ylikypsäksi haudutettuun possunniskaan, jonka BBQ-kastike on muuten tehty talon omalla reseptillä. Mun lemppari taisi olla monipuolinen salaattipöytä, vaikka pidin kyllä kovasti myös lämpimistä ruuista.

Riemu on kyllä todella mukava uutuus huvipuiston ravintolatarjontaan, sillä juuri tällaista meidän perhe on odottanut!

särkänniemi riemu

ravintola särkänniemi

särkänniemi

riemu ravintola

Samalla reissulla käytiin tietenkin myös ihailemassa maisemia yläilmoista käsin Näsinneulan näköalatasanteella, sekä Akvaariossa ihmettelemässä vedenalaista maailmaan. Mukavaa ensiapua koko perhettä vaivaavaan huvipuistokuumeeseen, jota pääseekin lääkitsemään NYT, sillä huvipuistokausi starttasi vappuna!

Meillä kuopus odottaa malttamattomana Koiramäkeen pääsyä, ja erityisesti Koiramäen eläinten näkemistä. Eskarilainen puolestaan jännittää, olisiko maaginen 120 senttimetrin raja vihdoin tänä vuonna täynnä (luulenpa, että saattaa juuri nippa nappa olla!), silloin kun aukeaa tie uusiin hurjempiin laitteisiin!

Enkä kyllä voi itsekään vastustaa hattarantuoksuista huvipuistotunnelmaa!

särkänniemi

särkänniemi

näsinneula

Ravintola Riemu löytyy Särkänniemen Taikarannasta, joka puolestaan on aivan uusi maksuton leikkialue Särkänniemessä! Taikaranta onkin suunniteltu erityisesti lapsiperheille ja rauhallisille tunnelmoijille, kuulostaa aika kivalle, vai mitä?

Tulipa muuten nälkä tuota herkkupäivää muistellessa, hih!

Mitä te tykkäätte syödä huvipuistopäivinä?

SOPIVASTI SATEINEN VAPPU

vappu

Meillä ei ole oikeastaan serpentiinejä ja vappupalloja lukuunottamatta mitään tiettyjä vappuperinteitä. Ollaan kyllä usein vappuna korkattu grillauskausi (jos on ollut kiva sää), syöty munkkeja ja juotu simaa, ja joka vuosi pyörähdetty myös ihmettelemässä vappuhulinoita jollain vapputorilla tai vapputapahtumassa. Lapset eivät kuitenkaan vielä osaa odottaa vapulta mitään tiettyä puuhaa, ainoastaan niitä vappupalloja, serpentiinejä ja vappuherkkuja, ja siksi olinkin vähän salaa iloinen, kun säätyypit lupailivat vappupäivälle sopivasti sadepisaroita.

Meillä on ollut niin hektiset (ja superkivat) pari viikkoa, että mulle sopi vallan mainiosti rento kotivappu sen sijaan, että hiihdeltäisiin pitkin vapputoreja ja tapahtumia koko päivän.

Juhlittiin vappua aivan ministi kotona herkutellen ja otettiin vain rennosti, ihan parasta!

Sen verran haluttiin kuitenkin jossain lähteä käymään, että selailtiin vappupäivän leffatarjontaa, ja onnistuinkin varaamaan meille liput juuri ennen kuin sali myytiin täyteen. Puntaroitiin Supermarsun ja Cocon välillä, mutta kun kuopus ei jaksanut katsoa Supermarsun traileriakaan loppuun, päädyttiin vähän epäröiden jännittävän kuuloiseen Disneyn uutuusleffaan Cocoon.

Mutta voi vitsit miten ihana leffa tuo Coco olikaan! Aivan paras lastenleffa aikoihin, eikä ollenkaan pelottava, vaikka suurimmaksi osaksi leffassa seikkaillaankin luurankoja vilisevässä kuolleiden maailmassa. Luurangot kuitenkin käyttäytyvät elokuvassa aivan kuten elävätkin ja ovat lempeitä, joten mitään surullista, pelottavaa tai liian jännittävää ei leffassa ole. Kuolleiden maailma oli elokuvassa kuvattu kauniiksi ja ihanan värikkääksi, enkä voinut olla miettimättä läpi leffan, miten hauskoja laitteita elokuvaan liittyen saisi Disney Worldiin (ellei niitä siellä jo ole), haha!

vappubrunssi

lifestyleblogi

perheblogi

Ihanaa vappupäivän iltaa!

KOULUKUULUMISET HELSINKI DESIGN SCHOOLISTA

blaa naiset sovituskuvia

Huhtikuun koulupäivät Helsinki Design Schoolissa ovat ohitse, ja istuskelen juuri junassa matkalla Pohjanmaalle hakemaan poikia mummin luota hoidosta (jos vaan saan lapet sieltä vielä lähtemään, kuvaterveisten perusteella siellä on puuhasteltu kaikkea hauskaa, heh). Uusia koulukuulumisia toivottiin, joten ajattelin naputella tässä samalla kuulumiset nyt aivan tuoreeltaan näiden koulupäivien jälkeen.

Helsinki Design Schoolissa graafisen alan opinnot kestävät hieman alle vuoden ja opintopäiviä on suunnilleen kaksi kuukaudessa, kun taas esimerkiksi Aalto-yliopistossa graafista suunnittelua opiskellaan päätoimisesti useita vuosia. On siis sanomattakin selvää, että HDS:ssa opintoja mennään pikakelauksella eteenpäin, eikä tietenkään ole mitenkään mahdollista, että aiheisiin ehdittäisiin paneutumaan kunnolla. Tämä kuitenkin sopii mulle mitä parhaiten, sillä tässä elämäntilanteessa (kahden lapsen äitinä, yrittäjänä, ja tänä vuonna 40-v täyttävänä) mulla ei olisi aikaa, eikä mahdollisuutta (eikä tarpeeksi innostustakaan) heittäytyä kokopäiväiseksi opiskelijaksi, saati opiskella usean vuoden ajan.

Toki kolmen työn, opintojen ja perheen yhdistäminen ei ole ihan helppo nakki sekään, mutta vuosi on tosi lyhyt aika, ja jos vuoden päätteeksi mulla on hallussa ne taidot, joita lähdin koulutukselta hakemaan, olen aivan superonnellinen!

Aiheina tähän mennessä on ollut mm. typographia, värit ja tällä viikolla kovasti odottamani InDesign, eli yksi Adoben suunnitteluohjelmista. Kaikki aiheet ovat jo itsessään niin laajoja, että niistä riittäisi asiaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta meillä näitä on käsitelty päivässä tai parissa. Luennoitsijoina meillä on ollut tosi inspiroivia ja lahjakkaita ammattilaisia, mikä on mun mielestä yksi koulutuksen parhaita juttuja. Koulupäivien päätteeksi saadaan aina aiheeseen liittyvät tehtävät, jotka tulee palauttaa sitten seuraaville opintopäiville, eli tehtävien tekemiseen on suunnilleen kuukausi aikaa. Näin ollen niitä päivässä käsiteltyjä aiheita tulee kotona pyöriteltyä seuraavat viikot, ja on tietenkin itsestään ja omista aikatauluista kiinni minkä verran tehtävien tekemiseen varaa aikaa. Ensimmäisiin etätehtäviin ehdin paneutua kunnolla ja olin niihin ihan tyytyväinen (ja sain kivat arvosanat, jee!), kun taas viimeksi jouduin tekemään tehtävät aivan liian hätäisesti, mikä kyllä harmittaa.

Tämän viikon koulupäivien päätteeksi saatiin kotitehtäviksi suunnitella kirjan kansi (kuullosta niin kivalle!) ja suunnitella menu. Tuossa menutehtävässä on tarkoitus ensin keksiä ravintola, jolle se menu suunnitellaan, ravintolalle logo, ja menuun tietenkin ulkoasu, typografia jne, eli aika laaja tehtävä. Ja niin mielenkiintoista, että pursuilen jo ideoita, ja enää puuttuu vain ne taidot muuttaa ideat todeksi, hah! Nyt onkin aika avata youtube ja alkaa tapittaa erilaisia tutoriaalivideoita, sillä parhaiten tässä vaiheessa varmasti oppii, kun alkaa vain tekemään, ja samalla seuraa taitavampien työskentelyä.

Koska en tähtää esimerkiksi graafiseksi suunnittelijaksi johonkin mainostoimistoon, vaan opiskelen aivan muihin tarkoituksiin, on tietenkin kivakin käydä koulua pikavauhdilla ja syventyä niihin itseä eniten kiinnostaviin juttuihin. Mulla olisi tsiljardi ideaa mitä haluaisin tehdä, mutta ei taitoja, joten niitä olisi nyt tämän vuoden aikana tarkoitus oppia. Ja jos nyt mietitte, että mitä ihmettä oikein suunnittelen, niin pieni shokkipaljastus tähän väliin. Olen kymmenisen vuotta sitten piirtänyt työkseni postikortteja! Mulla oli siis silloinkin yritys, ja postikorteilla jälleenmyyjiä, eli niitä kortteja myytiin lahjatavaraliikkeissä ja paperikaupoissa. En kyllä enää kehtaisi niitä kömpelöllä tekniikalla tehtyjä kortteja missään esitellä, hah, mutta printtimaailma on yksi juttu, johon haluaisin näitä taitoja päästä sitten soveltamaan.

Meidän ryhmässä on ilahduttavan paljon erilaisia opiskelijoita, ja aivan eri lähtökohdista. Koska mulla ei ole alasta mitään aikaisempaa kokemusta, on mulle kaikki aivan uutta, ja imen innoissani tietoa luennoilla. En tiedä kuinka kokeneemmat, jo työssään näitä asioita käyttävät sitten kokevat opinnot. Onko asiat heille jo liiankin tuttuja, vai saako aiheista sittenkin enemmän irti, kun taustalla on jo kokemusta ja tietoa alasta. Mutta nyt kun opinnoista on kohta kolmannes takana, olen edelleen aivan hurjan innostunut ja inspiroitunut, ja tämän kokemuksen perusteella edelleen aloittaisin opinnot Helsinki Design Schoolissa.

Voin taas myöhemmin kirjoitella kuulumisia, ja jos koulujutuista tuli jotain kysyttävää, niin vastailen kyllä mielelläni.

Aurinkoista viikonloppua!

LUE MYÖS: Opiskelu Helsinki Design Schoolissa