Tampereella on nyt ihanasti säpinää, kun Ratinan ostoskeskus aukeaa tällä viikolla. Me käytiin eilen tsekkaamassa jo ennakkoon lauantaina aukeava fine dinigistä tunnetun Arto Rastaan luotsaama ravintola Periscope. Ravintola sijaitsee tuolla Ratinan ostoskeskuksessa Periskoopiksi nimetyssä kaksikerroksisessa tilassa, jossa on aivan huikeat puitteet ja ihan mielettömät näkymät Tampereen ylle.

Me oltiin eilen paikalla heti ensimmäisten kutsuvieraiden joukossa, ja ehdinkin nappailla muutamat kuvat, kunnes ravintola täyttyi iloisesta juhlaväestä. Periscopen alakerrasta löytyy ravintolan puoli, yläkerrasta puolestaan tunnelmallinen baari aivan huikealla näköalalla. Koko kokonaisuuden kruunaa kattoterassi 360-asteen näkymin, terassilta on näkymä mm. aivan suoraan Ratinan stadionille. Ja tietenkin mikä parasta, niin ruuat joita saimme maistella olivat ihania!

Bongasin ravintolasta myös muutaman syöttötuolin, mikä kielii siitä, että ravintolaan ovat myös lapsiperheet tervetulleita. Täytyykin käydä joku päivä nauttimassa tunnelmasta, ruuasta ja maisemasta myös poikien kanssa!

Meillä oli muuten pojat aivan ensimmäistä kertaa serkkunsa luona hoidossa sen aikaa, kun miehen kanssa tuolla Periscopessa piipahdettiin, joten tällä kertaa jouduimme skippaamaan jälkiruuan ja lähdettiin hakemaan lapsia hoidosta. Hyvinhän siellä oli tietenkin mennyt, eikä lapsia olisi meinannut saada edes kotiin lähtemään, haha! Tänään jatketaan vielä avajaishulinoiden merkeissä, ja käydään illalla kurkkaamassa huomenna aukeava ostoskeskuksen puoli.

Ravintola Periscope aukeaa lauantaina 21.4.
Perille löytää osoitteella Vuolteenkatu 1, 33100 Tampere

Meinaatteko piipahtaa Ratinassa jo avajaisviikolla?

PS. Miten pukeutuu rennon ja mukavan vaatekaapin (eli leggareiden ja trikoomekkojen) nimeen vannova bloggaaja, kun pukukoodina on smart casual? No, vaatekaapin kätköistä onneksi löytyi jotain sinne päin sopivaa, mutta jalkoihin täytyi sujauttaa TENNARIT, koska en näköjään omista mitään muita kenkiä! Toki multa löytyy hyllyllinen korkkareita (joita olen käyttänyt viimeksi vuosia sitten), mutta ei yhtään paria esim. siistejä nahkaisia kävelykenkiä. Hmmm, taidetaan laittaa ostoslistalle, hih!

Siitä on jo aika kauan aikaa, kun aloin kaipaamaan omiin työjuttuihini graafisen alan osaamista. Mulla oli mielessä juttuja, joita haluaisin tehdä, mutta en harmillisesti osaisi.

Koska työn (tai kaikkien näiden töiden) ohessa ei oikein ole mahdollisuutta heittäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, googlailin löytyisikö joitain graafisen alan kursseja tai lyhytkestoisia koulutuksia. Ilokseni löysin parikin kivan kuuloista koulutusta, Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen media-alan ammattitutkinnon (tjsp.), jossa osana oli myös graafisen alan juttuja, ja Helsinki Design Schoolin graafisen alan koulutuksen. Hain ja pääsin kumpaankin, joista valitsin itselleni paremmin sopivan Helsinki Design Schoolin.

HDS on yksityinen koulu, jonka koulutus kestää vähän alle vuoden, niin, että koulupäiviä on vain kaksi kuukaudessa, ja muu aika opiskellaan omatoimisesti mm. etätehtävien parissa. Tämä sopii mulle aivan loistavasti, ja on oikeastaan ainut vaihtoehto, miten voin yhdistää koulun ja työt.

Kovasti odotetut ensimmäiset koulupäivät oli viime viikolla ja voi vitsit, miten inspiroitunut ja innostunut olo mulla noiden päivien jälkeen on!

En malttaisi odottaa, että ehdin käydä ensimmäisten etätehtävien pariin (tiedossa mm. kuvitteellisen lehden kannen suunnittelua, jee!), ja vielä malttamattomampi olen oppimaan ohjelmien käyttöä. Kaikesta hurjan innostuneena tilasin juuri uuden tietokoneen, jonka hankkimista olen jahkaillut aivan liian kauan, ja kunhan kone saapuu, niin pääsen asentelemaan ja testailemaan ohjelmia.

HDS:ssa meitä opettaa alan huikeat ammattilaiset, mikä tekee luennoista entistäkin mielenkiintoisempia. On myös hauskaa, että opiskelijat meidän ryhmässä on tosi monen ikäisiä, aivan erilaisista lähtökohdista ja kaikilla eri syyt miksi tätä koulutusta käydään.

Niin, jos ette siis vielä huomanneet, niin näiden kahden ekan päivän jälkeen olen aivan innoissani tästä koulutuksesta, katsotaan mitä mieltä olen sitten loppuvuodesta, jäikö opit päähän ja pääsenkö hyödyntämään taitoja työssäni. Varsinaisia koulupäiviä on toki varsin vähän, joten paljon on siitä kiinni, kuinka aktiivisesti omalla ajallaan koulujuttuja sitten opettelee.

Onko joku muu käynyt samaa koulua? Mitäs tykkäsitte?

Kivaa uutta viikkoa!

Aurinkoisista talvipäivistä hullaantuneina ollaan innoissamme raahattu varastosta esiin kaikenlaiset talvipuuhajutut, potkukelkkailtu korttelia ympäri, käyty pulkkamäessä, retkeilty luistelukentälle, hiihdelty (tai siis lapset ovat hiihtäneet noin 10 minuuttia, ja mä olen seisonut vieressä) ja lapioitu reittiä autokatoksesta ulko-ovelle lumipyryn jälkeen.

Tuommoisessa viidentoista asteen pakkasessa lapset pysyvät helposti lämpöisinä merinovilla-asuihin ja toppahaalareihin puettuna, varsinkin kun liikkuvat koko ajan ja välillä pysähtyvät posket punaisina hörppimään evääksi termariin otettua höyryävän kuumaa kaakaota. Mutta miten ihmeessä itse selviää moisissa ääriolosuhteissa?

No ainakin…

…Hinaamalla pulkkaa uudelleen ja uudelleen laskettelukeskuksen pulkkamäen huipulle. Parhaiten pysyy lämpöisenä, kun antaa 15 kg painoisen lötkön tyypin raahautua pulkan perässä.

…Pukemalla fleeceleggarit, normileggarit ja villapolvisukat päällekäin. Koska toppahousujen omistaminen olisi tietenkin aivan liian helppoa.

…Hörppimällä itsekin sitä eväskaakaota (ja haaveilemalla toisesta termarista, jossa olisi kahvia).

…Lohduttelemalla pettymyksestä itkevää kolmevuotiasta. Niin, luistelu kun ei ollutkaan ensikertalaisesta niin helppoa, miltä se telkkarista nähdyssä Pipsa Possu jaksossa näytti. Eikä tietenkään saa auttaa!

…Palkitsemalla itsensä ulkoilun jälkeen suklaakakulla. Tai siis sittenkin laskiaispullilla, koska se suklaakakku todellakin epäonnistui ja maistui kamalalta. Mun laskiaispullabravuuri ei onneksi voi mennä pieleen, sillä niiden leipomiseen tarvitsee vain nakata kaupan pakastealtaasta valmiit pullat uuniin ja vatkata kerma vaahdoksi, hah!

Kivaa uutta viikkoa!