Meidän kotimaan kesälomaviikko huipentui monen kivan kohteen kautta satumaiseen Muumimaailmaan, jossa vierailtiin jo viidettä kertaa!
Vaikka me ollaan vierailtu Muumimaailmassa jo monta kertaa, on paikka aina yhtä lumoava ja täynnä monenlaista ihmeteltävää ja nähtävää. Muumimaailma oli meidän kuopuksen toiveissa, kun mietittiin kesän reissukohteita ja tämä sopi mulle vallan mainiosti, sillä haluan nauttia näistä ihanista kohteista niin kauan, kun ne meidän lapsia kiinnostavat. Luulenpa, että muutaman vuoden päästä isojen koululaisten kanssa kesäkohteet ovat sitten jo aivan toisenlaisia!
Mutta arvatkaapas, mitkä olivat meidän suosikit Muumimaailmassa tällä kertaa? No, lähtekäähän mukaan, niin kerron teille!
Satupolku
Kuopus, jonka toiveesta oltiin Muumimaailmaan tultu, halusi aivan ensimmäisenä päästä Mörön luolalle, joten suunnattiin ekaksi Satupolulle. Muistan, että viime kesänäkin vietettiin kuopuksen toiveesta pitkä tovi mörköä tuijotellen, silloin lapsi ei olisi halunnut lähteä mörön luota ollenkaan pois, sillä lapsi arveli mörön olevan kovin yksinäinen luolassaan. Satupolun varrelta löytyy myös Noidan mökki, yksinäiset vuoret ja jännittävät Hattivatit. Satupolku on kyllä munkin lemppareita Muumimaailmassa ja puiden varjostamilla poluilla on mukava talsia kuumanakin hellepäivänä.
Niiskun keksintöpuisto
Aivan uutena juttuna tänä kesänä tuolta Muumimaailmasta löytyy Niiskun keksintöpuisto! Tästä meidän lapset tykkäsivät aivan hirmuisesti, vaikka kuopus ei millään meinannutkaan käsittää, miten Papan laiva ei ole enää tutulla paikallaan.
Uutena oli myös taikasimpukat, eli simpukat, jotka rannekkeita vilauttamalla tekivät erilaisia taikoja! Simpukoita löytyi tuolta Niiskun keksintöpuistosta, sekä Muumitalosta.
Niiskun keksintöpuistosta löytyvä raketti oli kuitenkin kaikkein hauskin juttu meidän lasten mielestä, siellä käytiin kuuntelemassa lähtölaskentaa varmaan sata kertaa, haha!
Mamman keittiö
Muumimaailmasta löytyy mukavan paljon erilaisia ruokapaikkoja ja herkkukioskeja, joista meidän suosikki on Mamman keittiö. Siellä on tarjolla kivan monipuolinen buffetlounas, josta löytyy niin salaatteja, erilaisia lihoja, kasvisvaihtoehtoa ja vaikka sun mitä. Aikuisilta hinta on mun mielestä vähän korkea, mutta lapset taas syövät tosi edullisesti. Buffet on lasten kanssa aina hyvä valinta, sillä silloin jokainen saa kerätä lautaselleen juuri ne omat suosikit. Mamman keittiössä kuuluu aikusille myös kahvi samaan hintaan, joten lounastelun päätteeksi on mukava hörppiä kahvit vaikka ravintolan terassilla.
Meillä on muuten aina mukana lapsille pientä evästäkin, mutta ainakaan mä en jaksa seikkailla koko päivää pelkkien naposteltavien voimin, vaan kaipaan myös lämmintä ruokaa ja pientä levähdystaukoa, että jaksan taas posottaa pitkin saaren lumoavia polkuja.
Huilipuisto
Vähän yllättäen yksi tämän kertaisista lemppareista oli Nuuskamuikkusen leirin takaa löytyvä Huilipuisto! Koululainen ihastui kovasti Huilipuiston riippumattoihin ja toivoo nyt sellaista kotiinkin, heh.
Vasta myöhemmin hoksasin, että me oltiin kyllä vähän hölmöjäkin. Annettiin lasten leikkiä tuolla Huilipuistossakin, enkä tullut silloin ollenkaan ajatelleeksi, että siellä saattaa joku olla aivan oikeasti päivänokosilla! Toivottavasti kukaan ei häiriintynyt meidän touhuista ja taidettiin onneksi jatkaa matkaakin siitä melko nopskaa.
Tunnelma
Mun suosikki oli kyllä se, miten mukava ja satumainen tunnelma tuolla Muumimaailmassa oli, siitäkin huolimatta, että väkeä oli heinäkuisena sunnuntaina aivan hurja määrä liikenteessä ja aurinko porotti paahtavasti pilvettömältä taivaalta.
Ruuhkaisena päivänä Muumitalolla on takuuvarmasti tungosta, mutta muualla saaressa oli silti mukavan väljää. Vaikka ollaankin käyty Muumimaailmassa monta kertaa ennenkin, ei me siltikään maltettu jättää Muumitaloa väliin, vaan ängettiin kuumaan taloon muiden uteliaiden mukana. Me kierrettiin talo kuitenkin aivan pikavauhtia läpi ja jatkettiin päivän viettoa väljemmillä paikoilla. Vinkkinä ensikertalaisille, että Muumitalolle kannattaa suunnata heti Muumimaailman porttien auettua, silloin siellä on vielä mukavasti tilaa tutkia paikkoja kaikessa rauhassa.
Paljasjalkapolku
Tätä lapset olivat kovasti odottaneet, joten Nuuskamuikkusen leirin lähettyviltä löytyvällä Paljasjalkapolulla talsittiin edestakaisin varmaan sata kertaa, haha! Kengät vain kainaloon, tai polun päähän, ja paljain varpain astelemaan pikkuisille kiville, hiekalle, veteen ja nurmikolle.
Nuuskamuikkunen käveli meitä vastaan juuri, kun oltiin tulossa Paljasjalkapolulle, joten tällä kertaa tutustuttiin Nuuksamuikkusen leiriin ihan omin päin ilman huuliharpun säestystä.
Olipas meillä taas aivan hirmuisen mukava päivä Muumimaailmassa. Hei vaan Muumipeikko, Nipsu, Noita, Mörkö ja muut Muumilaakson asukkaat, nähdään taas ensi kesänä!
Me tykätään tehdä paljon päiväreissuja lähistölle, mutta aika harvoin lähdetään yön yli reissuille kotimaahan. Meillä on ollut tapana tehdä kerran kesässä sellainen yhden tai kahden yön kotimaanreissu (ja useammin toki kyläillään muualla Suomessa asuvien sukulaisten luona), mutta kaikki pidemmät reissut ollaan tehty aina Suomen rajojen ulkopuolelle.
Tänä kesänä lähdettiin kuitenkin ekaa kertaa ikinä viikon road tripille Suomeen!
Siinä missä ulkomaanmatkoista pulittaa iloisin mielin useita tuhansia euroja, iskee tällaisissa kotimaan lomissa ainakin mulle ihan kamala pihiys! Viikon yöpymisistä saisi maksaa helposti toista tuhatta euroa, pääsylipuista useita satasia ja sitten vielä kaikki ruuat ja mahdolliset ostokset päälle. Toki yöpymiset, pääsyliput, ruuat ja muut täytyy maksaa ulkomaillakin, mutta siellä se rahanmeno jotenkin kuuluu asiaa, ja mahdollistaa niin kivoja juttuja, ettei se harmita ollenkaan.
Ja toki kotimaassa voi varmasti lomailla paljon edullisemminkin, jos vaikka vuorkaa mökin ja viettää koko viikon siellä. Mä vaan en ole yhtään mökki-ihminen, olen aivan liian malttamaton sellaiseen (siksi me ei myöskään koskaan lomailla rantakohteissa, haha!), vaan tykkään lomalla liikkua ja nähdä eri paikkoja. Halusin muutenkin, että tämä lomareissu Suomessa olisi vähän vastaavanlainen, mitä me tehdään ulkomaillekin, eli sisältäisi autoilua, maiseman vaihdoksia ja kivoja kohteita, joissa käydä lasten kanssa.
Niinpä me pihistettiin tällä kertaa majoituksista ja valittiin lomareitti sen mukaan, että voitaisiin yöpyä mahdollisimman paljon sukulaisten luona!
Meillä on nyt menossa kolmas reissupäivä ja monta päivää on vielä edessä. Tähän mennessä kaikki on mennyt tosi mukavasti ja paljon kivoja juttuja on vasta edessäpäin! Lomailu Suomessakin voi siis olla tosi hauskaa, mutta täytyy kyllä myöntää, että mulle viikko Suomessa haahuillen ei ole kuitenkaan sama asia, kuin vaikka road trip jossain toisessa maassa uusiin paikkoihin tutustuen.
Silti voisin kyllä lähteä uudelleenkin vastaavalle reussulle jonain toisena kesänä, mutta luulen, että tullaan kuitenkin jatkossakin tekemään enemmän niitä yhden tai kahden yön minilomia Suomeen ja suunnataan pidemmille lomareissuille jatkossakin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Ai niin! Kuten varmasti kuvista osasitte päätelläkin, oli meidän eka kohde Ähtärin eläinpuisto! Pandakaverukset Pyry ja Lumi olivat juuri niin ihania, kuin olin ajatellutkin ja koko eläinpuisto mukavasti uudistunut sitten viime kerrasta, josta onkin jo yli 30 vuotta aikaa, haha!
Kerroin vähän aikaa sitten, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä ja sain hurjan hyviä kysymyksiä tähän hommaan liittyen. Aika useaa kiinnosti ainakin se, että mitä se tunnin varoitusajalla lapsen hakeminen käytännössä tarkoittaa, voidaanko me reissata ollenkaan, vai istutaanko jatkuvasti kotona puhelinsoittoa odottamassa.
Mitä päivystäminen tarkoittaa käytännössä?
Päivystysvuorossa, jossa lapsi on haettava tunnin kuluessa siitä, kun puhelin pirahtaa, ollaan viikko kerrallaan. Tämän jälkeen, jos Luotsin perhetilanne sallii (eli perheitä on riittävästi vapaana), huilataan viikko 24 tunnin päivystyksessä ja seuraava viikko sitten ollaan taas tunnin päivystyksessä.
Käytännössä siis silloin, kun ollaan tunnin päivystyksessä, ei reissata mihinkään, mutta voidaan kyllä melko normaalia elämää elellä muuten. Voidaan käydä lasten kanssa vaikka kirjastossa, eläinpuistossa tai museossa (valmiina tietenkin lähtemään kesken pois), mutta esimerkiksi uimahalliin ei silloin mennä, koska puhelin on oltava jatkuvasti mukana ja siihen on vastattava heti, jos se soi. Toki päivystysvuorossa ollessakin toinen vanhemmista voi lähteä lasten kanssa vaikka uimaan, sillä riittää, kun toinen vanhemmista päivystää. Tämä on tietenkin aika sitovaa, mutta toisaalta myös jännääkin, kun koskaan ei voi tietää milloin puhelin soi, ja millaisen lapsen meille seuraavaksi saamme!
24 tunnin päivystys taas tarkoittaa sitä, ettei silloin kuljeta puhelin kädessä jatkuvasti, vaan riittää, kun sitä vilkaisee muutaman kerran päivässä ja ollaan valmiina siirtymään tarvittaessa 24 tunnin sisällä takaisin tunnin päivystykseen. Tällöin voidaan siis lähteä vaikka uimaan tai elokuviin, kun puhelimen saa hetkeksi unohtaa.
Toisaalta päivystyksessä ei yleensä hirmuisen pitkiä aikoja olla, me ollaan lyhimmillään ehditty päivystää vain muutaman tunnin ajan, kunnes puhelin on pirahtanut! Pisimmilläänkin ollaan päivystetty vain muutaman viikon ajan.
Sen jälkeen, kun saadaan puhelinsoitto, jossa kerrotaan, että meidän perheeseen sijoitetaan lapsi, päättyy meidän perheen päivystysvuoro siihen. Siitä alkaakin sitten aivan uudenlainen arki, jossa tutustutaan puolin ja toisin. Me meille sijoitettuun lapseen ja lapsi meidän perheeseen, kotiimme ja meidän perheen tapoihin ja sääntöihin (toki lapsen ikä huomioiden, vauvan kanssa ei tietenkään mitään sääntöjä opetella, toisin kuin vaikka eskari-ikää lähestyvän kanssa).
Kun sitten ollaan saatu arki rullaamaan ja tutustuttu puolin ja toisin, voidaan usein tehdä aivan niitä samoja tuttuja juttuja, kuin omienkin lasten kanssa, eli touhutaan aivan tavallisia lapsiperheen juttuja kotona, ulkoillaan, käydään metsässä retkellä makkaroita paistamassa tai kyläillään sukulaisten luona. Toki jos lähdetään esim. naapurimaahan sukulaisia katsomaan, sovitaan tällaisista reissuista aina ensin lapsen sosiaalityöntekijän kanssa, eikä tällaiselle reissulle lähdetä ollenkaan lyhyen sijoituksen aikana.
Käytännössä siis suurin osa ajasta me eletään tavallista lapsiperhearkea sijoitettujen lasten kanssa (toki tässä meidän arjessa ovat mukana myös mm. lapsen sosiaalityöntekijä ja biologiset vanhemmat) ja vain pieni osa ajasta päivystetään.
Miten me kerätään voimavaroja, jos sijoitus on kestänyt pitkään?
Yleensä lapset tapaavat sijoituksen aikana biologisia vanhempiaan, ja joskus tapaamiset ovat parin tunnin päivätapaamisia, toisinaan tapaamiset voivat olla yön tai parinkin kestäviä kotilomia. Esimerkiksi nämä hetket ovat tosi käteviä tehdä jotain ihan vain oman perheen kanssa tai miehen kanssa kahdestaan. Parin tunnin tapaamisen aikanakin ehtii käydä miehen kanssa kaksin lounaalla ja yön yli kestävän kotiloman aikana ehtii tehdä omien lasten kanssa jo kaikenlaista.
Toisaalta muutenkin arjessa yritetään tehdä jotain spessua välillä omien lasten kanssa, ja toisaalta antaa kahdenkeskistä aikaa myös sijoitetulle lapselle.
Kun sijoitus päättyy, on aika pitää lomaa! Meillä on ollut tapana tehdä lasten kanssa tällöin jotain spessua, lyhyen sijoituksen jälkeen ollaan käyty esimerkiksi lyhyellä kylpylälomalla, kunnes ollaan palattu takaisin päivystykseen. Muutaman viikon kestäneen sijoituksen jälkeen ei yleensä kaipaakaan mitään viikonloppulomaa kummempaa vapaa-aikaa, kun taas pidempään kestäneen sijoituksen jälkeen on varmasti hyvä hengähtää kunnolla, kunnes aloitetaan taas uudelleen odottelemaan päivystyspuhelimen pirahdusta.
Täytyykö lasten kanssa olla 247 kotona, vai voiko samaan aikaan käydä töissä?
Päivystävässä sijaisperheessä toinen vanhempi on aina kotona, eikä voi käydä samaan aikaan kodin ulkopuolella töissä.
Maksetaanko tästä?
Kyllä, koska toisen vanhemman on jäätävä pois palkkatyöstä, maksetaan päivystysajalta korvaus ja lapsesta hoitopalkkio ja kulukorvaus.
Mikä yllätti, hyvässä ja pahassa?
Olen aika positiivinen ihminen ja ihan hirmuisen optimistinen luonteeltani. Silti mulla on hassu tapa varautua aina kaikkein pahimpaan! Niinpä olen monta kertaa miettinyt sitä, että miten me sitten toimitaan, jos juuri meidän kohdalle osuu omien lasten lelut tahallaan rikkova tai meidän lapsia kiusaava leikki-ikäinen tai hurjista vieroitusoireista kärsivä huumevauva? Tai entä jos biologiset vanhemmat käyttäytyvät uhkaavasti, joudutaanko me pelkäämään? Mitään kurjaa ei kuitenkaan onneksi ole meidän kohdalle sattunut, eikä ainakaan vielä ole mikään päässyt negatiivisesti yllättämään.
Hyvässä on yllättänyt monikin asia! En olisi etukäteen esimerkiksi arvannut, miten hyvän yhteistyön parhaimmillaan voi lasten biologisten sukulaisten kanssa saada aikaan.
No niin, siinäpä tuli vastauksia ekaan osaan kysymyksiä ja vastailen myöhemmin taas lisää ja uusia kysymyksiäkin saa toki jättää.
