Aihearkisto: PERHEARKI JA LAPSET

HARRY POTTER – KANNATTIKO ANTAA EKALUOKKALAISEN LUKEA KIRJAT?

26.6.2019
Vastaa

Mietin joskus viime talvena, että voikohan ekaluokkalaisen antaa lukea aika jännittäviä ja vähän isommille lapsille suunnattuja Harry Pottereita. Tuolloin lapsi oli jo lukenut kirjasarjan ensimmäiset osat ja malttamattomana olisi halunnut ahmia kirjasarjaa eteenpäin. Toisaalta pelkäsin, että kieltämällä teen hallaa lapsen hurjalle lukuinnolle, mutta toisaalta taas hirvitti antaa luettavaksi kirjoja, joissa on aika jännittäviä ja pelottavia tapahtumia.

Sain aika paljon mielipiteitä asiaan, ja suurin osa oli sitä mieltä, että antaa mennä vaan!
On aivan eri asia lukea jännittävää kirjaa ja kuvitella kirjan tapahtumat itse, kuin katsoa elokuvaa, jossa kaikki asiat tuodaan suoraan silmien eteen. Niinpä annettiin lapsen jatkaa suosikkikirjojensa lukemista.

No mitenkäs kävi, kannattiko lapsen antaa lukea kaikki Harry Potter kirjat? No kannatti!
Vaikka kirjoissa oli välillä aika jännittäviä juttuja, ei mikään osoittautunut kuitenkaan liian pelottavaksi. Joistain jännittävistä asioista juteltiin yhdessä, mutta mikään kirjan tapahtuma ei kuitenkaan jäänyt kummittelemaan lapsen mieleen.

Sen lisäksi, että Harry Potter kirjojen lukeminen aivan varmasti kasvatti jo ennestään hurjaa lukuintoa, toivat kirjat paljon muutakin mukavaa, innotuksen ihanaan velhomaailmaan! On ollut aivan huippua yhdessä bongailla kivoja Harry Potter juttuja, haaveilla uudesta Harry Potter matkasta (aikaisemmasta lapsi ei muista mitään) ja suunnitella yhdessä Harry Potter synttäreitä.

Jos mietitte, miten koukutatte omat naperonne Tylypahkan velhomaailmaan, niin itse ostin kirjasarjan ensimmäisen osan kuvitettuna versiona (se on tuon pinon alimmaisena, mutta päiväpeiton uumeniin uppoutuneena, heh) ja luin sen silloiselle eskarilaiselle ääneen. Lapsi oli jo tarpeeksi vanha kuuntelemaan pitkää tarinaa, joka mun lukutahdilla taisi kestää ääneen luettuna pari kuukautta ja kirjojen sivuilla olevat kuvat olivat lapsen mielestä tosi kiinnostavia. Sen verran kovasti lapsi kirjaan hurahti, ettei malttanut enää kuunnella mun verkkaiselle lukutahdilla seuraavaa osaa, vaan halusi lukea sen itse. Aivan ensimmäisiksi itse luetuiksi kirjoiksi näitä ei kyllä kannata hankkia, vaan suosittelen näitä jo sujuvasti lukeville, sillä sivuja kirjoissa on aivan hurjan paljon.

Nyt pitäisi sitten malttaa odotella vielä tovi, että saan aloittaa lukemaan sitä samaa ensimmäistä osaa kuopukselle, hih!

Harry Potter kirjat

Onko teillä hurahdettu Harry Potter maailmaan?

MEISTÄKÖ LASTENSUOJELUN KRIISIPERHE?

17.6.2019
4
sijaisperhe blogi

Olisikohan sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta? Sellaiselle kriisiperheelle, joka voisi ottaa kiireellisesti sijoitetun lapsen lyhyellä varoitusajalla kotiinsa asumaan? Mitähän sellaiseen sitten vaaditaan? Kelpaisiko meidän perhe? Entä meidän koti? Tarvittaisiinko siihen jotain erityisosaamista tai koulutusta?

Näitä kaikkia kysymyksiä me pohdittiin, kun ajeltiin kolmisen vuotta sitten kesälomareissulta kotiin. Ulkona paistoi aurinko ja auton ikkunoista vilisti ohi keltaisena hohtavat rypsipellot. Toinen lapsista oli nukahtanut takapenkille, toinen selaili lomamatkalta ostettua sarjakuvalehteä. Meillä oli jo kaksi omaa lasta, mutta tilaa ja syliä riittäisi varmasti myös muillekin lapsille, sellaisille, jotka tarvitsisivat tilapäisesti kotia ja turvallista aikuista.

Kun sitten päästiin kotiin ja alettiin selvitellä vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita oltiin matkan varrella pohdittu, saatiin kuulla, että kyllä sellaisille lyhytaikaisille sijaisperheille on tarvetta. Suorastaan huutava pula!

Sovittiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin, ja kahvipöydän ääressä vahvistui ajatus siitä, että tämä olisi meidän perheen juttu. Päätettiin osallistua PRIDE-valmennukseen (P=parents’, R=Resources for, I=Information, D=Development, E=Education), jonka käyminen on edellytyksenä kaikille sijais- tai adoptiovanhemmiksi haluaville.

sijaisvanhemmuus blogi

Näistä ajatuksista en olekaan aikaisemmin kirjoitellut täällä blogissa, kuten en siitäkään, että nyt kolme vuotta myöhemmin meidän kodissa on asunut meidän omien lasten lisäksi kuusi muutakin lasta. Me toimitaan Luotsin (Tampereen ja ympäristökuntien) päivystävänä sijaisperheenä, mikä tarkoittaa sitä, että ollaan yksi Luotsin noin 50 perheestä, joka on valmis ottamaan lyhyellä varoitusajalla kiireellisesti sijoitetun lapsen kotiinsa. Enkä ole ikinä aikaisemmin tehnyt mitään näin mielenkiintoista, koukuttavaa ja antoisaa!

Käytännössä päivystysperheenä toimiminen tarkoittaa sitä, että lapsi on haettava tunnin sisällä siitä, kun päivystyspuhelin pirahtaa. Tässä vaiheessa aina ole tiedossa lapsesta mitään muuta, kuin lapsen ikä, joka on siinä ikähaarukassa, minkä ikäisiä lapsia meidän perhe on valmis ottamaan (me toimitaan perheenä pienille lapsille). Usein kukaan ei siis tiedä tässä vaiheessa sitäkään, kauan lapsi tulee meillä asumaan. Lapsi voi asua meillä esimerkiksi viikon, kuukausia, tai yli vuoden. Ei ole myöskään mitään yhtä tiettyä syytä, minkä takia lapsi tarvitsee lyhytaikaista sijaisperhettä. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien uupumus, päihteiden käyttö tai vaikka mielenterveysongelmat.

Kun lapsi sitten on meillä, voidaan me elää aivan tavallista perhe-elämää, toki kaikki sijoitetun lapsen tarpeet huomioiden. Mitään sirkushuveja ei ole tarkoitus järjestää, vaan aivan tavallista turvallista arkea. Tätä työtä tehdään kotona, mutta toisaalta sellaista oman perheen kesken vietettyä vapaa-aikaa ei välttämättä ole kuin vasta silloin, kun sijoitus päättyy. Sitten voikin jäädä hetkeksi lomailemaan, kunnes palataan takaisin päivystykseen odottelemaan, milloin puhelin pirahtaa seuraavan kerran.

sijaisperhe blogi

Tästä aiheesta riittäisi paljon enemmänkin kerrottavaa, mutta onkos teillä jotain tiettyä asiaa mielessä, mitä haluaisitte kuulla? Kysymyksiä voi jättää postauksen alle kommenttiboksiin, Instagramin puolelle tai vaikka sähköpostitse karkkipurkkiblogi@gmail.com. Vastailen sitten myöhemmin täällä blogin puolella!

Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kuvissa näkyvät vauvanvaatteet ja lelut ovat meidän kuopuksen vauvamuistojen laatikosta.


KESÄ ALKAA KOIRAMÄESTÄ!

11.6.2019
1

Kaupallinen yhteistyö: Särkänniemi

Tiedättekö, kun joskus löytää jonkin aivan ihanan paikan, josta ei koskaan saa tarpeekseen, vaan sinne haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen? Me löydettiin tällainen paikka kuusi vuotta sitten, kun asteltiin ensimmäistä kertaa silloin juuri avattuun Särkänniemen Koiramäkeen! Katselin ihastuksesta huokaillen huolellisesti mietittyjä yksityiskohtia (Rakastan teemapuistoja!), kun taas silloinen taapero halaili Koiramäen hahmoja ja istua tapitti Tassuteatterin penkillä seuraamassa näytelmää. Tuon kerran jälkeen me ollaan palattu Koiramäkeen joka ikinen kesä ja aina muulloinkin, kun siellä on ollut jotain tapahtumaa.

Kun tänä kesänä mietittiin millä erityisen kivalla puuhalla me juhlistettaisiin kesäloman alkua, toivoivat lapset päivää Koiramäessä ja tämä sopi mulle vallan mainiosti. Meillä on ollut aika hullu kevät ja nyt jos koskaan oli hauska hypätä päiväksi satumaailmaan!

Niinpä ripustettiin Särkänniemen kausikortit kesän ensimmäistä kertaa kaulaan, ja hurautettiin Koiramäkeen!


Kuopus oli jo usean viikon ajan pohtinut, että mitähän sille Manta-possulle mahtaa kuulua ja onkohan Koiramäessä tänä kesänä suloisia koiranpentuja, joten näistä lähdettiin heti alkuun ottamaan selvää. Käytiin moikkaamassa kaikki tutut Koiramäen eläimet, tavattiin uudet vekkulit koiranpennut ja oikein hyvää näytti sille Mantallekin kuuluvan. Niin ihania, kuin kaikki Koiramäen maatilan eläimet ovatkin, erottui yksi kuitenkin erityisesti joukosta. Lapsi ihastui aivan suunnattomasti Koiramäen uuteen Alli-possuun, jonka luota ei olisi malttanut lähteä ollenkaan. Eikä Allikaan kyllä näyttänyt panevan pahakseen pikkuruista aidan raosta kurkotellutta kättä, joka rapsutteli possun karkeaa turkkia.

Yksi myös kovasti odotettu juttu oli päästä vihdoinkin pitkän tauon jälkeen hurjaan Drakkulan linnaan! Oikeasti kyseessä ei ole mikään pelottava paikka, vaan hirmuisen kiva seikkailurata liukumäkineen. Drakkulan linnan lähettyvillä saattaa muuten hyvällä tuurilla tavata myös itsensä Kreivi Drakkulan, kuka ei myöskään ole ollenkaan (tai ainakaan kovin paljoa) pelottava, vaan oikein mukava heppu.

Välillä lepuuteltiin tassujamme Tassuteatterin katsomossa uutta näytelmää seuraten, kunnes oli aika rientää taas eteenpäin!

Kun nälkä alkoi kurnimaan pikkuisissa masuissa, suunnattiin me Kahvila von Guggelbööhön lusikoimaan herkulliset lohisopat ja haettiin pikkuiset jällkäriherkut vastapäisestä Tropin & Nekun Apteekista.

Käytiin toki myös Koiramäen talossa, jossa lapset laskivat mäkeä uunin luukusta ja kuopus leikki vanhanajan leluilla. Kokeiltiin Mummulassa juuston tekoa taikahiekalla ja vastapäisessä rakennuksessa saatiin askarrella magneetit muistoksi mukavasta kesälomapäivästä.

Ennen kotiinlähtöä poikettiin vielä Gunnas kirjakauppaan, josta kuopus löysi jotain mielestään aivan pökerryttävän mahtavaa: kakkaavan possun! Lapsi kuskaa omaa Manta-pehmolelupossuaan mukanaan joka paikassa ja viljelee sujuvasti kakkahuumoria, joten ei toki ihmekään, ettei kaupasta voitu lähteä kotiin ilman omaa pientä kakkaavaa possua, hah.

Olipas siinä puuhaa ja seikkailua kerrakseen ja vallan mainio aloitus kesälomalle!

Tuon kesäloman ensimmäisen Koiramäki-reissun jälkeen me ollaan ehditty käydä siellä uudelleenkin ja ollaan heiluteltu kausaria myös Särkänniemen huvipuiston puolella ja käyty Akvaariossa katselemassa kaloja. Ollaan myös tähyilty maisemia yläilmoista käsin, enkä nyt tarkoita BOOMia (sinnekin kyllä aion uskaltautua!), vaan Näsinneulan näköalatasannetta. Kaikkiin näihin kohteisiin on auennut tie Särkänniemen kausikortilla, jolla tosiaan pääsee sisään kaikkiin Särkänniemen kohteisiin ja huvilaitteisiin.

Jos siis mietitte onko sellainen kausari kannattava hankinta, niin ainakin meillä kausarit ovat maksaneet itsenä takaisin jo ensimmäisen kesälomaviikon aikana, ja käyttöaikaa on vielä hurjan paljon jäljellä!

Aurinkoista viikkoa!