LASTEN GPS-ÄLYKELLO – HITTI VAI HUTI?

Kerroin pari viikkoa sitten lasten älykellosta, joka ostettiin eskari-ikäiselle kuopukselle ja lupasin palata uudelleen asiaan, kunhan kellosta olisi kertynyt käyttökokemuksia.

Kyseessä on siis rannekello, joka toimii aivan samoin kuin kännykkäkin, eli sillä voi soittaa puheluita ja siinä on GPS-paikannin. Lisäksi kellossa on muun muassa kamera ja taskulamppu. Kellon sisälle laitetaan sim-kortti, jolloin kaikki nämä kellon toiminnot saa käyttöön.

Sim-kortin asentamisen jälkeen vanhemman puhelimeen ladataan sovellus, jota tarvitaan älykellon käyttöön. Sovelluksen kautta talletetaan kelloon puhelinnumerot (meillä esim. lapsen kellossa on äidin, isän ja isoveljen numerot) ja sitä kautta voi esimerkiksi myös halutessaan seurata missä lapsi on menossa.

Olin aikaisemminkin nähnyt vastaavia lasten älykelloja, mutta niiden hinta pyöri 200 euron paikkeilla. Tämä *kuopuksen älykello pomppasi silmiini Offerillan mainoksessa (*mainoslinkki) ja se maksoi vain noin 20 euroa!!

gps älykello

Lasten GPS-älykello – hitti vai huti?

Kelloa on käytetty nyt pari viikkoa lähes joka päivä, kun lapsi on ollut ulkoilemassa, joten voidaan varmasti nyt kertoa mitä mieltä tästä kellosta oikein ollaan.

No, jos lapselta itseltään kysytään, niin kello on ollut HITTI!!!

Ja on kello meidän vanhempienkin mielestä ollut ihan hauska vekotin. Varmasti ilmankin pärjättäisiin, mutta on ollut myös monia tilanteita, jolloin kellosta on ollut hyötyäkin.

Aivan aluksi lapsi oli kellosta niin täpinöissään, että soitteli meille vanhemmille täällä kotonakin huoneesta toiseen, kun halusi testata miten kello toimii, hah. Ensimmäisenä päivänä kellon käyttöä harjoiteltiinkin kotona, mutta sen jälkeen kello kädessä on sitten saanut lähteä ulkoilemaan, kuten on ollut tarkoituskin (eskariin älykelloa ei toki laiteta ranteeseen, vaan sitä käytetään, kun lapsi on ulkoilemassa yksin tai kavereiden kanssa).

älykello lapselle

Kelloa on käytetty pääasiassa puheluita varten ja jonkin verran lapsi on pelannut kellosta löytyvää tosi yksinkertaista matikkapeliä (muita pelejä kellossa ei ole). Kellossa oleva kamera on vähän hassussa paikassa kellon sivussa, joten sitä lapsi ei ole alun testailujen jälkeen käyttänyt juuri ollenkaan, ja luulen, ettei lapsi oikein enää muista koko kameran olemassaoloakaan. GPS-paikannusta on sen verran testattu, että ollaan katsottu miten tarkkaan se paikantaa, mutta muuten sitä ei ole käytetty, sillä tiedetään aika hyvin missä lapsi liikkuu. Mikään hurjan tarkka tuo paikannus ei ole, vaan näyttää lapsen sijainnin noin parin kilometrin tarkkuudella.

Välillä puheluissa kuuluvuus on ollut pikkuisen huono, mutta luulen, että se osaltaan johtuu siitä, että lapsi on usein ollut ulkona, jossa on ollut monenlaista taustahälyä. Osaltaan tämä johtuu varmasti myös siitä, että puhelin on tosiaan ranteessa, eikä kasvoissa kiinni kuten kännykkää tavataan pitää.

Lapsi on älykellostaan kovin innoissaan ja onkin tärkeänä soitellut leikkipuistosta ja kysellyt lupaa lähteä kaveria hakemaan ja soittanut sitten uudestaan kaverin luota, että täällä ollaan nyt.

Vaikka lapsella ei vielä suuren suuri reviiri olekaan, missä hän voi kulkea, on kuitenkin mukavaa, kun lapsi voi soitella missä on milloinkin menossa ja on ollut myös kätevää soittaa lapselle silloin, kun on tarvinnut tulla kotiin. Esikoisellahan oli saman ikäisenä (tai oikeastaan vasta pikkuisen vanhempana) aivan tavallinen rannekello, ja kotiin tulo tapahtui niin, että lapselle kerrottiin aika milloin kotiin täytyy tulla ja lapsi sitten katsoi kellostaan kun oli aika lähteä kotiin. Joten varmasti aivan tavallisellakin kellolla ja ilman minkäänlaista kännykkää pärjää (suurimmalla osalla näin varmasti onkin), mutta aivan hauska tämä älykellokin on ja ostaisin kyllä tällä parin viikon kokemuksella uudestaankin. Ja ehdottomasti jää kyllä meillä ahkeraan käyttöön!

lasten älykello

Lue myös:

Kannattiko koululaiselle antaa oma kännykkä?

Brawl Stars Leonine huppari

Talven ihanin untuvaparka

IHANIN LEIKKIMÖKKI IKINÄ – TÄLLAINEN SIITÄ TULI

leikkimökki

Tähän alkuun vähän rumpujen pärinää, fanfaareja, ilotulituksia, kärrynpyöriä ja muita juhlallisuuksia. Meidän leikkimökki on valmis ja siitä tuli IHANA!

Tätä leikkimökkiä alettiin rakentaa huhtikuussa, jolloin mies luuli nikkaroivansa itselleen pihavajaa. Ja tässä näette lopputuloksen, maailman suloisin leikkimökki, johon ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n kärrätä yhtään ruohoneleikkuria, multaista lapiota tai mitään muutakaan pihavajassa tavallisesti säilytettävää asiaa. Ehkä jonain vuonna on sitten sen pihavajankin vuoro, mutta tällä kertaa tästä vajasta tuli aivan älyttömän ihana leikkimökki!

Mutta kurkistetaanpa sitten millainen tästä leikkimökistä ja sen terassista oikein tuli. No niin, lähdetäänpä pienelle tutustumiskierrokselle noin tsiljoonan kuvan kera!

Kierrätettyä ja olemassa olevaa hyödyntäen

Leikkimökki on ulkoapäin maalattu meidän taloon mätsäävästi valkoiselta, mutta sisältä löytyy ihanat vaaleankeltaiset seinät. Tuo sävy on mun mielestä aivan superkaunis luonnossa ja se on ollut kyllä aivan loistava valinta meidän leikkimökin seiniin.

Leikkimökin terassiltakin löytyy pari väripilkkua. Mustaksi maalattu merirosvolaiva (laivasta löytyy oma postaus täältä) ja lasten vuosia vanha piknikpöytä, jonka maalasin ihanalla mintunvihreällä maalilla. Samalla mintulla maalasin myös leikkimökin sisällä olevan pöydän ja tuolin, jotka löysin muutamalla eurolla kirpparilta.

Ollaan muutenkin yritetty katsella kirppareita ja hyödyntää jo meillä kotona valmiiksi olleita juttuja. Toki jotain uuttakin ollaan leikkimökkiin ostettu, mutta suurin osa leikkimökin jutuista on ollut jo aikaisemminkin käytössä.

Koska tuon leikkimökin, joka on siis ”virallisesti” pihavaja, mies löysi viime syksynä tosi edullisesti rautakaupan alesta, ollaan saatu toteutettua tämä projekti aika edullisesti. Ehkä ainut mikä yllätti on se, miten paljon rahaa maaleihin saa menemään! Mutta muuten ollaan tosiaan pystytty hyödyntämään monia jo valmiiksi olemassa olevia asioita, eikä uutta ole tarvinnut ostaa kovinkaan paljoa.

Ihania yksityiskohtia!

Leikkimökin sisällä oleva parvi on ollut aivan hitti ja jos vain olisi mahdollista, niin tuollaisia parvia voisi olla yhdessä leikkimökissä vaikka kaksikin, jolloin ei tarvitsisi nahistella ollenkaan siitä, kuka saa milloinkin köllötellä parvella, hah!

Toinen hauska yksityiskohta on salaluukku, josta pääsee livahtamaan leikkimökin sisään tai sieltä ulos. Luukun ulkopuolella on Doppy toivottelemassa kaikki kotitontut tervetulleiksi.

Leikkimökin sisälle ei olla tarkoituksella tuotu mitään leikkikeittiöitä tai muita kotileikkiasioita, joita leikkimökeissä usein taitaa olla. Ollaan tuotu mökkiin vain pöytä ja sen ympärille muutama jakkara (boblesitkin löytyi meiltä kotoa jo valmiiksi) ja leikkimökkiin jäi tilaa monenlaisille leikeille (tai nukkumiselle, yöretkeä leikkimökkiin on jo kovasti toivottu, heh).

Leikkimökkiin rakennettiin myös terassi, joka on takuulla hienoin leikkimökin terassi, jonka olen koskaan nähnyt! Terassilla oleva mintunvihreä piknikipöytä on jo vuosia vanha, mutta se sai nyt uuden elämän leikkimökin terassilla mintunvihreäksi maalattuna. Terassilta löytyy myös suloinen lasten puutarhakeinu ja merirosvolaiva.

Aivan leikkimökin terassin vieressä on lasten uima-allas, joka ostettiin viime vuoden keväänä. Sille löytyi tästä leikkimökin vierestä nyt aivan loistava paikka, sillä terassilta on tosi kätevä mennä uima-altaaseen, eikä näin jaloissa kulkeennu maasta roskia veteen. Tähän vähän haaveilin ”puuverhoilua”, mutta sitä ei nyt ainakaan tänä kesänä enää tehdä, ehkä joskus myöhemmin, sen näkee sitten.

Juuri näin tämä leikkimökki terasseineen on nyt aivan valmis ja en voisi olla enempää tyytyväinen lopputulokseen. Odotin kyllä, että tästä tulee ihana, mutta en olisi ikinä osannut kuvitellakaan, että tästä tulee näin ihana!

URHO JA ONNA TUTKIVAT – IHMINEN

urho ja onna tutkivat

Luulen, että aika moni napero on ihmiskehosta kovin kiinnostunut, niin myös meidän pojat ja varsinkin viisivuotias kuopus. Meillä on monenlaista ihmisen kehosta kertovaa kirjaa, mutta en silti malttanut olla tilaamatta kuopukselle tätä Antti Nikusen Urho ja Onna tutkivat – Ihminen -kirjaa. Tilasin kirjan täysin sen nimen ja kansikuvan perusteella, ilman sen tarkempaa tietoa kirjan sisällöstä, sillä kuvitus näytti mun mielestä tosi hauskalle!

Ja onneksi tilasin, tästä kirjasta tuli nimittäin meillä ihan hitti!

Kirjaa lukemalla selviää vastaukset moniin lapsia askarruttaviin kysymyksiin. Miten mustelma syntyy? Miten silmä toimii? Miksi sormenpäät tulevat ryppyisiksi kylvyssä? Miksi aikuisten ei tarvitse nukkua yhtä paljon kuin lasten? Miksi nenä vuotaa, kun itkettää? Miten ihminen saa alkunsa?

Kirjassa käydään hauskasti ja tarkasti läpi ihmiskehon osat aina luurangosta sisäelimiin ja suolistosta sukupuolielimiin. Kirjaa lukiessa voi myös testata omia kehontoimintoja, muun muassa miten kasvojen lihakset toimivat, kun otsaa rypistää tai toista silmää vinkkaa.

Eri kehonosien lisäksi tutustutaan aisteihin ja tunteisiin. Kirjassa muistutetaan myös uikkarisäännöstä, eli niistä kehonosista, joihin muut eivät saa koskea ilman lupaa.

Kirjan selkeä kuvitus vetoaa varmasti perheen pienimpiin, mutta infoa kirjassa on niin paljon, että tästä pitävät isommatkin lapset. Meillä kirjaa on kuunnellut korvat höröllä viisivuotias kuopus ja myös kahdeksanvuotias esikoinen on välillä napannut kirjan itselleen ja lukenut omaan tahtiinsa ihmiskehosta, tunteista ja aisteista.

urho ja onna tutkivat ihminen

Onko teidän lapset kiinnostuneita ihmiskehokirjoista?