Tiesittekö, että Risto Räppääjän voi nähdä nyt teatterin lavalla, kun Tampereen Komediateatteri esittää Risto Räppääjä ja Sevillan saituri näytelmää kesän ajan?
Mehän käytiin Veikon kanssa katsomassa Timo Koivusalon ohjaama Risto Räppääjä ja Sevillan saituri elokuva silloin viime vuoden alussa elokuvateatterissa, ihan intoa täynnä ja suurilla odotuksilla tietenkin, olihan ne ihan ensimmäiset Mari Rantasilan ohjaamat Risto Räppääjä elokuvat pojan suosikkeja ja myös ensimmäisiä pitkiä elokuvia, joita lapsi oli jaksanut katsoa.
Mutta voi vitsit se elokuva oli, noh… Tylsä. Lapsi kyllä kikatti elokuvan kliseisille kohelluskohtauksille, vaikka kyselikin välillä, että kauan tää vielä kestää.
Myös juoni oli lapselle aika mahdoton ymmärtää, sillä tarina kertoo siitä, kuinka Risto Räppääjän kaukainen sukulainen, Sevillassa asuva kitsas Ernesti Ohranen luulee sairastavansa hengenvaarallisia sairauksia, ja sen takia suunnittelee testamenttaavansa koko suuren omaisuutensa Risto Räppääjälle. Ernestin pitkäaikainen palvelija Arnold on myös kiinnostunut perinnöstä, ja koittaa juonia sitä itselleen.
Ja silti. Silti löysin itseni tekemästä meille lippuvarausta Tampereen Komediateatteriin Risto Räppääjä ja Sevillan saituri näytelmään. Mutta kylläpä kannatti antaa tarinalle toinen mahdolisuus, sillä teatteriversio oli aivan mielettömän hauska!
Lapsi hekotti kohtauksille ääneen, ja hyvä että pysyi penkissä kun Lennart potkutteli näyttämölle liekein koristellun menopelinsä kanssa. Mukaan oli ripoteltu sopivasti myös aikuisia naurattavia vitsejä, eikä tylsää hetkeä näytelmän aikana tullut.
En tiedä ymmärsikö lapsi tarinaa ihan täysin vieläkään, sitä miksi Riston tädit halusivat kouluttaa pojasta herraspoikaa täyttämään kaukaisen sukulaisen Ernesti Ohrasen odotukset, tai sitä miksi palvelija Arnold halusi keplotella perinnön itselleen, mutta se ei ainakaan näytelmän seuraamista haitannut lainkaan, vaan poika tapitti esitystä tiukasti alusta loppuun saakka.
Juoni oli juuri sopivan vauhdikas, ja lasta suuresti huvittavia kommelluksia näytelmässä riitti. Muutama vähän pelottavakin kummittelukohtaus näytelmässä oli, ja ajattelinkin, että lapsi säikähtäisi katsomon hetkellisesti täyttänyttä pimeyttä, mutta näköjään jännitystä olikin pojalle juuri sopivasti.
Esityksestä jäi kyllä hyvä mieli, ja me molemmat rallateltiin loppupäivä, ”Elämä ei ole hassumpaa…, ei hassumpaa”.
Lisätietoa: http://www.komediateatteri.fi/ohjelmisto/risto-rappaaja-ja-sevillan-saituri
Kuvat näytelmästä: Peero Lakanen/ Komediateatteri
