Olen aikaisemminkin kirjoittanu, miten blogit ovat ammattimaistuneet, ja sen lisäksi, että bloggaaminen on ihana ja antoisa harrastus, voi blogin kautta saada myös tuloja.
Myös mulla on pitkään ollut blogissani mainosbannereita, jotka olen tarkoin valinnut ja itse tuonne blogini sivupalkkiin laittanut. Jos noita bannereita klikkailee, ei tililleni kilahda senttiäkään, mutta jos kaupasta ei lähdekään tyhjin käsin pois, vaan tekee ostoksia, saan tuosta ostoskorin summasta pienen korvauksen itselleni. Lukijalle tuo ostos maksaa ihan saman verran, teki sen sitten mainosbannerin (tai muun mainoslinkin) kautta klikkaamalla tai muuta kautta kauppaan menemällä. Palkkion bloggaajalle maksaa siis mainostaja, eli se yritys, kenen mainoksesta on kyse.
Mulla on superihanat lukija, enkä ole mainoksista tainnut koskaan saada, kuin hyvää palautetta. Useimmiten kommenttiboksissa on kiitetty kivasta alekoodista, jonka avulla lukija sai mukavan säästön tekemistään ostoksista. Välillä kuitenkin kuulee, että blogeissa olevat mainokset aiheuttaa vähän nurinaakin, mikä on oikeastaan aika hassua. Vaikka bloggaaminen onkin ihan paras harrastus, on se myös tosi aikaa vievä, ja kun on käyttänyt tunteja postausideoiden miettimiseen, valokuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja tekstin kirjoittamiseen, tuntuu ihan mukavalle saada tuosta käyttämästään ajasta myös pieni korvaus. Mun mielestä näinä aikoina on oikeasti hienoa, jos pystyy työllistämään itse itsensä, oli se sitten bloggaamalla tai vaikka alkamalla perhepäivähoitajaksi. Aika moni haluaa kannattaa suomalaista pienyrittäjää, joten miksei itsensä työllistävää bloggaajaa voisi kannattaa myös, varsinkin kun blogin sisältö on edelleen ilmaiseksi luettavissa.
Mutta mistä niitä mainoksia tuonne sivupalkkiin sitten saa?
Itse olen pisimpään tehnyt yhteistyötä TradeTrackerin kanssa, joka on kumppanuusmarkkinointisivusto. TradeTrackerilta löytyy satoja mainostajia, eli yrityksiä joista voi valita omaan blogiin sopivimmat, juuri itsensä näköiset ohjelmat.
Mulla on vain sellaisten yritysten mainosbannereita, joiden tuotteita ihan oikeasti voin suositella ja joiden tuotteita myös itse ostan ja käytän. Tutuisi hassulta mainostaa jotain, johon ei itse usko, eikä se ole lukijoitakaan kohtaan reilua.
Sen lisäksi, että TradeTrackerin sivustolta löytyy valmiita mainosbannereita, on siellä myös linkkigeneraattori, jonka avulla voi tekstiin lisätä mainoslinkin. Linkkigeneraattoriin syötetään haluttu url-osoite, joka voi olla verkkokaupan etusivun lisäksi linkki vaikka tiettyyn tuoteryhmään tai yksittäiseen tuotteeseen. Generaattorin antama mainoslinkki toimii sitten vähän kuin mainosbanneri, eli jos linkin klikkaus johtaa verkkokaupassa ostotapahtumaan, maksaa mainostaja siitä bloggaajalle pienen korvauksen. Nämä mainoslinkit pitää aina muistaa merkata erikseen, sillä piilomainonta on laissa kiellettyä.
Useimmiten nämä tulot jakaantuu aika pitkälti niin, että mainosbannereiden kautta kilahtelee kolikoita, kun taas varsinaiset tulot kerääntyvät näiden tekstiin tehtyjen linkkien kautta.
Mun blogissa vinkkaillaan ja esitellään usein mun mielestä kivoja tuotteita, ja yleensä lisään näihin myös linkit yritysten sivuille, että lukija löytää tuotteet helposti. Usein nämä ovat ihan tavallisia linkkejä, mutta jos vinkkaamani yritys löytyy TradeTrackerin mainostajista, lisään silloin mukaan myös mainoslinkin.
TradeTrackerin sivustolta voi siis ihan itsenäisesti valita omaan blogiin sopivia mainoksia, mutta heiltä löytyy myös mukava henkilökunta, joka tarvittaessa toimii bloggaajan ja yrityksen välillä yhteyshenkilönä, jos vaikka kaipaat omaan blogiisi räätälöityä alennuskoodia.
Bloggaajan tulee ilmoittaa TradeTrackerin kautta saadut tulot vuosittain veroilmoituksen yhteydessä verottajalle, mutta jos sanapari ”veroilmoituksen täyttö” kuulostaa ihan heprealta, voi tulot myös maksaa palkkana tilille Ukko.fi palvelun kautta, jolloin Ukko.fi hoitaa veroasiat puolestasi pientä korvausta vastaan.
TradeTrackerille liittyminen ei maksa mitään (päin vastoin, siitä maksetaan kymmenen euroa!), joten jos tämä kuulosti kiinnostavalta, niin kannattaa käydä tutustumassa.
Yhteistyössä TradeTracker
Postaus sisältää mainoslinkkejä
IHAN VAAN ARKEA (JA KUVIA)
TASSUTELLEN OMAAN SÄNKYYN
Vähän aikaa sitten kerroinkin, että meidän vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen kuopus nukkuu vielä perhepedissä, eikä pinnasängyllä ole toistaiseksi ollut muuta virkaa, kuin toimia laitana parisängyn vieressä (ja hirveän kätevänä vaatevarastona…). Me oltiin vitkuteltu tuota omaan sänkyyn siirtoa aika kauan, koska arvelin, ettei vastasyntyneestä vieressä nukkunut, tuttia syömätön ja edelleen maitoa öisin saava lapsi tuota muutosta ihan mukisematta hyväksyisi, vaan tiedossa saattaisi olla hankalia iltoja ja valvottuja öitä.
Perhepetiratkaisu sopi meille tosi hyvin, ja ongelmaksi alkoi koitua oikeastaan vain illat, jolloin lapsi jäi yksin nukkumaan meidän vanhempien parisänkyyn Nabby kainalossa, ja mä sitten istuin kännykkä kädessä olkkarissa kuuntelemassa, kun itkuhälytin ilmoitti jokaisesta kyljen käännöksestä. Yleensä lapsi tosiaankin vain käänsi kylkeä tai vaihtoi muuten asentoa, mutta joskus itkuhälyttimen rahina tiesi sitä, että poika oli herännyt kesken unien ja lähtenyt vähin äänin liikenteeseen. Kun yhtenä iltana pimeässä makuuhuoneessa vastassa oli yöpöydällä istuva lapsi, arveltiin, että olisi aika muuttaa meidän nukkumisjärjestelyitä.
Googlailin vähän unikouluhommia, ja Satu Hyvä Voittaa blogissa olikin kirjoittanut tassuttelu-unikoulusta, jota mekin päätettiin koittaa. Tassuttelussa itkevä lapsi rauhoitetaan hellästi tassuttelemalla, silittämällä, tai syliin ottamalla. Kun lapsi on rauhoittunut, lopetetaan tassuttelu, ettei lapsi nukahda silittelyyn, vaan oppii nukahtamaan itse. Tämä kuulosti tosi kivalle systeemille, sillä mikään huudatusunikoulu ei tullut kysymykseenkään.
Ensimmäisenä iltana vastoin kaikkia ohjeita ja suunnitelmia nukutin lapsen viereeni ja nostin nukkuvana omaan sänkyynsä. Hetken kuluttua lapsi heräsi ja oli tietenkin ihmeissään oudosta nukkumapaikastaan, ja tunnin tassuttelun jälkeen rauhoittui ja nukahti uudelleen. Ja TAAS vastoin ohjeita, päätin seuraavasta heräämisestä ottaa lapsen viereeni nukkumaan, koska mulla oli aamulla aikainen herätys ja työpäivä.
Toisena iltana päästiin vihdoin vauhtiin, sillä alkoi viikonloppu ja olisin valmis valvomaan hyvän tarkoituksen edessä!
Tassuttelin tunnin verran, kunnes lapsi nukahti omaan sänkyynsä. Hetken päästä lapsi heräsi, mies kävi tassuttelemassa pari minuuttia (!!) ja lapsi nukkui jälleen. Toisen kerran lapsi heräsi, kun menin itse makkariin nukkumaan, mutta parin minuutin tassuttelulla uni jatkui, ja sitä riitti aamuun asti.
Kolmantena iltana sai taas tassutella tunnin verran, ja kun makuuhuoneesta tunnin päästä kuului pieni inahdus, lähti mies tassuttelemaan. Me oltiin vielä ihan tassutteluamatöörejä, eikä muistettu, että jokaisesta inahduksesta ei kuulu sännätä taaperon luo, vaan hetken voi odottaa josko lapsi jatkaakin itse uniaan. Yöllä tarvittiin pari pientä tassuttelua, ja unta riitti aamuun asti.
Veikko oli jossain vaiheessa yöllä kömpinyt meidän sänkyyn, ja aamulla unenpöpperöisenä herätessään hätääntyneenä pinkaisi pystyyn, katseli ympärilleen ja lattialle, kunnes huomasi pinnasängyssä nukkuvan pikkuveljen ja huokasi, ”voi kauhee kun mä säikähdin”, raukka ihmetteli miksei pikkuveli nukukaan vieressä, kuten aikaisempina öinä.
Perhepedistä omaan sänkyyn siirtyminen sujui kyllä paljon paremmin mitä olin kuvitellut. Samassa sängyssä nukkuessaan lapsi sai vielä öisin maitoa, mutta nyt tässä samassa muutoksessa loppui myös öiset imetykset, oikeastaan ihan itsestään.
Hassua, että aikaisemmin lapsi heräili monta kertaa illassa, ja sain käydä nukuttamassa aina uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta menin itsekin nukkumaan, mutta nyt omaan sänkyyn siirryttyä on iltaheräilyt oikeastaan loppunut kokonaan!
Koska kaikki sujui ihan hassun hyvin, päätettiin me siirtää pinnasänky meidän makkarista poikien yhteiseen makuuhuoneeseen, ja sen jälkeen on oikeastaan yöheräämisetkin loppuneet.
Meillä muuten isompi pojista aika usein on tavannut kömpiä meidän vanhempien sänkyyn keskellä yötä, mutta sen jälkeen, kun pikkuveli muutti huonekaveriksi, ei lapsi ole kertaakaan lähtenyt yöllä pois omasta huoneestaan!
Nyt kun koko homman aloittamisesta on kulunut parisen viikkoa, meillä tassutellaan edelleen, mutta illat on jo aika rauhallisia ja yöt nukutaan lähes aina kokonaan. Vähän kyllä haikeaakin, kun vierellä ei nuku enää pientä tuhisevaa vauvaa, eikä kukaan töki keskellä yötä pienillä kylmillä varpailla naamaan, mutta toisaalta aika ihanaakin, kun meidän parisängystä ei vie puolikasta siinä keskellä poikittain nukkuva lapsi, haha.
Puss och Kram printti saatu Magia Graphicsiltä