Täällä blogissa ollaan seurattu meidän vauvavuoden etenemistä kuukausipostauksissa (joista aikaisemmat löytyvät täältä: 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk, 9kk, 10kk, 11kk), ja tässä tulee vauvavuodesta kertoavan postaussarjan viimeinen osa.
Vauva (joka taitaa virallisesti olla jo taapero, vaikka ei vielä varsinaisesti taaperrakaan) täytti viime viikolla vuoden. Tuo synttäripäivä huilailtiin kotona kovassa kuumeessa ja jouduttiin perumaan sille päivälle varattu yksivuotiskuvauskin. Flunssan hellitettyä napattiin yhtenä päivänä kummeilta saatu ihana Vilacin potkuauto kainaloon ja käytiin ottamassa vähän valokuvia kauniissa syyssäässä. Kuvattava viihtyi hienosti kameran edessä. Ainakin kaksi minuuttia, haha. Kuvasaldo jäi siltä erää vähän suppeaksi, mutta onneksi me päästään ensi viikolla Piritta Lipiäisen kuvattavaksi, niin saadaan varmasti ihania kuvia meidän molemmista synttärisankareista.
Tämä yksivuotiskatsaus näyttää kyllä kovasti samanlaiselta, mitä 11kk-kuulumisetkin.
Lapsi liikkuu konttien, joskus innostuu työntämään kävelykärryä, mutta ei vielä ole kovinkaan kiinnostunut kävelemään lähtemisestä.
Ruokia syö hyvällä ruokahalulla, jos ne ovat puuroa tai jugurttia, lämpöiset sapuskat eivät kovin hyvin uppoa, ja suurin osa tarjotuista ruokalajeista on jo lähtökohtaisesti niin epäilyttävän näköisiä, ettei niitä viedä edes suuhun maistettavaksi. Ellei sitten tarjoilu ole lattialla, sieltä suuhun menee täysin suodattamatta niin hiekanjyvät, paperinpalaset, kuin koirien sisälle kantamat havunneulasetkin.
Hampaita ei ole suussa vielä yhtään, mikä tietenkin lisää vähän haastetta ruokien miettimiseen (hammaslääkärin näkökulma asiaan oli, että mitä myöhemmin, sen parempi. Näin mahdollisuus välttää kariesbakteeri on parempi).
Nukkuu meidän vanhempien sängyssä (kyllä, vieläkin) ja lipittää maitoa lähinnä öisin. Olin suunnitellut imettäväni vuoden ikään neuvolan suositusten mukaisesti, mutta nyt en kyllä yhtään osaa sanoa kauan vielä jatkan. Meidän yöt vaan sujuu nyt näin tosi helposti. Ja joo, onhan siinä myös sitä luopumisen haikeutta, pian meillä ei ole enää vauvaa, vaan kaksi leikki-ikäistä lasta. Jospa pitämällä vauvaa vierelläni saan ajan pysähtymään hetkeksi.
Myös isoveljellä oli mielipiteensä vauvavuoden päättymisestä.
Millaista nyt on, kun pikkuveli on jo yksivuotias, eikä enää vauva?
Milloin sille kasvaa hampaat? Varmaan satavuotiaana!
Mikä on erilaista, kun pikkuveli on vuoden ikäinen?
Se on isompi ja osaa seistä ja istua. Ja sanoa ei.
Osaako se sanoa muuta, kuin ei?
Pää pää, pii poo, king kong.
Mitä pikkuveljet tekee?
Leikkii vauvaleikkejä.
Mitä isoveljet tekee?
Vahtii pikkuveljeä ja leikkii ja piirtää. Ja juo superjuomaa.
Mitä te nyt tykkäätte leikkiä yhdessä?
Piirrellä ja askarrella. Mutta ei pikkulegoilla.
Osaako pikkuveli jo piirrellä ja askarrella?
Ei.
Mikähän pikkuveljestä tulee isona?
Poliisi tai palomies. Tai sairaanhoitaja.
Mitä teissä on samanlaista?
Meillä on samanväriset tukat. Ja otsa. Ja iho. Mutta eri tuntuinen.
Minkälaisia yksivuotiaat on?
Sellasia vauvoja mun mielestä.
Tähän päättyy postaussarja vauvavuodesta. Pikkuveljen kuulumisia varmasti jossain määrin blogista löytyy jatkossakin, mutta pääasiassa tästä eteenpäin keskitytään niihin pinnallisiin juttuihin, vaatekaapin sisältöön ja pohditaan lastenhuoneen sisustusratkaisuja.
Lastenhuoneet meillä meneekin nyt vähän uusiksi, ja varmaan aika pian pääsenkin esittelemään teille poikien uutta yhteistä makuuhuonetta!
Mitäs teidän vuoden ikäisille kuuluu?
SYKSYN VÄRIT: RED & DK BLUE
Sesongin vaihtuessa, kun sai pakata vaatekaapista kesäkamppeet pois ja ottaa syksyisemmät esiin, meni ainakin meillä myös vaatekaapin väripaletti aikalailla uusiksi. Kesän pirteän keltaisen, hempeiden pastellisävyjen ja raikkaiden seiloriraitojen tilalla vaatekaapissa on nyt oranssia, armyvihreää, burgundya ja tummansinistä. Tai jos katsotaan äitin vaatekaappiin, niin harmaata, valkoista, harmaata, mustaa, harmaata, burgundya, ja sanoinko jo… Harmaata? Siinä missä itse viihdyn harmaahapsena, on ihana väri-iloitella lasten pukeutumisessa.
Yhdet tämän syksyn lemppareista on tuo punainen (vaikka tuo väri on kyllä oikeasti mun mielestä oranssi, nimestään huolimatta) Pico-takki ja tummansininen Pico-haalari.
Näihin sopisi ihanasti Gugguun vihreät tupsupipot, jotka olin suunnitellut ostavani, mutta droppipäivänä suunnitelmista huolimatta ostinkin vain mustat hatut toppahaalarien kaveriksi. Muutin tietenkin mieleni vielä uudelleen (ihan vaan, koska olen nainen) ja olisin sittenkin halunnut myös ne vihreät pipot. Viidessä minuutissa loppuunmyytyjä pipoja ei nyt tietty enää löydy mistään, mutta onneksi kivoja pipoja löytyy poikien pipolaatikosta jo valmiinakin. Mutta kuvitelkaa mielessänne Picojen kanssa Gugguun vihreät pipot, isommalle pojalle yhdellä tupsulla ja pienelle kahdella, niin eikös olisi aika kiva setit nekin, haha!
Vaikka nää syksyn pukeutumishommat onkin tosi kivoja, ja vaatteiden värit ihania, niin kyllä parasta syksyssä silti on ulkoa löytyvät kaikki keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt. Tää pieni hetki, kun luonto hehkuu väreissä, aamut, jolloin maa kimaltelee huuruisena kuurasta ja auringon lämmössä on vielä hetkittäin kesän tuntua.
Lumoblogeissa starttasi lokakuussa #lumohaaste (lue lisää täältä!), jossa tällä kertaa teemana on ”Syksyn värit” ja tällä postauksella osallistun itse haasteeseen.
Hulivilini-blogissa syksyn värejä on nähty sadepäivien väripilkuissa ja MYJUW-blogissa ihastellaan syksyistä luontoa. Lisää lumobloggaajien haastepostauksia löydät Lumoblogien sivuilta, #lumohaaste -tunnisteen alta.
Osallistu sinäkin omassa blogissasi haasteeseen! Linkkaa postauksesi Lumoblogien Facebook-sivulle lokakuun loppuun mennessä, me julkaisemme suosikkimme Lumoblogien etusivulla, sekä some-kanavissamme marraskuussa.
Erityisesti olisin kiinnostunut kuulemaan missä Huvikumpu Living, Mini ja Beauty of life -bloggaajat näkevät syksyn värejä!
Ps. Jos omasta vaatekaapistasi puuttuu vielä tämän syksyn värit, niin House of Brandonilla on tämän viikon ajan paljon tuotteita puoleen hintaan! Poimin tuohon alle muutamia alejuttuja, puoleen hintaan löytyy syksyn uutuustakkeja, neuleita, farkkuja jne. Esim. kaikki nuo alla näkyvät syksyn uutuustakit maksavat alle neljäkymppiä ja neuletakki ja housut alle kaksikymppiä. Koko alevalikoiman löydät täältä.
Mistä teidän syksyn värit löytyvät?
Sis. mainoslinkin
VAUVAVUODEN VARRELTA
Tänä aamuna meitä odotti lastenhuoneen sängyn päällä edellisenä päivänä valmiiksi valkatut vaatepinot. Veikolle bengalin tiikeriä ja pikkuveljelle siihen mätsäävää saman merkin tiikerinraitaa. Farkut ja tennarit koko porukalle ja äitille ja isseelle neutraalit yksiväriset paidat.
Meidän piti viettää aamupäivä yksivuotiskuvauksessa ihanan Piritta Lipiäisen studiolla ja ottaa samalla neljävuotiskuvia ja perhekuvia. Kuvausten jälkeen oli tarkoitus käydä isossa lelukaupassa valkaamassa yhdessä syntymäpäivälahja tänään yksi vuotta täyttävälle päivänsankarille, käydä syömässä ja kahvittelemassa ja tulla kotiin jatkamaan syntymäpäivän viettoa.
Mutta kun illalla kuumemittari näytti lähes kolmeakymentäyhdeksää astetta, meni suunnitelmat uusiksi. Vaikka uusi valokuvausaika meneekin varmaan pitkän ajan päähän, niin eniten harmitti kuvausajan peruuntuminen kuvaajan puolesta, sillä eihän näin lyhyellä varoitusajalla tuota aikaa saa täytettyä. Mutta eipä näille mitään mahda. Tänään meillä vaan pötkötellään ja huilaillaan, koitetaan ottaa rennosti ja parantua. Isoveljen kanssa ajateltiin leipoa pitsaa, askarrellaan ja koitetaan saada aika kulumaan sisäpuuhissa.
Onneksi itse päivänsankari on täysin tietämätön mönkään menneistä suunnitelmista, ja me voidaan aivan hyvin viettää juhlallisuuksia vaikka tulevana viikonloppuna.
Postauksen kaksitoista kuvaa on kuvia vauvavuoden varrelta, aina vastasyntyneestä yhdentoista kuukauden ikään asti. Palaillaan yksivuotiskuulumisiin sitten toisessa postauksessa.
Kivaa keskiviikkoa!
Postauksen ensimmäinen kuva: Laura Schneider