VAUVAVUODEN TARPEELLISIMMAT TARVIKKEET

Näin vauvavuoden viimeisenä päivänä (kyllä, vauva täyttää huomenna vuoden!) ajattelin vähän listailla meidän vauvavuoden hittejä ja huteja. Toisella kierroksella tietenkin jo aika hyvin tietääkin, mitkä hankinnat on niitä tarpeellisimpia ja ne turhakkeet osaa jo jättää kaupan hyllylle, mutta silti niitä uusia suosikkejakin voi löytyä.

Yksi tarpeellisimmista tarvikkeista on tälläkin kerralla ollut telakallinen turvakaukalo. Jo yhden lapsen kanssa oli superkätevää naksauttaa kaukalo autossa olevaan jalustaan kiinni, ja unohtaa turvavöiden kanssa säätäminen, mutta vielä enemmän tätä ominaisuutta arvostaa kahden lapsen kanssa liikkuessa.


Kaukaloon liittyen yksi tarvike, jota todellakin lämmöllä suosittelen, on turvakaukaloon sopiva lämpöpussi. En tiedä, miten me oltaisiin pärjätty viime talvi ja syksy ilman Pikkuvaniljasta saatua ihanaa lämpöpussia, joka kaiken käytännöllisyyden lisäksi on myös tosi kaunis. Varsinkin aluksi vauvan kanssa eläessä saa opetella ajanhallinnan aivan uusiksi, ja näin kahden lapsen kanssa tuntuu, että opettelen sitä edelleen, haha. Kun kotoa lähtiessä isompaa lasta saa auttaa pukemisessa, hoitolaukun sisältöä kahmia kiireessä mukaan ympäri asuntoa, ja samalla koittaa miettiä mistä löytäsi itselle puhtaat vaatteet, on vaan iso helpotus, kun vauvan saa sujauttaa suoraa sisävaatteissa lämpöpussin sisään. Varsinkin näin syys- ja talvivauvoille suosittelen kyllä lämmöllä tuota ihanaa pussia, joka on muuten myös kiva lahjaidea tuoreeseen vauvaperheeseen.

Vaunuja ja rattaita meiltä on löytynyt usemmat, aivan kuten esikoisenkin vauvavuotena. Mun mielestä on hyvä, että menopelejä löytyy eri tarkoituksiin, ja suurimmalla käytöllä meillä on ollut Veikon vanhat vaunut päikkärikäytössä, sekä Lekmeriltä saadut tuplarattaat, jotka ovat olleet kyllä ihan huiput! Vaikka lapsilla on kolme vuotta ikäeroa, on tuplarattaat olleet tosi kovalla käytöllä, ja vasta aivan viime aikoina, isoveljen täytettyä neljä vuotta, ollaan alettu liikkumaan enemmän yhden istuttavien matkarattaiden kanssa myös silloin, kun molemmat lapset ovat mukana.

Veikon vauvavuonna meillä ei ollut käytössä hoitopöytää, vaan vauvalle tehtiin hoitopiste kodinhoitohuoneeseen tason päälle. Se oli kyllä ihan toimiva ratkaisu, mutta tällä kertaa halusin koittaa varsinaista hoitopöytää, kun sille löytyi nyt hyvin tilaa. Varmasti ilmankin pärjäisi, mutta mun mielestä hoitopöytä on ollut tosi kiva, kun siihen on saanut kätevästi järkkäiltyä vauvan omia tarvikkeita, ja tietenkin vaipat on ollut kätevä vaihtaa sopivan korkuisella tasolla. Varsinkin, jos hommaa tuommoisen hoitopöydän, josta voi myöhemmin muokata ihan tavallisen hyllyn, ei käyttöikäkään jää liian lyhyeksi.

Vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen, tilasin Ipanaiselta Tulan kantorepun. Meillä oli Veikolla Manducan kantoreppu, joka oli superahkerassa käytössä, ja josta tykkäsin tosi paljon, mutta vaikeahkojen säätöjen vuoksi halusin tällä kertaa testata Tulaa. Talvella reppu oli aika vähällä käytöllä, kun me ei molemmat mahduttu saman takin sisään, mutta kevään ja kesän reppu on ollut käytössä päivittäin, ja on edelleen. Tätä ilman me kyllä ei oltaisi pärjätty! Rattaita meillä on käytetty kotioloissa oikeastaan vaan päikkärihommiin, ja muut ulkoilut ja koirien lenkitykset ollaan menty repun kanssa.

Hoitolaukkuja mulla on ollut käytössä kaksin kappalein, Elodie Detailsin ihana musta ja Jujuben mustavalkoraidallinen, enkä muita laukkuja ole tainnut käyttää kertaakaan tämän vuoden aikana, hah! Elodie Detailsin pienempi laukku on arkilaukkukäytössä, sekin nielee sisäänsä kaiken, mitä päiväreissulle tarvii mukaansa. Jujube on ollut käytössä sitten vähän pidemmillä reissuilla, sillä se on aivan uskomaton tilaihme. Tyylikkään näköiset laukut menee aivan käsilaukkuina, eivätkä todellakaan huuda olevansa täynnä vaippoja ja kosteuspyyhkeitä, mikä oli mun yksi kriteeri hoitolaukkua valkatessa. Nämä jäävät varmasti käyttöön sittenkin, kun niitä vaippoja ei tarvitse enää kuskailla mukana.

Vähemmälle käytölle meillä on jäänyt pinnasänky, joka on toistaiseksi toimittanut vain parisängyn laidan virkaa. Pinnis olisi kuitenkin piakkoin tarkoitus ottaa käyttöön (kunhan vaan raaskin…), eikä sekään silloin jää turhakkeeksi. 

Syöttötuoliksi me ostettiin tällä kertaa Stokken Tripp Trapp, sen monikäyttöisyyden vuoksi, ja siinä meillä oli pikkuvauva-aikaan newborn set, joka oli aivan ihana, ja olisi tosi käytännöllinenkin, mutta meillä vauva viihtyi siinä aluksi tosi huonosti masuvaivojen takia, joten sen käyttöikä jäi meillä aika lyhyeksi. Syöttötuoli itsessään on kovassa käytössä ja siihen Maxplaylta saatu Playtray-tarjotinpöytä on ollut tosi kätevä ja tarpeellinen, kun vauva opettelee syömään itse.


Täysin turhakkeiksi meillä jäi tällä kertaa vain tutit, niitä vauva ei suostunut sinnikkäästä tuputtamisesta huolimatta syömään. Suuremmilta hutiostoksilta taidettiin välttyä tällä kertaa kokonaan.

Mitkä on olleet teidän vauvavuoden tarpeellisimmat hankinnat, tai mitkä ovat jääneet kokonaan käyttämättä?

KENGÄT TÄHÄN HETKEEN

Heippa! Me ei taideta olla ihan ainoita, joihin on syysflunssa iskenyt? Viime viikolla meillä on katsottu ahkeraan Netflixiä, askarreltu, rakenneltu legoilla ja puuhailtu muita sisähommia, kun Veikko on ollut kuumeessa. Ja kun vihdoin saatiin poika kunnolla terveeksi ja innolla odotettiin uutta parempaa viikkoa, iski kuume pikkuveljeen.
Onneksi tänään aamulla ei ollut lämpöä, niin päästiin käväisemään yksivuotisneuvolassa, vaikka rokotushommat siirrettiinkin nyt muutaman viikon päähän. Tälle viikolla meillä on superkivoja juttuja tiedossa, joten toivotaan ettei kuume enää nouse pikkuisellekaan.

Crocs ilahdutti meitä hiljattain lähettämällä kengät justiin näille keleillä, ihanat Kid’s Crocs Colorlite saappaat

Veikolla oli samanlaiset kengät viime välikautenakin, ja niitä meillä pidettiin ihan superpaljon, koska kengät ovat oikeasti tosi monikäyttöiset! Kauniit saappaat muistuttaa kovasti nahkakenkiä, ja menee hyvin myös siistimmässä menossa. Talvella meillä pidettiin kenkiä lähinnä kaupunkikenkinä, vaikka pikkupakkasilla menee kyllä hyvin ulkoilukenkänäkin villasukan kanssa. Kelien lauhduttua saappaita pidettiinkin meillä sitten ahkeraan ulkoilukenkinä, ihan parhaathan nämä ovat juuri tähän välikauteen.

Justiin katselin niitä jo pieneksi jääneitä paljon pidettyjä kenkiä, enkä löytänyt niistä juuri lainkaan käytönjälkiä. Toisin kuin tänä syksynä ostetuista gorelenkkareista, jotka ovat kuukauden käytön jälkeen puhki kärjistä!

Näissä kengissä on ihanan pehmoinen ohut karvavuori, mikä tekee kengistä ihanan tuntuiset jalkaan, Crocsille tutun keveyden lisäksi. 

Mulla on itsellä tästä kengästä vastaava naisten malli, jota pidin läpi leudon talven, ja nyt kun olen nuo kengät taas ottanut esiin, sujahtaa ne useimmiten jalkoihin kun lähdetään ulkoilemaan.

Jos siis hakusessa on kengät justiin tähän hetkeen, jotka käyvät niin ulkoiluun kuin siistinpäänkin menoon, niin meidän perhe suosittelee lämmöllä Colorlite saappaita, joita löytyy monessa ihanassa värissä!

Minkäslaisia kenkiä teillä suositaan välikauteen?


Yhteistyössä Crocs

Sis. mainoslinkin

11 KUUKAUTTA

Synttärit on juhlittu jo aika päivää sitten (ja vielä useampaan otteeseenkin), mutta oikeasti vauva on vielä yksitoista kuukautta. Tosin ei enää montaa päivää, sillä ensi vuonna tulee täyteen kokonainen vuosi, ja siirrytään samalla vauvavuodesta taaperoaikaan. Otetaan tähän väliin kuitenkin vielä pieni katsaus 11kk kuulumisiin, ennen kuin siirrytään toiselle vuodelle.

Vaikka vauva tietenkin kehittyy jatkuvasti, ei tässä kymmenen ja yhdentoista kuukauden välillä mitään suuren suuria kehitysharppauksia olla loikittu, vaan aika samoilla jutuilla mennään.

Muutamia askelia otetaan kävelykärryyn tukien, mutta usein into tuohon puuhaan loppuu lyhyeen, ja vauva viipottaa eteenpäin ketterästi konttien. Niin kun pääsee paljon nopeammin eteenpäin. Vauhtia tarvitaan ennen kaikkea silloin, jos näkymä keittiöstä kodinhoitohuoneeseen on avoin, eli reitti selvä ilman harmillista porttia kodinhoitohuoneen oviaukossa. Tuolla ihanassa ja salaperäisessä huoneessa kun on pyykinpesukone, johon on ihana nakella leluja (ja myöhemmin käydä niitä poimimassa pois) ja samasta tilasta löytyy myös koirien vesikuppi, jossa on mukava uittaa käsiään. Ja tietenkin kaikkea muuta käden ulottuvilla olevaa. Toinen houkutteleva paikka on olohuoneen nurkasta löytyvä mielenkiintoinen johtoröykkiö, jonne voi kontata ensin hiipien, sitten kurkkia vähän olan yli naurahdellen, kunnes lopulta koittaa hurja loppuspurtti johtojen luo. Toisinaan näihin paikkohin voi mennä jo valiiksi päätään pudistellen, iloinen hymy kasvoilla.

Lempipaikka on kuitenkin isoveljen huone, jonne on lupakin mennä touhuamaan. Ollaan vähän järkkäilty isojen poikien leluja ylemmäs, ja tehty vauvan omille leluilla laatikoihin tilaa. Huoneesta olisi piakkoin tarkoitus muokata veljeksille yhteinen leikkihuone, ja isovelikin on järjestelyistä mielissään. Vielä enemmän isoveli odottaa tulevaa yhteistä nukkumahuonetta, joka olisi tarkoitus toteuttaa tässä loppuvuoden aikana.

Aamuin ja illoin vauva syö puurolautasellisen hedelmäsoseen kera hyvällä ruokahalulla, välipaloina tarjoiltu jugurtti (hedelmäsoseella maustettuna sekin) uppoaa hyvin, hedelmiä napostelee innoissaan ja maitoa hörppii edelleen suoraan tissistä (pääasiassa öisin). Lämmin ruoka sensijaan aiheuttaa monesti puistatuksia, ja tätä meillä harjoitellaan (siis mä harjoittelen tekemään parempia ruokia, hah). Nyt ollaan myös aloiteltu tavallisen maidon juomista ruokajuomana, ja hyvin tuntuu sopivan sekin.

Suussa ei ole vieläkään yhtään hammasta, joten se tuo vähän haasteita tuon ruokapuolen miettimiseen, haha.

Mä olin etukäteen ajatellut, että tuossa vuoden iässä vauva siirtyy omaan sänkyynsä nukkumaan, joten ehkä meillä aletaan hiljalleen lopettelemaan myös imetystä, sillä tällä hetkellä vauva nukkuu yöt läpeensä maitoa lipitellen. Jos raaskin. 

Oon tosi iloinen ja onnellinen, että meillä on ollut kaksi helppoa ja ihanaa vauvavuotta. Molemmista vauvavuosista mulla on jäänyt vain hyviä muistoja ja vähän haikein, mutta tietenkin myös innokkain mielin siirrytään pikkuhiljaa kohti taaperoaikaa. Toisille vauva- ja pikkulapsiaika tuntuu olevan raskasta tarpomista, josta halutaan päästä nopeasti eteenpäin, mutta mä jo nyt mietin haikeudella sitä, ettei nämä lapset tule aina olemaan näin pieniä. Sitä, kun ne ei enää pyydä syliin, kömmi keskellä yötä unisena kainaloon nukkumaan tai halua kävellä kadulla käsi kädessä. Toisaalta en odota mitään niin paljon, kuin sitä, että saan nähdä lasteni kasvavan ja sitä, että näen lasteni aikanaan kokeilevan omia siipiään. Nyt on kuitenkin hyvä näin, tässä hetkessä.

Aikaisemmat kuukausipostaukset: 1kk2kk3kk4kk5kk6kk7kk8kk9kk, 10kk

Mitäs teidän vauvoille kuuluu?