Me lennettiin perjantaina Lontooseen ja hurautettiin samantien Southamptoniin, että oltaisiin lauantaiaamulla jo valmiiksi täällä, eikä aikaa tuhraantuisi silloin matkoihin. Parin tunnin aikaeron takia me herättiinkin lauantaina virkeinä jo kuudelta (no okei, Veikko heräsi…) ja ensimmäiset sanat pojan suusta olivat, ”Pipsa maailmaan, Jee!! Tänään on minun päivä!”.
Pipsa Possu maailma on osa isompaa Paultons family theme parkia, vähän kuin Koiramäki Särkänniemessä. Olin etukäteen katsonut netistä, että Pipsa maailmasta löytyisi seitsemän huvipuistolaitetta, ja muutamia muita leikkipaikkoja. Ajattelin, että voidaan kuluttaa sitten loppupäivä siellä Paultonsin puolella, jos koko päivää ei saataisi Pipsa maailmassa kulumaan. Jep. Ei todellakaan tarvinnut miettiä ajan kuluttamista, hyvä että meillä riitti päivä pelkkään Pipsa maailmaan!
Kaikki Pipsa maailman huvipuistolaitteet oli tosi kivoja ja tietty pienille lapsille sopivia. Kaikkiin laitteisiin pääsi myös aikuiset mukaan, paitsi Dinosaurus seikkailuun, jossa tietyn pituusrajan ylittävät ajelivat yksin, Veikon kokoiset aikuisen kanssa.
Huvipuistolaitteden lisäksi alueella oli paljon muutakin nähtävää ja tekemistä, suosikiksi (varmaan jopa niitä laitteitakin suositummaksi) taisi nousta ”mutalätäköt”. Kaikki Pipsa Possua telkkarista katselleet tietävät, että Pipsa perheineen rakastaa kuralätäköissä hyppimistä, joten teemaan sopivasti myös Pipsa maailmassa pääsi pomppimaan kuralätäköihin. Kurahyppely oli hauskasti toteutettu, isolle keinonurmialueelle oli tehty ruskeita kuralätäkön näköisiä alueita, ja maasta pulputti monenmoista suihkulähdettä. Me ei oltu hoksattu ottaa uikkareita mukaan, mutta onneksi myymälästä löytyi (vähän liian isot) uimashortsit ja pyyhe, Pipsa-aiheisia tietty.
Kuralätäköiden vierestä löytyi alueen leikkipuisto, ihan hitti sekin. Alueella oli myös hop lop tyyppinen sisäleikkipuisto, jossa me ei käyty ollenkaan, niin paljon ulkonakin riitti nähtävää ja tekemistä, ja ilmakin oli mitä parhain ja lämpöinen.
Me ollaan käyty muutama vuosi sitten, ennen Veikon syntymää, Pariisin Disneylandissa, ja nyt tammikuussahan me oltiin Veikon kanssa Floridan Disneyworldissa. Rrrakastan Disneypuistoja, ne on aivan ihania, ja ihan varmasti niihin tulee mentyä uudelleenkin, mutta silti sanoisin, että näin pienille lapsille ja varsinkin Pipsa-faneille on Pipsa Possu maailma jopa kivempi! Kokonsa puolesta puisto oli juuri sopiva, ja kivan leikkipuiston ja mutalätäköiden vuoksi päivä oli paljon muutakin kuin laitteesta toiseen jonottelua.
Oikeastaan ainut, mitä odotin Disneypuistoista tuttuun tyyliin, oli se, että Pipsa Possu hahmot olisivat kierrelleet puistossa. Nyt Pipsa ja Pipsan pikkuveli Jyri tulivat muutaman kerran päivän aikana aidatulle parvekkeelle vilkuttamaan, kuin kuninkaalliset konsanaan, eikä hahmoja päässytkään halaamaan, mikä oli yksi etukäteen odotettu juttu. Onneksi tämä ei kyllä harmittanut lasta tippaakaan, niin paljon muutakin kivaa ympärillä oli ;)
Meillä on auto vuokrattuna ja ollaan oltu pari yötä nyt täällä Southamptonissa, mutta Pipsa Possu maailmaan pääsee näppärästi myös junalla tai bussilla Lontoosta, jos haluaa tehdä pienen päiväretken Lontoon reissun yhteydessä.
Viiden aikaan illalla, silminnähden onnellinen, mutta ihan rättiväsynyt lapsi tuumasi, ”Nyt haluan kotiin”, juuri sopivasti puolituntia ennen puiston sulkeutumisaikaa. Tämä kyllä oli Veikon päivä!
KURKISTUS KÄSIMATKATAVAROIHIN
Täällä on taas pitänyt kiirettä viime päivät, monta juttua on ollut mielessä mistä olisin halunnut kirjoittaa blogiin, mutta en vain ole ehtinyt. Enkä ole ehtinyt kuvaamaankaan, ja ilman kuvia en osaa blogata!
Nyt kuitenkin ajattelin tulla iskemään tähän kuvat meidän käsimatkatavaroista.
Käsilaukusta löytyy nyt aurinkolasit, lompakko (joka näköjään jäi kuvasta pois), koko porukan passit ja matkaliput, kosteuspyyhkeitä, huulikiiltoa, käsidesi, purkkaa ja puhelin.
Veikolle on ihan superreipas matkustaja, eikä ole väliä tehdäänkö matkaa lentäen, autolla tai junalla, kaikki käy ja aika kuluu ihmeen hyvin ilman mitään kummempia viihdykkeitä. Silti tykkään aina varautua monenmoisella tekemisellä, ihan vain varmuuden vuoksi.
Viimeksi Amerikkaan lentäessä ei me Lontooseen mennessä ehditty katsella kuin yhtä kirjaa, ja muutenkin suurin osa viihdykkeistä jäi odottamaan paluumatkaa. Niinpä uskonkin, että näillä tekemisillä tämänpäiväinen lento kuluu ihan leikiten :)
Mukana on siis iPad kuulokkeineen, se viimeinen oljenkorsi jos mikään muu ei huvita. Uudet Pipsa Possu kirja ja -tehtäväkirja, jotka poika on vilaukselta nähnyt, ja näitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. En ole ennen näitä Suomessa nähnyt, ja nyt olinkin iloinen kun tuohon tehtäväkirjaan törmäsin Prismassa! Tilasin kaksi muuta pipsa-tehtäväkirjaa Briteistä ennen Amerikkaan lähtöä, ja ne oli ihan hitit! Näissä ei ole mitään vaikeita tehtäviä, vaan helppoja tarranliimausjuttuja, jotka sopii oikein hyvin parivuotiaalle.
Evästä tietty täytyy lapselle olla, vähän pillimehua ja smoothieita, rusinoita ja välipalakeksejä. Eväiden nakertelu kun on mukavaa ajanvietettä sekin.
Ihan parasta lähdössä on tuon pikkuisen höpönassun into! Koko viikko on puhua pälpätetty Pipsa maailmasta, ja monta kertaa päivässä laskettu öitä lähtöön. Kielikin on vaihtunut osittan enkuksi, ja nyt kiitetään tomerasti, Tänks! :D
En vielä tiedä päivittelenkö reissusta blogia, mutta Instagramin (@annikakarkkipurkki) ja Facebookin kautta voi kuulumisia seurata. Me lähdetään NYT! Heippa!
Ja hei, kiitos kommenteista päivähoitopostaukseen, palailen vastailemaan niihin paremmalla ajalla! :)
Aurinkoista viikonloppua!
PÄIVÄHOITOON VAIKO EIKÖ?
Kirjoittelin viime kesänä postauksen, jossa kerroin meidän suunnitelmista pitää lapsi kotihoidossa aina eskari-ikään asti. Tämän vajaan vuoden ajan, mitä tuosta postauksesta on aikaa, on poika kotihoidossa ollutkin, ja pari kertaa viikossa on lapsi on käynyt kotihoidossa oleville lapsille tarkoitetussa kerhossa, joka kestää aina kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.
Mielellään tällä samalla systeemillä jatkettaisiinkin, ihan niinkuin oltiin suunniteltu, mutta nyt on alkanut loppua vuorokaudesta tunnit kesken! Teen töitä kotona, ja tuo kerhoaika on tehokasta ja tärkeää työskentelyaikaa, samoin kuin oli päikkäriaikakin. Päikkäreille ei enää loppuvuodesta meinattu malttaa nukahtaa ollenkaan, kunnes tammikuisella jenkkireissulla poika päätti lopettaa päikkärit kokonaan.
Kyllähän sitä aikaa töille löytyy, kun vaan järjestää. Sen lisäksi, että töitä voi paiskia lapsen kerhollessa, niitä ehtii tehdä tietenkin silloin, kun issee on kotosalla lapsen kanssa ja koska lapsi menee aikaisin illalla nukkumaan, on myös illalla monta tuntia aikaa tehdä töitä, vaikka tietty iltaisin muutakin hommaa on, kuten nyt vaikka päivän touhujen jälkien siivousta ja peruskotihommia, koirien lenkitystä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa vaikka blogin kanssa olisi myös kiva viettää.
Niin että nyt sitä sitten mietitään pää kuumana, miten me jatketaan syksyllä. Samalla systeemillä kerhoillen, vai pari kertaa viikossa puolipäivähoidossa… Vaikka kysymys ei olekaan sen enemmästä, kuin päivähoidosta kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, on koko hommasta silti nyt pää ihan pyörällä. Pärjättäisiinkö me sittenkin vielä kerhon avulla, vaikka siitä kahdesta ja puolesta tunnista väheneekin syksyllä puolituntia. Vai ”luovutetaanko” (siltä tämä nyt jotenkin tuntuu!), ja aloitetaan päivähoidossa. Hmmm…
Hakemukset on jokatapauksessa laitettu molempiin paikkoihin, joten vielä ei tarvitse päätöstä tehdä.
Ja oli päätös kumpi tahansa, saan silti olla suurimman osan ajastani lapsen kanssa kotona, ja saan silti tehdä myös töitä, ihan paras ratkaisu mulle!
Kuten kuvista huomaa, ollaan täällä jo melkoisen Pipsa Possu maailma -tunnelmissa. Pipsa on tänään päässyt ainakin hyppimään trampoliiniin, syömään ruohoa metsään, leikkipuistoon liukumäkeen ja pellolle ojaan sorsia katsomaan (joita me ei kyllä nyt nähtykään)
Juuri ennen lapsen nukkumaanmenoa taas laskettiin, kolme yötä lähtöön!
Ja kuten kuvista myös huomaa, on meillä opittu jostain (ah, niin ärsyttävä) tapa, takin kaulusten imeskely! Voihan kääk, miten tuosta pääsee eroon? Ostin jo apteekista kynneliä, mutta ei sillä näytä olevan mitään vaikutusta. Keväällä ostettuun Picoon on jo nakerrettu pieni reikä, ja vielä uudemmasta Popin fleecestä on haukkaistu oikein kunnon pala.
Itsehän olen lapselle merkkivaatteita halunnut ostaa, ja aina painottanut, että käyttöä varten ne on, mutta… Reikä polvessa merkkinä pyöräilyharjoituksista tai hauskasta metsäretkestä ei kyllä haittaisi yhtään, mutta tuommoinen kaulusten tahallinen nakertelu kyllä nyt vähän harmittaa!
Ehkäpä me seuraavaksi koitetaan alkaa pukemaan huivia tuonne takin alle, jospa se nakertelu sitten siirtyisi siihen? ;)
Onkos muita päivähoitoa pohtivia, tai kerhossa kävijöitä?