Kirjoittelin viime kesänä postauksen, jossa kerroin meidän suunnitelmista pitää lapsi kotihoidossa aina eskari-ikään asti. Tämän vajaan vuoden ajan, mitä tuosta postauksesta on aikaa, on poika kotihoidossa ollutkin, ja pari kertaa viikossa on lapsi on käynyt kotihoidossa oleville lapsille tarkoitetussa kerhossa, joka kestää aina kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.
Mielellään tällä samalla systeemillä jatkettaisiinkin, ihan niinkuin oltiin suunniteltu, mutta nyt on alkanut loppua vuorokaudesta tunnit kesken! Teen töitä kotona, ja tuo kerhoaika on tehokasta ja tärkeää työskentelyaikaa, samoin kuin oli päikkäriaikakin. Päikkäreille ei enää loppuvuodesta meinattu malttaa nukahtaa ollenkaan, kunnes tammikuisella jenkkireissulla poika päätti lopettaa päikkärit kokonaan.
Kyllähän sitä aikaa töille löytyy, kun vaan järjestää. Sen lisäksi, että töitä voi paiskia lapsen kerhollessa, niitä ehtii tehdä tietenkin silloin, kun issee on kotosalla lapsen kanssa ja koska lapsi menee aikaisin illalla nukkumaan, on myös illalla monta tuntia aikaa tehdä töitä, vaikka tietty iltaisin muutakin hommaa on, kuten nyt vaikka päivän touhujen jälkien siivousta ja peruskotihommia, koirien lenkitystä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa vaikka blogin kanssa olisi myös kiva viettää.
Niin että nyt sitä sitten mietitään pää kuumana, miten me jatketaan syksyllä. Samalla systeemillä kerhoillen, vai pari kertaa viikossa puolipäivähoidossa… Vaikka kysymys ei olekaan sen enemmästä, kuin päivähoidosta kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, on koko hommasta silti nyt pää ihan pyörällä. Pärjättäisiinkö me sittenkin vielä kerhon avulla, vaikka siitä kahdesta ja puolesta tunnista väheneekin syksyllä puolituntia. Vai ”luovutetaanko” (siltä tämä nyt jotenkin tuntuu!), ja aloitetaan päivähoidossa. Hmmm…
Hakemukset on jokatapauksessa laitettu molempiin paikkoihin, joten vielä ei tarvitse päätöstä tehdä.
Ja oli päätös kumpi tahansa, saan silti olla suurimman osan ajastani lapsen kanssa kotona, ja saan silti tehdä myös töitä, ihan paras ratkaisu mulle!
Kuten kuvista huomaa, ollaan täällä jo melkoisen Pipsa Possu maailma -tunnelmissa. Pipsa on tänään päässyt ainakin hyppimään trampoliiniin, syömään ruohoa metsään, leikkipuistoon liukumäkeen ja pellolle ojaan sorsia katsomaan (joita me ei kyllä nyt nähtykään)
Juuri ennen lapsen nukkumaanmenoa taas laskettiin, kolme yötä lähtöön!
Ja kuten kuvista myös huomaa, on meillä opittu jostain (ah, niin ärsyttävä) tapa, takin kaulusten imeskely! Voihan kääk, miten tuosta pääsee eroon? Ostin jo apteekista kynneliä, mutta ei sillä näytä olevan mitään vaikutusta. Keväällä ostettuun Picoon on jo nakerrettu pieni reikä, ja vielä uudemmasta Popin fleecestä on haukkaistu oikein kunnon pala.
Itsehän olen lapselle merkkivaatteita halunnut ostaa, ja aina painottanut, että käyttöä varten ne on, mutta… Reikä polvessa merkkinä pyöräilyharjoituksista tai hauskasta metsäretkestä ei kyllä haittaisi yhtään, mutta tuommoinen kaulusten tahallinen nakertelu kyllä nyt vähän harmittaa!
Ehkäpä me seuraavaksi koitetaan alkaa pukemaan huivia tuonne takin alle, jospa se nakertelu sitten siirtyisi siihen? ;)
Onkos muita päivähoitoa pohtivia, tai kerhossa kävijöitä?
ÄITIENPÄIVÄSTÄ ARKEEN
Ihan superkivan viikonlopun jälkeen on palailtu taas arkeen muutamaksi päiväksi.
Meillä on ollut mumma viikonlopun kyläilemässä ja Veikon kaverina, herkkuja on taas vaihteeksi tullyt syötyä koko loppuvuoden edestä ja rästihommalistaakin saatu taas pikkuisen lyhemmäksi.
Äitienpäivän aamuna muiden noustessa sain jäädä sänkyyn nukkumaan, samaan aikaan kun keittiöstä kuului rapinaa, supinaa ja vatkainten hurinaa. Sänkyyn sain mansikoita ja kermavaahtoa, ja keittiössä odotti äitienpäiväkakku, jonka korkkaamista pienin leipuri ei meinannut malttaa odottaa, ei niinkään itse kakun, vaan päällä olevien pätkisten takia ;D
Eilen me aloitettiin laskemaan öitä loppuviikosta starttaavaan Englannin matkaan. Arvatenkin täältä löytyy yksi melko malttamaton Pipsa Possu maailmaan lähtijä…
Hotellitkin on nyt varattu ja auto vuokrattu, seuraavaksi voisikin alkaa miettimään pakkaushommia. Kivaa!
Kivaa uutta viikkoa!
CHEESECAKE
Omasta blogista on näppärä käydä kurkkaamassa niiden lemppareimpien leipomusten ohjeita, paljon kätevämpää kuin alkaa pläräämään lippulappusia reseptilaatikosta.
Myös tämän juustokakun ohjetta tulin omasta blogistani etsimään, mutta sitäpä ei täältä löytynytkään, vielä. Asia korjattu, joten nytpäs löytyy, yksi suosikkikakkuni, helppoa ja hyvää!
JUUSTOKAKKU
Pohja:
200 g Digestive-keksejä
100 g sulatettua voita
Täyte:
400 g Philadelphia-juustoa
150 g Creme fraicea
1 1/3 dl sokeria
4 kananmunaa
2 tl vanilja-aromia
2 tl sitruunamehua
Murenna keksit ja sekoita sulatetun von kanssa. Painele seos voidellun irtopohjavuuan pohjalle, nosta kylmään odottamaan. Sekoita täytteen ainekset, paitsi munat, kulhossa. Riko nyt munat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Levitä täyte vuokaan pohjan päälle, paista 175 asteisessa uunissa n. 45 minuttia. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja nosta sitten kylmään. Kakku on hyvä tehdä valmiiksi edellisenä päivänä, sillä se on parasta seuraavana päivänä. Tarjoile vadelmakastikkeen ja tuoreiden vadelmien kanssa!
Alkuperäisen ohjeen kriittisine vaiheineen löydät täältä!
Herkullista loppuviikkoa!