Sunnuntain postauksessa pähkäilin villahaalariasioita, ja heti maanantaina otettiinkinkin suunnaksi Ideapark, tarkoituksena kahlata lastenvaateliikkeet läpi sopivaa villahaalaria etsien.
Ihan ekana suunnattiin Ballotiin, ja sieltä bongasinkin rekillisen aivan ihania villahaalareita.
Suomessa valmistettuja 100% merinovillaisia keltaisia ja mustia norsukuosisia Blaa-merkkisiä haalareita.
Nuo haalarit nähtyäni en edes harkinnut enää muissa kaupoissa kiertelyä, vaan haalari ostettiin ekasta kaupasta. Veikon vaatekoko alkaa olemaan nyt kokoa 98cm, ja tuosta haalarista otettiin koko 100cm (koot menevät tasasentein). Haalari on aika reilua kokoa, mutta kapean mallin ansiosta ei tunnu kuitenkaan yhtään liian suurelta, vaan juuri sopivalta, että menee koko talven ja vielä keväälläkin.
Näistä oli muuten kokoja 120cm asti, jos joku kaipaa villahaalaria isommassa koossa!
Haalari oli kyllä Veikonkin mieleen, se olisi pitänyt saada pukea jo kaupassa ;) Haalarin sovitteluhaavet kuitenkin saivat väistyä, kun poika bongasi kassan vierestä ison telineen toinen toistaan hienompia tutteja.
Meillä nimittäin jännästi ”hävisi” viimeinenkin tutti sunnuntaina, ja takana oli ensimmäinen tutiton yö.
Siitä kun oltiin koko edellinen ilta jankutettu, miten tutti taisi ”unohtua” viikonloppuna mummin luo, niin toinen silmät säihkyen katseli telinettä, siinähän niitä nyt on, ostetaan uusi!
Kuunneltuani noin 300 kertaa sanan tutti, samalla haalaria maksaessani, olin ihan varma, ettei tuttihyllyltä ilman itkua selvitä, mutta tutit unohtuivatkin saman tien kun kaupasta lähdettiin!
Mitäs pidätte norsukuosisesta villahaalarista?
Oliko kotimainen Blaa teille tuttu merkki?
Ensimmäinen
-Sponsoroitu, yhteistyössä Libero- En ole ikinä ollut mikään hamsteri luonteeltani. Surutta olen kierrättänyt tavaroita eteenpäin, ja lapsuuden aikaiset ystäväkirjat, kirjeet ja muut muistot on vuosia sitten heitetty roskikseen. Joskus tavaroista on tullut luovuttua ehkä liiankin herkästi, ja jälkikäteen on sitten harmiteltu näiden asioiden perään.
Mutta mitä tälle piirteelle tapahtui lapsen synnyttyä!
Pari kuukautta sitten muuttoa tehdessä tuli jälleen kerran karsittua tavaroita pois aika rankallakin kädellä, muutto onkin varsin pätevä syy tehdä kunnon inventaario kaappien kätköihin ja karsia kaikki turha pois. Vanhan kodin kylpyhuoneen kaapista löytyi avattu paketti pikkuisia Liberoita. Niin pienen pieniä vaippoja, ettei niitä ole raskinut hävittää niiden aikanaan jäätyä pieniksi. Siis vaippoja! :D
Siinä missä ehkä käyttökelpoistakin tavaraa lensi mappi ööhön, tämä avattu vaippapaketti pakattiin huolella muuttokuormaan…
Miten paljon tuota säilytettävää tavaraa kertyykään pienelle ihmiselle. Eihän sitä voi luopua ensimmäisestä bodysta, tai kastejuhlassa käytetyistä ensimmäisistä juhlakengistä. Entäs ensimmäinen helistin, ensimmäiset isomummon neulomat villavaatteet, ensimmäinen unilelu… Unilelu on muuten edelleen käytössä, mutta nuo muut löytyvät nyt muistojen laatikosta. Ja se laatikko on iso!
Niin paljon rakkaita tavaroita, rakkaita muistoja. Minun ensimmäiseltä lapseltani, joka teki minusta ensimmäistä kertaa äidin.
Muistojen laatikkoa täydennetään varmasti vielä monta kertaa, tällä kertaa lisään sinne muutaman pikkuisen vaipan, ja maltan luopua jo lopusta paketista. Ehkä.
Pienen pieniä koon yksi Libero-vaippoja ostettiin aikanaan vauvaa odottamaan, ihan vaan varuulta, vaikka eihän ne varmaan edes mahtuisi. Mutta jos vauva olisikin tosi pieni! Ja olihan se, pikkuriikkisille vaipoille tuli käyttöä, ja niitä ostettiin lisää paketti jos toinenkin. Pian koko vaihtui isompaan, taas isompaan, jossain vaiheessa housuvaipat alkoivat vaikuttaa teippivaippoja käytännöllisemmiltä, ja kokoa taas vaihdettiin suurempaan.
Tällä hetkellä kaapista löytyy vitoskoon Liberoita. Pottaharjoittelusta meillä ei oteta paineita, vaikka potalla lapsi on käynytkin jo vuoden ikäisestä lähtien. Isompi hätä on lähes pottaharjoittelun alusta saakka tullut pottaan, samaan osoitteeseen päätyy usein pienempikin hätä, mutta monesti se lirahtaa vielä vaippaankin. Mikään kiire ei kuitenkaan ole vaipoista päästä, sillä sekin tapahtuu varmasti aikanaan.
Alla olevalla videolla kerrotaan, miten monta kertaa suunnilleen vaihdat vaipan lapsellesi, ja miten näistä vaipanvaihtohetkistä voit tehdä pisteitä keräämällä myös hauskoja satutuokioita.
!function(a,b,c){var d=a.getElementsByTagName(b)[0];a.getElementById(c)||(a=a.createElement(b),a.id=c,a.src=(”https:”==document.location.protocol?”http://player-services.goviral-content.com”.replace(/^http:/,”https:”):”http://player-services.goviral-content.com”)+”/embed-code/index/find?placementVersionId=5876989413823888061525918″,d.parentNode.insertBefore(a,d))}(document,”script”,”gv_script_5876989413823888061525918″);
Liberon sivuilta löydät myös sovelluksen mobiililaitteeseen, jolla voit seurata lapsesi kehitystä sikiövaiheesta aina nelivuotiaaksi asti, sekä arkistoida tärkeimmät hetket aikajanalle.
Onko teillä säilötty talteen niitä ensimmäisiä asioita?
Postaus lastenhuoneesta
Uuteen kotiin muutettaessa, oli Veikon huone ihan eka joka otettiin työn alle. Koska vanhassa kodissa oli Veikolla ollut huone vasta vuoden ajan, niin samoja kalusteita toki hyödynnettiin uudessakin huoneessa, jopa tapetti ja maalin sävy ovat samat kuin vanhassa huoneessa, vaikka niitä nyt ei mukaan saanutkaan :D
Huoneessa on siis kaksi seinää tapetoitu Estan beigellä tapetilla, jossa on isoja valkoisia tähtiä, kaksi seinää taas on maalattu tuolla samaisella beigellä, mitä tapetin pohjaväri on.
Kalusteet taasen ovat taattua Ikeaa ;) Uusi isojen poikien sänky on hakusessa, mutta toistaiseksi mennään vielä pinniksellä eikä osteta mitään kompromissiratkaisua.
Väreinä on edelleen samaa vaaleaa ripauksella vaaleansinistä/ turkoosia. Monesti kuulee, kuinka lastenhuoneessa pitää olla reippaita värejä, mutta itse tykkään vaan eniten tämmöisestä rauhallisesta värimaailmasta, ja ainakin meillä tuo huone on kyllä melkoinen väripommi, kun kaikki lelut on levitetty lattialle :D
Tuo matto ostettiin jokin aika sitten Hobby Hallista eteiseen, mutta ei lopulta oikein toiminutkaan siinä ja se vaihdettiin Veikon huoneeseen. Tilalta väistyi vaalea karvamatto, ja tämän uuden maton päällä onkin kyllä paljon helpompi leikkiä vaikkapa junarataleikkejä, kun ne karvat ei ole tiellä ;)
Suloinen kastetaulu on saatu Walldesignilta, tällä hetkellä sen paikka on lipaston päällä, mutta ehkäpä se siirtyy jossain vaiheessa seinälle.
Aivan ihana Littlephantin kirahvijuliste taasen on ostettu Dekologiasta, tuolle samaiselle seinälle haaveilin tässä postauksessa nähdystä Littlephantin kirahviseinätarrasta, mutta eipä sille oikein tilaa jäänyt kun tuo keittiö sopi niin hyvin tuohon kohtaan. Onneksi kuitenkin löysin tuon julisteen, se saa nyt olla korvaamassa sitä seinätarraa! :)
Dekologiasta on muuten myös nuo ihanat sängyllä olevat Fermin tyynyt. Ja jotain sinne Dekologiaan vielä jäikin, mikä on ihan pakko sieltä käydä pian hakemassa… :D
Keittiön vieressä on odottamassa koukut koreja, kunhan vaan jostain löydän sopivat. Hakusessa olisi sellaiset virkatut korit, joissa olisi ripustuslenkit, että ne saisi noihin koukkuihin roikkumaan. Niissä olisi sitten kiva säilyttää vaikkapa puisia leikkiruokia.
Semmoiselta näyttää meidän lastenhuone!
Tuliko bongailtua tuttuja juttuja? Ainakin tuo Ikean leikkikeittiö taitaa olla suosittu :)
Ihanaa uutta viikkoa!