Heh, pitikin kirjoittaa meidän mahtavasti sujuvista illoista ;) Kuinka tyytyväisenä ja mukavasti lapsi jää iltasadun jälkeen omaan sänkyynsä itse nukahtamaan…
Pari iltaa sitten poika jäi tuttuun tapaan omaan sänkyyn, mutta vähän päästä alakertaan kuului Tömps! Huoneessa oli vastassa pinnasängyn ulkopuolella kättään pitelevä pikkuinen.
Käsi onneksi parani puhaltamalla, mutta sinä iltana meillä taas nukutettiin, vieressä makaamalla, käsi kädessä. Ihan vain siltä varalta, ettei sieltä pinniksestä seuraavaki tule marakatin poikanen päälteen alas.
Eikä kyllä mitään hajua, kauan siinä nukuttamisessa meni, sillä itse heräsin sängyn vierestä puolilta öin, ja raahauduin omaan sänkyyn unia jatkamaan. Niin tuttua niiltä ajoilta kun meillä vielä nukutettiin ja niin turhauttavaa, tuntuu että arvokasta aikaa menee hukkaan nukkumalla ;)
Eilen pinniksestä otettiin laita pois ja tilalle laitettiin sängyn mukana tullut reunapala. Olin kyllä luullut, että se tilalle laitettava reuna on edes muutaman sentin korkea, mutta sehän tuli ihan patjan reunan tasalle. Arvatenkin lapsi löytyi aamulla lattialta nukkumasta… Onneksi tiputusta oli vain parikymmentä senttiä, ja pudotusta pehmentämässä pehmoinen patja tyynyineen ja peittoineen :)
Mutta miten se lapsi eilen sinne sänkyyn saatiin nukahtamaan, kun sitä laitaa ei enää ollutkaan… Ei käynyt ihan helposti! :D
Ensin koitin jättää lapsen vanhaan tyyliin itse sänkyyn nukahtamaan, mutta eihän sielä tietenkään maltettu pysyä. Muutamia kertoja palauttelin lasta takaisin sänkyyn, mutta tuntui että taapero vaan villiintyi tuosta hauskasta leikistä.
Aloin itse turhautumaan koko hommaan, ja pikkuisen jo ärtyneellä äänensävyllä komensin tiukasti lasta pysymään sängyssä. Tästä reaktiona armotonta yliväsynyttä hekotusta, ja entistä villimpää menoa…
Vaihdoin tyyliä korostetun eleettömään, ja palauttelin lasta sänkyyn mitään sanomatta. Kikatus ehkä vähän väheni, mutta ei sielä sängyssä kyllä pysytty sekuntiakaan kauempaa tälläkään tavalla.
Seuraavaksi menin sängyn laidalle istumaan, selkä lapseen päin. Nyt sängystä ei enää juostu pois (Jee!), mutta pyörittiin ja hyörittiin kylläkin.
Lopulta löysin itseni taas siitä sängyn vierestä makaamasta käsi kädessä. Lopulta lapsi nukahti, reilun kahden tunnin päästä nukkumaan menosta.
Olin muuten aikas iloinen kun tuon parituntisen nukutusrumban jälkeen löysin jääkaapista pienen Fresitan! ;) Täytyykin hakea iso pullo shampanjaa odottamaan sitä iltaa, kun sinne sänkyyn taas jäädään itse nukahtamaan ;)
Varmaankin siis jonkinlaisen unikoulun paikka, taas.
Ajattelin nyt kokeilla samaa tyyliä kuin viimeksikin, silloin kun opeteltiin nukahtamaan itse pinnasänkyyn. Silloin meillä maattiin ensin sängyn vieressä, pikkuhiljaa kauampana ja kauempana, kunnes lopulta huoneesta pääsi lähtemään lapsen nähden pois. Tällä kertaa vaan ajattelin makaamisen sijaan istua, jos vaikka sillä välttäisi ne omat nukahtelut… ;)
Tänään kokeilinkin jäädä sängyn viereen lattialle istumaan, selkä lapseen päin. Muutaman kerran sängystä koitettiin hivuttautua lattialle, mutta lopulta sängyssä kuitenkin pysyttiin, ja uni tuli jo puolentunnin päästä, mikä tuntuu kyllä ihan mahtavalle eiliseen verrattuna!
Varmaankin yleensä siinä vaiheesa kun pinnasängystä aletaan kiipeilemään, siirrytään lastensänkyyn, mutta kun meidän pinniksestä saa laidan pois (vai saako niistä kaikista??) ja lapsi sinne vielä hyvin mahtuu, niin mennään vielä samalla sängyllä. Uuden sängyn hankinta kun tietää huoneen järjestyksen muuttamistakin, niin katsotaan sitä sitten syksymmällä ;)
Niin ja haettiin muuten pinnikseen tänään Ikeasta pikkuinen reuna, joka seuraavassa kuvassa näkyykin! Jos vaikka tänä yönä lapsi ei kierähtäisi sängystä lattialle ;)
Koska teillä on siirrytty lastensänkyyn, tai reunattomaan pinnikseen, ja kuinka ihmeessä olette lapsen saaneet sielä pysymään? :D
Eilisen Muumitanssiretken päätteeksi poikettiin vielä Arboretumiin mukana pussillinen herneitä, ja päädyttiin räpsimään muutamat valokuvat ihanassa ruusutarhassa.
Lipfishin mäyräkoirateeppari pääsi ekaa kertaa päälle, ja aikas hauska se kyllä on :)
Koko on tosiaan 98cm, ja yllättävän hyvin se jo sopi, vaikka vielä onkin 92cm vaatteet käytössä. Ehkä vähän pitkä, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Lipfishiltä meillä on aikaisemmin ollut pitkähihainen paita, ja samaa tuttua paksua ja laadukasta matskua on tämä teepparikin.
Ylöosana Lipfishin teeppari ja jaloissa Benettonin farkut ja Converset, niistäpä oli taaperon ”päivän asu” tehty ;)
Tuola Arboretumissa on kyllä niin kaunista, ja kukkaloisto nyt parhaimmillaan, että mietinkin jos me joku päivä ajeltaisiin sinne ottamaan kaksi vuotis valokuvia!
Ja eväät tietty mukaan, niin samalla voi jäädä herkuttelemaan picnikille :)
Ruusuja valokuvaamassa ollut mies tuli tarjoutumaan räpsäisemään meistä yhteiskuvan, ja niin äitikin pääsi kuvaan ruusujen kanssa ;)
Kivaa, että kävit blogissani, toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista päivää! :)
Sen nimistä Muumien tanssiesitystä me käytiin Veikon kanssa eilen katsomassa Viikinsaaressa.
Mulla olikin viimeisimmästä Viikinsaaren retkestä yli kymmenen vuotta aikaa. Silloin seilattiin saarelle picnikille, picnikeväiden mukana pullollinen viiniä sekä meidän silloin vielä ainoa koira Topi. Nyt näytti olevan sekä viinin, että koirien vienti saarelle kielletty, joten ehkä muistan vääri tai sitten on vaan säännöt muuttuneet… ;)
Oltiin eilen niin hyvissä ajoin Laukontorilla laivalippuja ostamassa, että meinattiin jäädä torille vielä hörppäämään kahvit ja pillimehut ennen paatin lähtöä, kunnes huomasin, että laivanlähtöpaikalle alkoi muodostua jonoa. Niin mekin sitten mentiin jonon jatkeeksi, vaikka lähtöön oli vielä puolituntia aikaa. Ja onneksi mentiin, ihan kaikki eivät nimittäin mahtuneet laivaan mukaan!
Tanssiteatteri MD:n muumiesitys oli kyllä tosi kiva, huomasin vasta jälkeenpäin, että se oli yli kolme vuotiaille tarkoitettu, mutta hyvin sitä jaksoi tuommoinen pian pari vuotiaskin seurata :)
Alkuun lavalla kävi tanssahtelemassa jokin ötökkä, tässä vaiheessa alkoi pikkuyleisön seasta kuulua ihmettelyä, missä ne muumit on! Sitten mukaan tuli Nuuskamuikkunen, jonka moni tunnisti, mutta edelleen niitä muumeja kuului moni odottavan ;) Pian odotus palkittiin kun muumipeikko liittyi joukkoon, ja saatiin se muumimammakin mukaan tanssin pyörteisiin.
Nuuskamuikkusen, Muumipeikon ja Muumimamman lisäksi lavalla kävivät tanssahtelemassa myös Tuutikki, Ninni, Pikku Myy ja hurja Mörkö.
Tämä oli tämän kesän kolmas muumiesitys Viikinsaaressa, ja kaksi on vielä jäljellä! Eli vielä ehtii :)
Itse esitys ei maksanut mitään, ainoastaan laivamatkasta piti pulittaa se normaali laivamatkan hinta, taaperokäisiltä ei edes laivamatka maksanut mitään. Lisäksi lipunmyynnistä sai mukaan vielä ilmaisliput Tampereen taidemuseon Muumilaaksoon, jotka olivat voimassa samana päivänä.
Ja ihan vinkkinä, että kannattaa tosiaan mennä ajoissa jonottamaan laivaan, ja samaten perillä suunnata heti valkkaamaan istumapaikat esitykseen. Me jäätiin haahuilemaan ulos hetkeksi, eikä ainuttakaan penkkipaikkaa ollut enää jäljellä, mutta lattiapaikka kelpasi meille ihan hyvin sekin ;)
Meidän kannalta ainut huono puoli oli ajoitus, sillä laivaan piti hypätä puoliltapäivin, juuri niihin aikoihin kun meillä yleensä suunnitellaan päikkäreille menoa.
Unen puute ilmenee tietenkin hypersuperenergiana, mutta tarvittaessa taaperon voi aina lahjoa pysymään paikallaan rusinapaketin ja pillimehun voimin, mistä seuraa tietenkin ihana sokerihumala ja meno on entistä vauhdikkaampaa… :D
Hienosti Veikko jaksoi istua ja seurata esitystä, kunnes…
Jossain vaiheessa muumit kehottivat kaikkia seisomaan, että voitaisiin opetella yhdessä yksi tanssi. Yksi innokas muumifani käsitti tämän tietenkin kehoituksena liittyä muumien seuraan ;) Ihan jokusen kerran sain hakea pojan pois lavalta, kunnes lopulta lahjoin sillä pillimehulla pysymään taas paikoillaan :D (Rusinat me syötiin jo esityksen alkua odotellessa ;) )
Muumeja (ja Nuuskamuikkusta ja Pikku Myytä) sai halailla esityksen jälkeen. Ihan huippua! ;)
Eihän siitä meinannut tulla loppua millään, vaan lopulta sain napata lapsen kainaloon, että muillekin riitti halattavaa :)
Koska seuraavan laivan lähtöön oli vielä tunti aikaa, lähdettiin me puuhailemaan leikkipuistoon. Ihan tosi hieno leikkipaikka Viikinsaareen oli tehtykin, monenmoista hienoa vempainta, ihan erilaisia kuin tutuissa puistoissa, joten tekemistä ja tutkimista riitti.
Toisella oli niin kivaa, että aloin jo miettiä jos siirrettäisiin lähtöä veilä tunnilla, mutta päätettiin kuitenkin lähteä kotiin päin.
Nopskaa meillä aika Viikinsaaressa meni, eikä me ehditty edes leikkipuistoa enempää saarta tutkimaan, joten ajateltiinkin mennä sinne joku päivä uudelleen.
Poikettiin vielä Kauppahalliin haukkaamaan lohipiirakka ja pulla puokkiin, ja jatkettiin hernepussin kanssa Arboretumiin ruusuja ihailemaan.
Koska näitä kuvia tuli tähän postaukseen jo tsiljoona, niin niitä lupaamiani parempia kuvia Lipfishin mäyräkoirateepparista nähdäänkin vasta huomenna! :D
Onko joku teistä käynyt katsomassa saman esityksen? Mitäs piditte?
