Niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, käväistiin perjantaina pikaisesti Helsingissä. Muutamassa kaupassa ehdittiin pyörähtää, ja tärkein niistä oli piipahdus ihanaan Laura Ashleyn myymälään.
Jokunen aika sitten tein postauksen suosikkitapeteistani, ja niistä pari Laura Ashleyn tapettia jäi niin paljon mieleen kummittelemaan, että käytiin nyt niitä ihan livenä katsomassa, tietokoneen ruudulla kun väri ei välttämättä vastaa täysin oikeaa, ja pienikin sävyero saattaa olla iso ja merkittävä tapettia valitessa ;)
Tapettipostauksessa oli myös Estan tapetteja, ne on muuten tosi näppäriä käytännössä, sillä ne saa lätkiä suoraan liisteröityyn seinään ;) Laura Ashleyn tapetit puolestaan on niitä perinteisesti liisteröitäviä, ja siten ehkä vähän työläämpiä laittaa, mutta niin kauniita että kaiken sen työn arvoisia :)
Mun suosikkimerkkejä sisustuksessa on mm. Riviera Maison, Laura Ashley, kotimaisista Pentikiltä löytyy tosi kivoja juttuja. Mutta jos olisi pakko valita vain yksi merkki, jolla pitäisi (tai saisi! :D ) kodin sisustaa, niin valitsisin kyllä ehdottomasti Laura Ashleyn! Merkillä vaan kaikki vastaa just eikä melkein omaa sisustusmakuani, sopivan romanttista, ja aivan ihania hempeitä värejä!
Niimpä olinkin kuin lapsi karkkikaupassa, kun pääsin näitä ihanuuksia livenä katselemaan ja hypistelemään :D
Ja tässäpä ne kaksi tapettia mitä lähdettiin katsomaan. Varsinkin tuo alempi haluttiin katsastaa, ettei livenä ole liian sininen, eikä se ollut, vaan aivan ihana! Tapetin väri on Duck Egg, tuosta väristä tulee sellainen ihanan vanhanaikainen fiilis. Mukaan lähti siis tältä reissulta pari mallipalaa, sekä pikkuinen sample size maalipönikkä. Mallaillaan nyt ja katsotaan aletaanko syksymmällä tapetointipuuhiin :D
Aurinkoista uutta viikkoa!
Retki Korkeasaareen (ja melkein muffinsilla murrettu varvas!)
Täytyy heti tähän alkuun kertoa, että melkein mursin varpaani eilen muffinsilla! Siis viattomalla, pehmoisella, herkullisella muffinsilla! No, se muffari oli tosin jäinen, jota olin ottamassa pakkasesta sulamaan, ettei ehkä juuri sillä hetkellä niiin pehmoinen… Mutta pitäisiköhän tämä nyt ymmärtää kaikkien muffareiden vihjeenä, että herkuttelua olisi syytä jo vähän rajoittaa…? :D
No, muffareista Berberiapinoihin ja muihin eläimiin.
Isseellä oli työjuttuja Hesan suuntaan perjantaina, ja mepä lähdettiinkin Veikon kanssa seuramiehiksi mukaan. Ihan koko päivää meillä ei aikaa ollut reissussa huidella, koirulit kun jäivät meitä kotiin odottamaan, mutta kyllä sitä muutamassa tunnissakin aikas paljon ehtii :)
Hassu sattuma muuten, että juuri perjantaiaamuna oli aamulehdessä juttua Korkeasaaren uusista Berberiapinoista :D Sielä on aikaisemmin ollut Vaippapaviaaneja, jotka eivät olleetkaan sopeutuneet Suomen ilmastoon (no en kyllä oikein yllättynyt…) ja näiden apinoiden tilalle on tuotu lauma näitä hassun kuuloisia Berberiapinoita. Laji on tosi uhanalainen, kantaa on jäljellä enää 10000 kappaletta, ja nämä Korkeasaaren yksilöt on takavarikoitu sirkuksista ja yksityisiltä ihmisiltä, sillä näiden pitäminen lemmikkinä on laitonta.
Taaperolla: Paita/ Name it // shortsit/ KappAhl // Kengät/ Crocs // Aurinkolasit/ Babiators
Äitillä: Pitsimekko/ FAV // Kengät H&M // Aurinkolasit/ Rayban
Korkeasaaresta tehtiin vesibussiristeily Kauppatorille, jossa haarukoitiin perinteiset lohitoriannokset, ja muutamassa kaupassakin ehdittiin poiketa.
Me ollaan kyllä koluttu melkoisesti kotieläinpuistoja, joista jokainen on ollut kyllä tosi kiva reissu taaperolle. Melkein kaikki Veikon kirjat, joissa on eläinten kuvia, kertovat kotieläimistä. Myös leluista saa perustettua kelpo maatilan, ja tuttujen kotieläinten ääntelyä osataan matkia.
Siksi nämä kotieläinpuistot onkin olleet niin kivoja, ne eläimet kun ovat tavallaan jo tuttuja. Eikä sitä lajien kirjoakaan tarvitse olla monen montaa, on elämys nähdä ne muutamatkin tutut eläimet, joita saattaa jopa saada syöttää!
Täytyykin nyt sanoa, että niin kiva retki kun meillä Korkeasaareen olikin, niin ehkä meidän kohdalla tästä ei taapero saanut niin paljoa irti. Suurin osa eläimistä oli vielä vieraita, ja onhan se aikas vaikeaa hakea katseellaan isosta häkistä vaikkapa leijonaa, jos ei ole hajuakaan mikä se leijona edes on! :D
Vaikka osaa eläimistä sai etsiä tarkkaan häkistä, eikä kaikkia nähnyt senkään takia, että saattoivat olla sisätiloissa nukkumassa, oli sielä paljon myös niitäkin eläimiä jotka olivat aivan aidan vieressä poseeraamassa, joten toki lapsikin niitä eläimiä näki :)
Mä kyllä valitettavasti alan aina miettimään näissä eläintarhoissa, miten loppujen lopuksi pienissä tiloissa villieläimet joutuvat elämään… Kotieläinpuistoissa sitä fiilistä ei tule, mutta ovathan ne nimensä veroisestikin kotieläimiä, ja tarkoitettu niihin olosuhteisiin elämään.
Kiva silti että näitä eläintarhoja on, ja kyllä me varmasti tehdään retki Korkeasaareen lapsen kanssa toisenkin kerran ;)
Hei, sielähän tiikeri vetelee sikeitä!
Äitiii… saanks mä kiivetä sinne?
No jos ei kerran saa kiivetä, niin kai sulla äiti on tähän lukkoon avain, niin me päästään katsomaan sitä tikrua ihan läheltä….?
Leppoisaa sunnuntaita!
Nukkujuttuja
Meillä nukkumaanmeno sujuu onneksi hyvin.
Ilahduttavan pitkään taapero on osannut nukahtaa itsekseen, toki aina ei näin meillä ole ollut.
Reilun vuoden iässä Veikko siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, ja nukutus tapahtui samalla tutulla kaavalla, kuin aikaisemmin äitin ja isseen huoneessa. Ensin iltasatu, sitten hyvän yön toivotukset, sen jälkeen makoilua käsi kädessä, lapsi sängyssään, äiti tai issee sängyn vieressä lattialla.
Sujuihan se niinkin, mutta mielellään sen nukuttamiseen käytetyn ajan olisi käyttänyt vaikka niihin odottaviin töihin, tai ihan vaan omaan illanviettoon. Varsinkin, kun nukuttamiseen joskus saattoi kulua tuntikin, ja siinä ajassa usein nukahti itse nukuttajakin…
Meilläkin unikoulutettiin lapsi nukahtamaan itse, meille sopivalla tavalla, vaihe vaiheelta. Ensin jätettiin kädestä kiinni pitäminen ja vain maattiin lattialla vieressä. Pikkuhiljaa siirryttiin sängyn vierestä kauemmaksi ja kauemmaksi, aina huoneen ovea kohti. Lopulta päästiin pisteeseen, jolloin hyvän yön toivotusten jälkeen saattoi kävellä huoneesta lapsen nähden pois, ja pikkuinen jäi itse nukahtamaan. Missään vaiheessa ei huudatettu, se ei vaan ollut alkuunkaan meidän juttu, vaan paremmin meille toimi tuollainen lempeämpi unikoulu.
Yöt on pääsääntöisesti nukuttu hyvin, vaikka puolentoistavuoden ikään ajoittuikin vaihe, jolloin taapero heräsi keskellä yötä itkemään, eikä rauhoittunut enää itsekseen nukkumaan. Tuolloin nukuttiin sitten lapsen huoneessa sohvalla vierekkäin loppuyö. Mistä lie johtuikaan tuo vaihe, mutta itsekseen se meni aikanaan ohi.
Sängyssä on unikavereina kolme pupua, joista kahta pidetään nukkumaan mennessä kainaloissa :)
Aikas tärkeitä ne puput onkin, yhtenäkin iltana pään jo painuessa tyynyyn, ponkaisi taapero istumaan, moiskautti molemmille kainaloissa olleille pupuilla äänekkäät suukot, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn :)
Tapahtumarikkaan, tai muuten vaan erilaisen päivän jälkeen saattaa uni tulla nopeaakin nopeammin.
Viikonloppuna taaperon kanssa oltiin juteltu, kuinka vaari, enot ja C tulevat meillä käymään. Kun päikkäreiden jälkeen odotetut kyläilijät saapuivat, touhotti pikkuinen sata lasissa koko ajan, niin kauan, kuin patterit alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan ja silmät jo melkein lurppasivat kiinni… ;)
Kyläilijöiden lähdettyä ei kuitenkaan nukkumaanmenoaika ihan vielä ollut, joten muuta puuhaa piti vielä keksiä. Niin pikkumies lähti isseen kanssa pikkuiselle pyöräretkelle. Jossain vaiheessa issee oli ihmetellyt taaperon touhuja pyörän kyydissä, kun kypärä oli kolissut kuskin selkään… Kotona kyydistä nostettiin kesken pyöräilyreissun nukahtanut lapsi, ja kannettiin suoraan sänkyyn unia jatkamaan ;)
Niin mukavaa ja helppoa kuin onkin, lukea iltasatu, toivotella hyvät yöt, halipusutella ja jättää lapsi itsekseen nukahtamaan, on toisinaan sängyn viereen kiva jäädäkin. Kun toinen on oikein väsynyt, on ihana jäädä silittelemään silkkisiä hiuksia, kunnes silmät pikkuhiljaa painuvat umpeen, ja uni tulee :)
