Meillä oli tälle(kin) päivälle yksi retki tiedossa, mutta nyt näyttäisikin tulevan sadepäivä… Sade ei oikein sovi siihen meidän suunniteltuun retkeen, joten seuraillaan päästäänkö lähtemään vai keksitäänkö sittenkin muuta tekemistä tälle päivälle.
Yhtenä sadepäivänä jokunen aika sitten kavoin pitkästä aikaa sormivärit esiin, pääsi taapero vähän maalaushommiin :)
Nämä maalauspuuhat kannattaa kyllä ajoittaa niin, että taiteilun ääreltä pääsee seuraavaksi suoraan pulahtamaan kylpyyn ;)
Niin laajalti ei varmaan paperia saa aseteltuakaan, etteikö sitä väriä löytyisi paperin ulkopuoleltakin. Mutta onneksi sormiväri lähtee helposti rätillä pyyhkäisemällä pöydältä siitä kohtaa mihin paperi ei ulottunut. Ja tuolilta. Ja lattialta. Ja koiran selästä.
Sormivärejä ei muuten saa laittaa suuhun! Tälläkin kerralla meinasi lipsahtaa sormi huulille…
Pienempänä, kun kaikki laitettiin suuhun, me maalattiin hedelmäsoseilla! Niitä on muuten tosi kivasti montaa eri väriä :D Mustikkaa, hedelmää, puolukkaista jne…
Niistä vaan lusikalla pienet keot paperille (tai niinkuin meillä tehtiin, muoviselle tabletille) ja silikoninen pullasuti maalipensseliksi kouraan. Eikä yhtään haittaa vaikka ”maalia” kuinka maisteltaisiin :)
Onko teillä kivoja vinkkejä sadepäivien varalle?
Kesän idyllisin pizzapaikka
Juhannuspäivänä tehtiin Ilolan lisäksi pari muutakin retkeä. Napattiin hiekkalapio ja ämpäri, sekä uikkaripuku ja pyyhe mukaan ja ajeltiin Seikkailupuistoon leikkimään ja rannalle lutraamaan.
Puolentunnin pulikoinnin ja pillimehutauon jälkeen kuivateltiin ja puettiin, ja kulutettiin vielä toinen puolituntinen Seikkailupuiston puolella.
Nälkäkin alkoi jo päivän ulkoiluista olla, mutta kun ruokainspis on loistanut poissaolollaan jo jonkin aikaa, ajateltiin etsiä masun täytettä muualta kuin kotikeittiöstä.
Ainut vaan, ettei juhannuspäivänä kovin moni paikka tuntunut olevan auki, kriteerinä kun vielä oli, että saisi syödä ulkona. Mutta onneksi muistin ihanan Pizzeria Makasiinin, jossa ollaan kerran aikaisemmin käyty, muistaakseni viime kesänä!
Isseekin oli jo palannut jussin vietosta kotiin, joten koukattiin kodin kautta ja ajeltiin Vesilahteen.
Vaikka en ole mikään pizzan suurin ystävä, niin tuo paikka on kyllä niin ihana, että sinne on ilo mennä pizzaa puputtamaan. Pizzeria on vanhassa rakennuksessa, jossa samassa on myös pikkuinen lahjatavaramyymälä. Rakennuksen sisällä on pöytiä joissa ruokailla, mutta idyllinen pihapiiri houkuttelee jäämään ulos syömään.
Myös palvelu on molemmilla kerroilla ollut niin hyvää ja ystävällistä, että pelkän palvelun takiakin paikkaa voi suositella!
Jälkkäriksi otettiin jätskiä, joka oli mun kesän eka! :D Niin perso makealle kuin olenkin, niin en ole kyllä jätskinkään suurin ystävä… Tai oikeastaan en pidä niistä tiiliskivijätskeistä, joita jätskikojuissa yleensä myydään. Kermaiset, kuohkeat jätskit sattumilla on sitten asia erikseen ;)
Nämä olikin onneksi Carte d’or jätskejä, eli juuri sellaisia kermaisia ja kuohkeita ;)
Hauska idea tarjoilla jätksi perinteisen kipon sijaan vanhasta posliinikupista!
Jos vaan satutte joskus ajelemaan Vesilahdella, niin suosittelen poikkemaan! Tai vaikka ette sattuisikaan, niin ehkä kannattaa tehdä pieni kesäretki pizzalle :)
Paljon on tullut höpistyä juhannuksen vietosta viime päivinä, ja yksi juttu on vielä tulossakin… Ehkäpä väliin kuitenkin kurkistus meidän alesaaliiseen, jos vaan ehdin pussin sisällöt kuvata ;)
Ihanaa uutta viikkoa!
Ilola
Meillä oli Veikon kanssa melkoisen touhun täyteinen juhannuspäivä, ensimmäisenä retkikohteena oli eläinten katselu Ilolassa.
Ilola on maatilamatkailupaikka, jossa pääsee katsomaan maatilan eläimiä, ja on sielä kahvio, ravintola ja majoitustakin. Juhliakin sielä voi järjestää, ja harrastaa ratsastusta.
Me käytiin nyt ihan vain niitä eläimiä katsomassa. Lampaita ja pupuja sai syöttääkin, ja kovasti olisi taaperon mieli tehnytkin, mutta tällä kertaa jänskätti sen verran ettei ihan uskaltanut ;)
Vaikka Ilola on niin kätevästi vain muutaman kilsan päässä meidän kotoa, niin ei olla käyty sielä kuin kerran aikaisemmin, viime kesänä. Jotenkin paikka on ehkä vähän, noh… resuinen. Katseltiin jo viime kesänä, että taitaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt tuo paikka. Ainakin moneen muuhun vastaavaan paikkaan verrattuna vähän paikat repsottaa ;)
Kun eläimet oli kierrelty ja katseltu, jäätiin vielä hetkeksi leikkimään alueen leikkipaikkaan.
Pikkuhiljaa alkoi aamupäivän pilvinen ja sadetta enteilevä sää muuttua aurinkoiseksi ja helteiseksi, ja ajattelin että lähdettäisiin välillä kotiin vaihtamaan kesäisempää vaatetta, vähän välipalaa haukkaamaan ja koiria lenkittämään.
Jos omaan silmään tuola oli vähän paikat ränsistyneet, niin taaperolle oli kyllä elämys taattu, eikä toinen olisi malttanut lähteä pois ollenkaan. Semmoisia itkupotkuraivareita ei ole meillä ennen nähty, kun yritin saada pikkumiestä autoon istumaan! :D
Toki on ennenkin protestoitu leikkipuistoista kotiinlähtöä, mutta yleensä harmitus on unohtunut kun ollaan porteista ulos astuttu. Tää nyt meinasi ottaa vähän kovemmalle tällä kertaa ;) Vai tekeeköhän se uhma tuhma nyt vain tuloaan… Ou nou! :D


