Palataanpas vielä juhannukseen, yhden postauksen verran :)
Sunnuntaina ajeltiin Tampereelle, katsastamaan Tallipihan juhannus. Sielä on kyllä aina niin ihana tunnelma, että en koskaan kyllästy tuohon paikkaan!
Tallipihalle oli tuotu ihana vanhanaikainen karuselli, ja Veikko pääsikin elämänsä ekaa kertaa karusellin kyytiin hurvittelemaan!
Olin jo täysin varautunut, että parin kierroksen jälkeen koitan pitää karusellista pois pyristelevää lasta aloillaan, mutta mitä vielä, koko karuselliajelu istuttiin intoa puhkuen paikallaan, isseelle välillä heilutellen :D
Kun vauhti alkoi hiipumaan, aikoi poika tomerasti jatkaa ajelua uudella kierroksella, viereisen oravan kyydissä ;)
Sen verran meni äitin pää pyörälle karuselliajelusta, ettei uudelle kierrokselle heti lähdetty (taisi olla muutama vuosi viime kerrasta… ;) )
Mutta lintsireissuahan tämä nyt ihan selkeästi enteilee…! :D
Jäätiin vielä hetkeksi alueen leikkipaikalle, jossa olikin isompia lapsia touhuilemassa. Leikkipaikalla on isommille lapsille hauska hepan muotoinen kiipeilyhärveli liukumäkineen. Veikko viihtyi hiekkalaatikolla, se nyt vaan on ihan huippua leikkiä muilla kuin omilla tutuilla leluilla ;)
Ajateltiin hakea sisältä kahviosta vähän herkkuja ulos terassille, mutta jäätiinkin ihanan tunnelmalliseen kahvilaan sisälle istumaan.
Kun herkutkaan eivät enää kiinnosta ja pillimehu on jo juotu, eikä paikoilla meinata jaksaa istua, vedetään viimeinen ässä hihasta ja ojennetaan taaperolle viihdykkeeksi iPhone & Kapun metsä. Joskus kun on kuitenkin hyvä malttaa olla paikoillaan, eikä hiihdellä pitkin kahviota (tai konttia toisten pöytien alla) äitin ja isseen hörppiessä kahvejaan ;)
iPhone oli kyllä kätevä kapistus taas eilenkin sillä kampaajareissulla jonne taapero pääsi apumieheksi ;)
Reissu muuten meni yllättävän hyvin! Mitään ei saatu hajalle, edes hyllyjä ei tyhjätty houkuttelevista purnukoista… ;) Ensin leikittiin uusilla leluilla mitä äitin kassista löytyi sitä mukaa kun tylsistyminen meinasi iskeä.
Zhu zhu pets oli muuten ihan uusi tuttavuus meille molemmille, kuten myös kampaajallekin.
Pyörät hamsterin alla antoivat ymmärtää, että ötökkä kulkisi jotenkin eteenpäin, mutta ei me sitä saatu liikenteeseen. Kunnes… kampaaja väänsi jostain, ja teki jotain, ja Kung zhu hamsteri lähti kiitämään pitkin kampaamon lattiaa välillä pyörähdellen ja esteitä väistellen, meidän kikattaessa ympärillä :D
(Arvatkaapas vaan, kiinnostiko tuo hamsteri kotona neljää pientä terrieriä… ;) )
Sitten kun niillä leluilla oli tarpeeksi leikitty, rusinoita pistelty pari pikkuista muumiaskillista, juotu yksi pillimehu ja puputettu pikkueväsrasiallinen muumikeksejä, se kuuluisa ässä taas vedettiin hihasta (Tästä mainitsin etukäteen taaperolle, että pian kaivetaan se viimeinen ässä hihasta, jolloin pikkuinen yritti kurkata oman teepaitansa hihansuuhun :D ) ja alettiin pelailemaan iPhonella. Hirveen kätevää muuten, että puhelin itse joka välissä ehdottaa, otetaanko lentskaritila pois käytöstä… (Lentokonetila siis estää puhelimen normaalin käytön, eli puhelut, viestit, mailit ja netin käytön, ja sallii pelit, musiikin ja videot jotka puhelimeen on ladattu) Taas lähti puheluita, ainakin vaarille oli soitettu ;) Taitaa olla pian iPadin hankinta edessä, että äiti saa pitää puhelimensa omanaan :D
Kampaajareissu oli siis onnistunut, ja äiti lähti kotiin kirkkaampi väri hiuksissaan, ja kymmenisen senttiä (hups! :D ) lyhyemmällä tukalla :)
Ihanaa päivää ihanaiset!
Taiteilija sateiselta päivältä
Meillä oli tälle(kin) päivälle yksi retki tiedossa, mutta nyt näyttäisikin tulevan sadepäivä… Sade ei oikein sovi siihen meidän suunniteltuun retkeen, joten seuraillaan päästäänkö lähtemään vai keksitäänkö sittenkin muuta tekemistä tälle päivälle.
Yhtenä sadepäivänä jokunen aika sitten kavoin pitkästä aikaa sormivärit esiin, pääsi taapero vähän maalaushommiin :)
Nämä maalauspuuhat kannattaa kyllä ajoittaa niin, että taiteilun ääreltä pääsee seuraavaksi suoraan pulahtamaan kylpyyn ;)
Niin laajalti ei varmaan paperia saa aseteltuakaan, etteikö sitä väriä löytyisi paperin ulkopuoleltakin. Mutta onneksi sormiväri lähtee helposti rätillä pyyhkäisemällä pöydältä siitä kohtaa mihin paperi ei ulottunut. Ja tuolilta. Ja lattialta. Ja koiran selästä.
Sormivärejä ei muuten saa laittaa suuhun! Tälläkin kerralla meinasi lipsahtaa sormi huulille…
Pienempänä, kun kaikki laitettiin suuhun, me maalattiin hedelmäsoseilla! Niitä on muuten tosi kivasti montaa eri väriä :D Mustikkaa, hedelmää, puolukkaista jne…
Niistä vaan lusikalla pienet keot paperille (tai niinkuin meillä tehtiin, muoviselle tabletille) ja silikoninen pullasuti maalipensseliksi kouraan. Eikä yhtään haittaa vaikka ”maalia” kuinka maisteltaisiin :)
Onko teillä kivoja vinkkejä sadepäivien varalle?
Kesän idyllisin pizzapaikka
Juhannuspäivänä tehtiin Ilolan lisäksi pari muutakin retkeä. Napattiin hiekkalapio ja ämpäri, sekä uikkaripuku ja pyyhe mukaan ja ajeltiin Seikkailupuistoon leikkimään ja rannalle lutraamaan.
Puolentunnin pulikoinnin ja pillimehutauon jälkeen kuivateltiin ja puettiin, ja kulutettiin vielä toinen puolituntinen Seikkailupuiston puolella.
Nälkäkin alkoi jo päivän ulkoiluista olla, mutta kun ruokainspis on loistanut poissaolollaan jo jonkin aikaa, ajateltiin etsiä masun täytettä muualta kuin kotikeittiöstä.
Ainut vaan, ettei juhannuspäivänä kovin moni paikka tuntunut olevan auki, kriteerinä kun vielä oli, että saisi syödä ulkona. Mutta onneksi muistin ihanan Pizzeria Makasiinin, jossa ollaan kerran aikaisemmin käyty, muistaakseni viime kesänä!
Isseekin oli jo palannut jussin vietosta kotiin, joten koukattiin kodin kautta ja ajeltiin Vesilahteen.
Vaikka en ole mikään pizzan suurin ystävä, niin tuo paikka on kyllä niin ihana, että sinne on ilo mennä pizzaa puputtamaan. Pizzeria on vanhassa rakennuksessa, jossa samassa on myös pikkuinen lahjatavaramyymälä. Rakennuksen sisällä on pöytiä joissa ruokailla, mutta idyllinen pihapiiri houkuttelee jäämään ulos syömään.
Myös palvelu on molemmilla kerroilla ollut niin hyvää ja ystävällistä, että pelkän palvelun takiakin paikkaa voi suositella!
Jälkkäriksi otettiin jätskiä, joka oli mun kesän eka! :D Niin perso makealle kuin olenkin, niin en ole kyllä jätskinkään suurin ystävä… Tai oikeastaan en pidä niistä tiiliskivijätskeistä, joita jätskikojuissa yleensä myydään. Kermaiset, kuohkeat jätskit sattumilla on sitten asia erikseen ;)
Nämä olikin onneksi Carte d’or jätskejä, eli juuri sellaisia kermaisia ja kuohkeita ;)
Hauska idea tarjoilla jätksi perinteisen kipon sijaan vanhasta posliinikupista!
Jos vaan satutte joskus ajelemaan Vesilahdella, niin suosittelen poikkemaan! Tai vaikka ette sattuisikaan, niin ehkä kannattaa tehdä pieni kesäretki pizzalle :)
Paljon on tullut höpistyä juhannuksen vietosta viime päivinä, ja yksi juttu on vielä tulossakin… Ehkäpä väliin kuitenkin kurkistus meidän alesaaliiseen, jos vaan ehdin pussin sisällöt kuvata ;)
Ihanaa uutta viikkoa!