Olin varannut lapsille hiihtolomaylläriksi hotellihuoneen yhdeksi yöksi Tampereen keskustasta. Esikoinen aina välillä toivoo, että yövyttäisiin jossain hotellissa Tampereella ja koska miehellä ei ole samaan aikaan lasten kanssa lomaa, tuntui hotelliyö Tampereella lähes nerokkaalta idealta. Saataisiin vähän vaihtelua meidän tavalliseen arkeen ja myös mies voisi osallistua meidän minilomalle töidensä lomassa.
Meillä ei alunperin ollut mitään sen kummempia suunnitelmia tuolle hotellireissulle. Käytäisiin jossain syömässä, haahuiltaisiin ehkä kaupungilla ja saatettaisiin illalla pulahtaa hotellin uima-altaalle.
Sain kuitenkin sattumalta juuri tuolle samalle illalle kutsun Tampere-talossa esitettävään Taikahuilu-oopperan ennakkonäytökseen. Miten mukavaa, tästähän tulikin sitten oopperamatka! En ollut KOSKAAN aikaisemmin käynyt oopperassa! Seurakseni sain toisen ensikertalaisen, 10-vuotiaan esikoiseni.
Koska mulla ei oikein ollut juuri minkäänlaista käsitystä oopperasta, googlailin vähän etukäteen mitä meillä mahdollisesti olisi edessä. Opin muun muassa, että oopperat tekstitetään, eli oopperan sanat kulkevat koko esityksen ajan näyttämön ylälaidassa. Opin myös, että juuri Taikahuilu on sopiva teos myös meille ensikertalaisille. Taikahuilu ei ollut mulle millään tavalla tuttu etukäteen, joten tutustuin myös hieman oopperan juoneen. Ehkäpä siitä olisi hyötyä oopperaa seuratessa. Kaikesta tästä etukäteen googlettelusta huolimatta en oikein siltikään tiennyt mitä illalta odottaa. Ensimmäinen kerta oopperassa vähän jännittikin, mutta samaan aikaan odotin innolla mitä tuleman pitää.
Niinpä sitten illalla hotellihuoneessa muiden kaivellessa uikkareitaan matkatavaroiden seasta valmistauduttiin me esikoisen kanssa lähtemään oopperaan.
Pikkuveli oli hieman huolissaan, ettei isoveljelle käy samoin kuin Aku Ankalle, joka aina nukahtaa oopperaan, heh. Toki itsekin mietin onko 10-vuotias poika varsinaista kohderyhmää, mutta toisaalta juuri tämä lapsi on aina innoissaan lähdössä kaikenlaisiin kulttuuririentoihin, oli sitten kyseessä puistokonsertti, teatteriesitys tai museovierailu. Tai vaikka sitten ooppera!
Tampere-taloon perille päästyämme kilistelimme Haru-baarissa kuohuvalla ja pillimehulla ja kuultiin, että moni muukin oli tullut oopperaan ensimmäistä kertaa ikinä. Huh, ei oltukaan ainoita ensikertalaisia!
Etsimme Isosta salista paikkamme ja pian oopperan ensisävelet kajahtivatkin ilmoille. Oltiin juteltu esikoisen kanssa etukäteen siitä millaista oopperassa olisi (siis täysin sen perusteella, mitä olin juuri hetki sitten googletellut), mutta sitä en ollut hoksannut kertoa, että oopperassa soittaa oikea orkesteri. Tämä yllättikin lapsen, ”noin paljon soittajia, wau!”.
Ehkä juuri omasta oopperakokemattomuudesta johtuen esitystä oli mun mielestä ensimmäisen näytöksen aikana välillä vähän vaikea seurata, enkä aivan koko aikaa pysynyt kärryillä siitä mitä oopperassa tapahtuu. Orkesterin soittama musiikki oli kuitenkin lumoavaa ja esiintyjät lavalla todella taitavia.
Toinen näytös veikin mukanaan aivan toisella tavalla! Välillä saatiin nauraa, välillä lumouduttiin upeasta lavastuksesta ja tietenkin kauniista musiikista. Tuon kolmetuntisen aikana nähtiin lavalla vaikka mitä! Kuultiin upeaa musiikkia, nähtiin huikea määrä todella taitavia esiintyjiä, lavastus oli välillä aivan lumoavan kaunis, oli kimallusta, ihania värejä, taikuutta, huumoria ja lohikäärmekin nähtiin lavalla aivan oopperan alussa.
Esityksen jälkeen yritin kysellä seuralaiseltani kommentteja, mutta en saanut oikein mitään irti. Kerroin, että sekin on ihan ok, jos oopperassa oli tylsää, mutta ei kuulemma ollut. Saisin kuulemma joskus muulloinkin lapsesta oopperaseuraa!
Olihan tuo kolme tuntia (väliajan kanssa) pitkä aika istua oopperan katsomossa, mutta hienosti lapsi jaksoi. Välillä esitys vei lapsen mukanaan, mutta pari kertaa lapsi kysyi koska ooppera loppuu. Mozartin Taikahuilu-satuooppera sopii koko perheelle ja suositusikä tälle on 5 vuotta. On varmaan paljon lapsesta kiinni minkä ikäisen lapsen kanssa oopperaa voi mennä katsomaan. En usko, että meidän 7-vuotias kuopus olisi tätä välttämättä jaksanut seurata, mutta moni muu saman ikäinen varmasti jaksaisikin. 10-vuotiaan kanssa tämä oli mukava yhteinen uusi kokemus ja olipa mukava viettää välillä aikaa lapsen kanssa aivan kahdestaan. Tämän kokemuksen jälkeen lähtisin kyllä itsekin mielelläni toisenkin kerran oopperaan!
Taikahuilu-oopperan ensi-ilta Tampere-talon Isossa salissa on huomenna keskiviikkona, lisätietoja löytyy täältä.
Kiitos Tampere-talo kutsusta ja lipuista!
